Tämä on ehdottomasti yksi parhaista kirjoista, jonka olen koskaan lukenut. Siksi ostin yhden version ihan vain BC-tarkoitukseen, jotta muutkin pääsisivät tutustumaan siihen. Ajattelin laittaa sen ensin ringiksi tai säteeksi, ettei se heti katoa tietämättömiin. :)

Eli kyseessä on se sama tyyppi joka on seikkaillut JIM:n ohjelmistossa. Nautin erityisesti hänen tavastaan kertoa asioista. Ja sen hän tekee myös itseään säästelemättä. Miehestä ei voi olla pitämättä. Kirja on tavallaan omaelämänkerrallinen ja kertoo muistoja aina lapsuuden Ranskassa vietetyistä kesistä herran nykyiseen pestiin keittiömestarina Brasserie Les Halles -ravintolassa New Yorkissa.

Takakannesta:

"Paljastuksia, kulinaarista intohimoa, verta, hikeä ja gourmet-annoksia. Kirja, jonka jälkeen annoksesi ei koskaan enää näytä samalta."

"Tässä on kaikki; hyvä, paha ja ruma. Kiinnostunut lukija voi yhtäältä saada selville, miten loihtia ammattitaitoisen näköisiä ja maukkaita ruoka-annoksia - tai toisaalta päättää, ettei enää koskaan tilaa valkoviinissä kypsytettyjä sinisimpukoita. Valinta on hänen."

En voisi suositella mitään kirjaa lämpimämmin.


EDIT: Sain kirjan päällystettyä eilen illalla (28.10.2009) ja onnistuin tiputtamaan sen kesken toimenpiteen olohuoneen villamatolle.. Nyt on sitten etukannen käännösten alla hieno näyttely kissankarvoista ym. pölystä. Että sillä lailla. :P

Rinki on pian lähdössä liikkeelle, tähän mennessä ilmoittautuneet löytyvät alta. Lukuaikaa on kuukausi, niin ei kenenkään tarvitse hätäillä. Matkan varrella voi toki ilmoittautua mukaan. Yritän laittaa osallistujat listaan kaupungeittain niin ei tarvitse käyttää postia joka vaihtoon. :)

em64 (TRE)
kiksu (TRE)

Miumaumou (Pori)

Kuukku (Oulu)
audotja (Oulu)

polenka (Joensuu)

Kirja oli odottamassa postilaatikossa kolmen muun BC-kirjan kanssa. Hetken jo ehdin huolestua, että olin tietämättämi osallistunut johonkin kuukausiarvontaan ja voittanut sen :-) Sattumalta virtuaalisesta yllätyspussista poimimani kolme kirjaa ja tämä rinkikirja olivat vain päättäneet tulla perille samana päivänä. Vaikuttaa mielenkiintoiselta luettavalta ja pääsenkin heti aloittamaan sen, kun ei ole mitään muuta kirjaa kesken.

Anthony Bourdain kertoo kirjassaan urastaan kokkina ja keittiömestarina. Samalla tulee tarinaa hyvästä ruoasta, huonosta ruoasta, keittiön täysin käsittämättömästä maailmasta, ryyppäämisestä, eksentrisistä työkavereista ja kaiken ylittävästä rakkaudesta ruokaan. Onko todella mahdotonta, että herkullista ruokaa olisi mahdollista valmistaa ilman, että sen tekemiseen tarvitaan keittiöllistä psykopaatteja? Rakkaus ruokaan nähtävästi pyhittää aika paljon, mikäli on uskomista näihin keittiömaailman näkyvimpiin sankareihin. Mielenkiintoista luettavaa kirja oli, sitä ei käy kieltäminen. Olisin myös mielelläni lukenut hieman enemmän hänen loputtoman kärsivällisen tuntuisesta vaimostaan tai Bourdainin pääsystä irti heroiinista. Hieman erilaisin silmin tulee katsottua Bourdainin ruokaohjelmaa, jota on joskus tullut silmäiltyä.

Kävin aamulla töihin mennessä pudottamassa kirjan kiksun postilaatikkoon.

Keittiömestari oli tosiaan jo eilen laatikossa, mut vasta tänään ehdin merkintää tekemään. Kiitos kotiinkuljetuksesta!

