"Yksityisetsivä Otto Kuhalan intiaanikesä katkeaa toimeksiantoon, joka vie hänet henkirikoksen äärelle Puulaveden idyllisiin maisemiin. Huvilalleen murhatun kultasepän tapaus on arvoitus - pian Kuhala törmää taas toiseen ruumiiseen. Tutut keinot eivät näytä auttavan.

Edessä on hakauksia poliisin ja hullun puukkomiehen kanssa, edessä on syksyn hämärään pakeneva syyllinen. Viimein Kuhala ajautuu hengenvaarallisiin reiveihin Petroskoin laitamille.

Lohtua ja myös tutkimuksellista apua antaa hänen rakastettunsa rikoskomisario Annukka Maaheimo, mutta kun taustalla alkaa väikkyä mittasuhteiltaan hieman liian laajakantoinen rikos, Kuhala huomaa olevansa yksin.

Markku Ropponen lastaa keski-ikääntyvän, entisen poliisin, yksityisetsivä Kuhalan rentoon kerrontaan jälleen kerran aimo tujauksen lurjusmaista mustaa huumoria ja teräviä mutta hilpeyttä herättäviä huomioita aikamme ilmiöistä katulaulajista parisuhteen kiemuroihin. Järjestyksessä kolmannessa Otto Kuhala -dekkarissa kieli rullaa, ote pitää ja juoni kulkee kuin ainakin alansa palkitulla taitajalla."

Löysin kirjan Jyväskyläläisestä divarista ja tarkoitukenani oli vapauttaa kirja Jyväskylään osana Muu maa mustikka haastetta. En kuitenkaan päässyt koko viikonloppuna nettiin (nettikahvila ei ollutkaan auki viikonloppuna), joten kirja lähti kanssani kotiin. Luin kirjan ja tämä oli aika tyyppillinen tarina tyypillisine keski-ikäisine miesetsivineen. Ihan kelpo dekkari, mutten ehken halua sen enempää perehtyä näihin Kuhalan seikkailuihin.

Yritin pitää nollalinjaa tämäniltaisessa Joensuun BC-miitissä, mutta dekkareita on niin vaikea vastustaa. No, ainakin vaihteeksi kotimaista. Kiitos!

Kirja lähti lauantaina 5.12. mukaani Kuopion BC-miitistä ja siirtyy jonon jatkoksi odottamaan aikaa jolloin ylipäätään ehdin kirjoja lukea.