Nemon nettisivulta lainattua:

"Lauren Weisbergerin esikoisteos Paholainen pukeutuu Pradaan täytti naistenlehtien palstat ja valloitti lukijat. Siitä tehtiin myös elokuva, ja suomenkielinen pokkari on ollut Loisto-pokkarien kaikkien aikojen myydyin kirja.

Weisbergerin toisessa Romaanissa VIP-ihmisiä Bette Robinson -niminen nuori nainen kyllästyy työhönsä arvostetussa investointipankissa ja siirtyy viihdemaailman PR-toimiston palvelukseen. Bette saa työkseen näyttäytyä tyylikkäissä yökerhoissa ja suunnitella upeita juhlia – lisäksi hänen pitää tuntea kaikki tuntemisen arvoiset ihmiset. Kirjassa lukija pääsee kurkistamaan viihdemaailman kulissien takaiseen maailmaan, jossa tärkeintä ei ole mitä tehdään, vaan miltä se saadaan näyttämään. Bette aloittaa hänkin kipuamisensa sosiaalisia tikapuita pitkin ylöspäin."

Helppoa hömppää, josta ei jäänyt juuri muuta mieleen kuin ajatus siitä miten kummallisia (lue: turhia?!???!) ammatteja on olemassa...

*** Edit 31.1.2010: kirja jatkaa matkaansa StinaP:lle.

Kiitos Piiku! Luin Paholainen pukeutuu Pradaan jokin aika sitten, ja se oli loppujaan ihan hauskaa kevyttä hömppää. Siksi oikeastaan tästäkin kiinnostuin, vaikka ainahan sitä ottaa riskin, ettei tykkääkään saman kirjailijan toisesta teoksesta. Siis lukupinoon.

Tämä oli hyvä kirja, omalla tavallaan. En haluaisi itse missään tapauksessa valvoa aamuyölle vähintään joka toinen päivä saatika tehdä töitä viihdemaailmassa ja olla tavoitettavissa 24/7, mutta kun suhtautui koko kirjaan humoristisella otteella - hei, miks kaiken pitäisi olla niin vakavaa? - lukukokemus oli viihdyttävä.

En aio tunnustaa, että valvoin yömyöhään lukeakseni kirjan loppuun, vaikka seuraava päivä oli työpäivä :) Eli kirja piti kyllä otteessaan ja siitä jäi positiivinen mieli.

Nappasin stinaP:ltä bc-miitissä, kiitos! Olen nähnyt Paholainen pukeutuu Pradaan-elokuvan, ja pidin siitä, joten ajattelin myös tämän kirjan olevan hauska.

Ihanaa eteenpäin soljuvaa hömppää vailla sen syvällisempää kuin tarina itsessään! VIP-maailma pintapuolisine juhlineen ja huumeineen ei ehkä tuntunut omalta, mutta päähenkilö Bette oli todella sympaattinen hahmo, halusin vain lukea eteenpäin ja ahmia hänen tarinaansa. Hauskaa oli myös tietynlainen ironia harlekiini-kirjallisuutta kohtaan, kun tarina itsessään oli myös suloisen romanttista hömppää.

Kirja tarttui mukaani Limingan BC-miitistä.

Luettavaksi miitistä.

Veikkauspaikalle