Takakannesta:
Intialais-englantilainen Karim Amir on miehuutensa kynnyksellä. Koti on tavallinen, kiinnostavaa elämässä vain sen oudot puolet - huumeet ja seksi. Väliäkö sillä, kumman sukupuolen edustajan kanssa seksiä harjoittaa, niin kauan kuin ei joudu tekemään valintaa. Sehän olisi sama kuin valinta Rollareiden ja Beatlesin välillä. Eletään 1970-lukua Lontoossa, aikaa ennen aidsia.
Kun Karimin isä alkaa esiintyä buddhismi-istuntojen vetäjänä, perheen elämä muuttuu yllättäen. Karim seuraa isäänsä esikaupungista Lontoon sykkivään sydämeen. Hän pääsee mukaan teatteriin, ylämäki alkaa. Tie seurapiireihin on siloitettu.

Koska en ikinä pääse tbr-pinossa tähän kirjaan asti, lienee viisainta etsiä sille uusi koti. Niinpä kirja lähteekin Pori-miitissä eteenpäin sitä toivoneelle!

Oi joi, toivekirja! Kyllä nyt hellitään. Pääsin vihdoin takaisin koneelle, kun neiti irtosi viimein Facebookin Pet Societysta... Kuinkahan mones kirja tämä mahtoi ollakaan, jonka sain tai kahmin ybermiitistämme Porissa, jolloin suuret kohtasivat. Suuret = Pori, Turku ja Tampere. ;)
Laitoin kirjan joskus toivelistalleni, kun päättelin sen olevan riittävän kohelo minulle, riittävän absurdi ja hauska. Jää nähtäväksi, mutta odotukset ovat korkealla.
Kiitos kirjasta ja riemastuttavasta miittiseurasta, pippis! Oli mukava saada kasvot nimimerkille. :)

Absurdi - no joo, hauska - jaa-a, kohelo - tavallaan. Jos hauskana pitää epätoivoista kaikkien kanssa vehtaamista ja juopottelua ja huumehörhöilyä ja äärimmäistä itsekkyyttä, niin oli se sitten kai hauska. Aluksi kirja vaikutti juuri siltä miltä kuvittelinkin sen vaikuttavan: tärähtänyt ja höysteenä omituista mustaa huumoria. Ajattelinkin jo, että täst mie pidän. Mutta, mutta. Tarina oli lopulta melko surullinen kaahottavine ihmisineen, jotka kuin maailman lopun edellä yrittivät saada jotain aikaiseksi, jotain, mistä he pitävät, jotain, mitä he halusivat (pitivät siitä toiset sitten tai eivät). Kirja oli kuin nykyajan elämänmenon ylistys: minä, minä, minä! Kuitenkin lähes jokainen oli identiteettinsä ja halujensa kanssa aivan pallo hukassa. Kirjan lukemisen jälkeen jäi tyhjä olo, sellainen tässäkö tämä nyt sitten oli, no eipä ollut häävi.

Eli vaikka tätä toivoinkin, niin ei se sitä tarkoita, että siitä pitää täytyisi. Näin kävi tällä kertaa. Oli kirja kuitenkin nopealukuinen ja tuli se kuitenkin luettua loppuun asti, joten oli siinä jotain oltava, että tarina tuli luettua. En silti taida enempää kirjailijan tuotoksia lukea, vaikka muistaisin, että mulla on hyllyssä joku toinenkin hänen teoksensa. Taidan olla tylsä ja tyly, ja laittaa sen eteen päin lukematta.

Kaikesta narinasta huolimatta, kiitos kirjasta pippis!
(OT: hih - näppäinvirheilin ja kirjoitin ensin vahingossa puippis, hih!)

Hmmm... en nyt oikein tiedä, pitäisikö tämän vapautuksen olla villi vai kontrolloitu, mutta päädyin nyt kuitenkin jälkimmäiseen. Eli kontrolloitu villi vapautus oofirin kautta Pilkkuun... Helppoa, eikö? ;)

Tällä vapautuksella onnittelen maailman pienintä "virallista" BookCrossing vapautuspaikkaa. Onnea Pilkku 2 vee!

Löytyi tänään postilaatikosta. Olin aivan poikki pitkän päivän jälkeen. Selailin kirjaa puolivälistä, ja sitten unohduin lojumaan pitkäksi toviksi sen kanssa. Rentouttavaa. Kun kirja loppui, teki mieli tietää millainen alku oli, ja tulin lukeneeksi sen lähes kokonaan.

Karimin epätoivoiset seksihaahuilut, perheen rikkoutuminen ja muu sinänsä surullinen ja raskas kuvataan tässä absurdin huumorin kierteellä ja samalla etäännytetysti. Voisi sanoa että pilven läpi. Osansa saa brittiläinen luokkayhteiskunta, teatteri, rasismi. Saattaisin lukea jonkun muunkin Kureishin kirjan.

Vapautuu huomenna Pilkkuun.

,