Miksi kirjan kesken jättäminen voikaan olla minulle niin vaikeaa... Olisivat seuraavat lukijat saaneet tämän nopeammin käsiinsä. Tahkosin väen vängällä kirjan puoleen väliin ja sitten tuli stoppi ja aikakin loppui onneksi kesken. Kirjan lukeminen oli sellaista väkisin vääntämistä, etten muista aikoihin vastaavaa kokeneeni. Toisaalta se ei kuitenkaan ollut sellainen, että olisin heti kättelyssä edes ajatellut luovuttavani. Jokin tässä nyt vain tökki pahemman kerran. Oma elämäntilannekin on ehkä nyt sellainen, etteivät mestarikokin huumehöyryt voisi vähempää kiinnostaa, vaikkakin oletin esim. takaliepeen perusteella, että voisin pitää kirjasta.

Kirjaa lähtee huomenna postin matkassa Poriin.

Anthony tuli Poriin! Missä Iltalehti ja Seiska? Jaa, no meillähän tuota kansainvälistä sakkia ravaa yhtenään, joten..;)
Hmmm... olipas ristiriitaista kommenttia edellisiltä lukijoilta. Eli tämä kirja on siis vallan tajuttoman hyvä ja älyttömän huono. Miten mulle tulee tästä melko erikoiset fiilikset? Ainakin kirja on herättänyt tunteita, puoleen tai toiseen.
Niin, ja pieni välihuomautus. Mr Miuskis haluaa myös lukea keittiötarinat, joten pistämme töpinäksi, jotta ehdimme lukea kirjan kuukaudessa. Kerron sitten, mitä meillä kirjasta tuumittiin. Yleensä luemme niin erityyppistä kirjallisuutta, joten tuliskos tästä taloudesta sitten tsirou points ja täydet. Jaa-a.
Kiitos ringistä, Lasikello! Odotan kirjalta paljon. Anthony kun on vaan niin hyvä.

Kuvassa siis kirjan kansi ja...


Mister Miuskis sai luettua kirjan eilen. Mietin juuri, tarvitseeko minun sitä enää lukeakaan, kun sen verran usein sain kuulla katkelmia tai kommentteja kirjasta. ;)
Mr piti lukemastaan. Lopuksi hän kyllä mainitsi, että olihan se paljon saman toistoa, että kuinka vai-ke-aa on ravintolamaailmassa ja kiireistä ja sitten vielä täytyy olla niin mahdottoman erinomainen, eikä hän mitenkään uskonut kaikkia Anthonyn kertomia juttuja. Mene ja tiedä, ovatko ne totta vai onko mestarikokki hieman värittänyt totuutta. Kaiken kaikkiaan Mr antoi kuitenkin kiitettävän arvosanan.

...tässä kuvassa John Wayne elokuvassa Etsijät (The Searchers).
Jotain samaa..?

Nyt on siis minun vuoroni lukea Anthonyn tunnustuksia.

Anthonyn kootut seikkailut on nyt luettu. Täytyy kyllä sanoa, että oli aika erikoinen kirja. Ei siis erikoinen niin, että kirjoitustyyli olisi ollut kummallinen, mutta tämän herran elämänpolut ja työyhteisöt olivat niin kummallisia, kauheita, järjettömiä ja raadollisia kuin vain kuvitella saattaa. Ettei vain herra Tony olisi ihan pikkiriikkisen värittänyt totuutta että olisi hieman menevämpi kirja? Ei mitenkään vain jaksa uskoa, että kaikki keittiöt, joita hän on läpikolunnut, oli pullollaan hulluja narkkarijuoppoja ja seksimaanikkoja. Eihän näin voi olla, eihän..? Toisaalta, jos mies veti kamaa kuin viimeistä päivää, niin saattoivat ne työtoveritkin tuntua hieman erilaisilta kuin selvispäiten.

Kuten em64:kin myös minä olisin kaivannut tietoa enemmän Anthonyn vaimosta. Ensinnäkin, miten kummassa hän oli ylipäänsä onnistunut saamaan vaimon saatika pitämään hänet? Jos Tony on ollut puolet elämästään sellaisessa huumehöyryssä kuin kirja antaa ymmärtää, niin miten ihmeessä vaimo on pysynyt hänen rinnallaan? Ei poju kuitenkaan ihan puhdas pulmunen ole. Mulla ei olisi riittänyt puhtia pysyä herran kyydissä. Ja miten mestarikokki pääsi huumeista eroon? Herralta kun kului sellaiset määrät huumeita, niin luulisi ettei niistä irtautuminen olisi mikään helppo nakki. Sen Tony sivuutti ihan noin vain.

Oli sitten tarinaa muuteltu vauhdikkaammaksi tai ei, niin takaa paistoi Anthonyn intohimoinen suhtautuminen ruokaan. Tämä mies todellakin rakastaa ruokaa ja sen valmistusta. Mutta eihän kaikki ruokaan ja keittiömaailmaan hurahtaneet ole friikkejä? Eihän? Mua alkaa pelottamaan Mr Miuskiksen ammatinvalinta... Huu... Puolet kaikista ranskalaisista kauniista ruokatermeistä meni yli ja korkealta, mutta onneksi minulla oli tuossa vieressä tuo kävelevä keittiösanakirja, jolta saatoin termiä jos toistakin tentata. Sai jotenkin enemmän irti kirjasta. Rakkaus ruokaan taitaa olla melko vakavaa, se vie näköjään koko miehen. Itse en tuosta tiedä, koska en pidä tippaakaan ruuanlaitosta, mutta syömistä arvostan kovastikin =)

Oikeastaan Anthonysta jäi minulle erilainen kuva kuin JIMiltä tulevista ohjelmista saattaa päätellä. Minusta koko ukko tuntuu omahyväiseltä ja itsekkäältä kakkiaiselta, jolla tosin on itseironia ja huumorintaju tallella - kaikesta huolimatta. Ilmeisesti nämä loistokokit ovat niin lähellä neroutta, että he väistämättä ovat myös itseriittoisia. En tiedä, jotenkin nyt vain pidän vähemmän tästä ennen niin kovasti pitämästäni julkkiskokista. Sori, Anthony, ihan kaikkea eri olisi tarvinnut kertoa.

Muutoin kirja oli kirjoitettu hyvin, vauhdikkaasti ja sujuvasti. Jotenkin silti odotin kirjalta enemmän. Mitä sitten odotin, en tiedä, mutta jotain jäi puuttumaan. Vai oliko se lievä pettymyksen tunne sitten siitä, että Anthony olikin jotain ihan muuta kuin kuvittelin hänen olevan ja siitä, että lähes kaikki kokit olivat psykopaatteja. Itse arvostin eniten kirjan loppupuolella esiteltyä herraa, Scott Bryania. Hän oli oikea laatukokki, mestarillinen ja rauhallinen oikea mestari. Tämän herran ruokia haluasin totisesti maistaa!

Kiitos tästä keittiökokemuksesta, Lasikello. Oli joka tapauksessa mielenkiintoista lukea Anthonyn mielenkiintoisesta (keittiö)elämästä. Kirja lähtee kohti seuraavaa maanantaina.

Edit 4.1.2010: Kirja postitettu Kuukulle.

Kirja tuli tänään. Kiitos miumaumou ja kiitos Lasikellolle ringin järjestämisestä.

Tietenkin kaikki rinkikirjat tulevat samaan aikaan, eli minulla on toinen rinkikirja ennen tätä luettavana. Syvennyn siis tähän heti sen jälkeen. Ja odotan mielenkiinnolla millainen kirja minusta on kaikkien näiden JE:jen jälkeen. :)

Kirjassa oli hauskoja juttuja, siellä oli välillä hulvattomia kertomuksia eri työpaikoista ja esimerkiksi eräästä työhaastatteluista, jossa Bourdain kuuli väärin ja luuli ravintolan omistajan kysyvän ”What do you know about me?” eikä kysymys sitten mennytkään ihan niin... Silloin tuli huudettua täällä ihan myötätunnosta, että ”Ei, EI, ei voi olla totta.” Voi mikä moka. Täytyy kyllä myöntää, että joskus tulee itsekin vastattua ihan mitä sattuu, kun ei vielä kolmannellakaan toistokerralla kuule mitä toinen sanoo, eikä kerta kaikkiaan kehtaa enää kysyä. Eräässä kebebpaikassa myyjä kysyi minulta jotain kebabannoksestani:
”Haluatko siihen #@%{+\tta?”
Minä: ”Anteeksi kuinka?”
”Haluatko siihen $&}=!!tta?”
”Mitäh?”
”Haluatko siihen !!!!!!!tta?”
Tässä vaiheessa minä käännyn vieressä seisovan siskoni puoleen ja sanoin älykkäästi: ”En mä tiedä mitä se on.”
Ja siskoni tavaa minulle: ”Haluatko sinä VAL-KO-SI-PU-LI-KAS-TI-KET-TA?!” Eih, jos tuollainen sattuisi työhaastattelussa, olisin varmaan hermoromahduksen partaalla.

En tiedä kuinka totuudenmukaisen kuvan Bourdain antaa (enimmäkseen) New Yorkin ravintoloiden keittiöiden elämästä. Toisaalta herra myöntää kirjan loppupuolella ilmassa olleen lievää liiottelua (understatement of the year!) ja toisaalta taas japanilaiset keittiöt Bourdain kuvaa ihan eri tavalla. Voihan olla että kokaiinin täytteisellä kahdeksankymmentä luvulla kaikki riehuivat miten sattui (minä en tietäisi, olin 90-luvun taitteessa 6-vuotias) ja ehkä New Yorkin ravintolascenessä on villimpää menoa muutenkin. Olisi aika vaikea kuvitella, että Oulun Amarillossa hoideltaisiin ihan avoimesti huumebisneksiä ruuanteon lomassa ja harrastettaisiin kimppakivaa penkeillä ravintolan sulkeuduttua.

Minäkin olisin halunnut kuulla enemmän Bourdainin vaimosta. Hänet oli kuitenkin jätetty niin selvästi kirjan ulkopuolelle, että uskoisin sen tapahtuneen tarkoituksella, mahdollisesti jopa vaimon omasta toivomuksesta.

Televisiosarjaan kirjassa ei viitattu millään lailla, mutta olisiko tuo Tokion vierailu ollut se inspiraatio, joka sai keittiömestarin lähtemään tutustumaan eri maihin. Mene ja tiedä. Saatoin kuitenkin välillä kuulla Bourdainin äänen kuvailemassa kuten sarjassa.

Olen pahoillani, että minulla meni tämän kirjan kanssa näin kauan. Olen vain lykännyt JE:n kirjoittamista ja siksi tämä kesti. Yritän saada kirjan seuraavalle niin pian kuin mahdollista.

Ja seuraavana on audotja!

Kirja tuli eilen, lukemisen pääsen kohtapuoliin aloittamaan. Ensivilkaisulta vaikutti kiinnostavalta. :)

Pahoittelut kirjan jämähtämisestä luokseni.

Kirja oli kerrassaan mielenkiintoinen kuvaus suurempien keittiöiden maailmaan. Bourdainin ohjelmaa en ole nähnyt, mutta henkilönä hän tuntui värikkäältä ja räiskyvältä. Ehkä välillä kirjan intohimoinen höseltäminen sinne tänne tuntui menevän yli. Myös minä olisin kaivannut enemmän kuvausta, kuinka Bourdainin ammatti vaikuttaa hänen henkilökohtaiseen elämäänsä. Tuntui hänen viettävän kaiken vapaa-aikansa työpaikallaan. miumaumoun pidin enemmän Scott Bryanin hahmosta, itse kirjoittaja tuntui liian levottomalta. Tai sitten olen vain itse hidas ja tylsä. :)

Kirja jatkoi matkaansa Polenkalle. Kiitos Lasikellolle ringin järjestämisestä, kirja tosiaan kannatti lukea!

Kiitos kirjasta, se saapui tänään!

Edelliset lukijat oikeastaan sanoivat kaiken, mitä minullakin oli mielessä. Vaikea uskoa, että keittiömeno voisi olla Bourdainin kuvaileman kaltaista! Olisi hauska tietää, miten paljon juttuja on väritetty... Kai voi olla hyvä kokki ilman mielenterveys- ja huumeongelmia, vankilataustaa tmv. :D En tosiaan ymmärrä, miten Anthony on saanut vaimon ja vielä pitänyt hänet. Meno kuulosti siltä, että en olisi itse jaksanut... Kaiken kaikkiaan kiinnostava ja hauska kirja.

Vien kirjan tarjolle paikalliseen miittiin.

Otin kirjan mukaani Joensuun elokuun bc-tapaamisesta.