Alkuteos: A Thousand Splendid Suns
Suomentaja: Kristiina Savikurki

Takakansi:

Suurmenestykseksi noussut, säkenöivä romaani Leijapojan tekijältä - unohtumaton tarina kahden naisen kohtalosta ja ystävyydestä sotien haavoittamassa Afganistanissa

Mariam on vain 15-vuotias, kun hänet lähetetään Kabuliin ja naitetaan itseään kolmekymmentä vuotta vanhemmalle Rashidille. Hän aloittaa uuden elämänsä toiveikkaana, mutta vuosien kuluessa burqa kätkee alleen niin nöyryytykset, mustelmat kuin hiipuvan toivon lapsesta.
Kaksi vuosikymmentä myöhemmin Kabulissa riehuvat taistelut murskaavat myös nuoren ja rakastuneen Lailan haaveet tulevaisuudesta. Hänestä tulee Rashidin toinen vaimo.
Afganistanilaisnaisen kohtalosta määräävät miehet, sota, talibanien hirmuhallinto. Mutta Mariamin ja Lailan välille kasvaa ystävyys, joka on kaikkia näitä vahvempi – ja joka saa heidät yhä uudestaan taistelemaan toivon ja vapauden puolesta.

Seven-pokkari
Otava 2009, alkuteos 2007

+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

Nappasin mukaani Kreetan matkalta hotelli Alexian kirjavaihtohyllystä. Hieman on rannalla rähjääntynyt pokkari, mutta kun toivelistakirjansa siellä näkee, niin... Kiitos kirjastaan luopuneelle!

Eipä ollut turhaan yliadjektiivattu (uusiosana?). Loistava kirja! Juoni kulki kuin vesi purossa ja tarina koukutti viimeiselle sivulle saakka. Vaikka kirja oli sodan varjossa kulkeva surullinen ja pelottavakin tarina, niin pohjalla kulki koko ajan toiveikkuus paremmasta ja naisten järkkymätön vahvuus. Tämä kirja jää mieleen pidemmäksi aikaa.

*****************************************************************************************************************

Tämä on niin mahtava kirja, että haluan muidenkin sen lukevan. Kirja lähtee säteenä. Otan ilmoittautumisia vastaan pari viikkoa ja lähetän kirjan matkoihinsa. Järjestän osallistujat maantieteelliseen järjestykseen.

Säteeseen osallistujat:

- minavain (Kokkola)
- taavina (Raahe)
- heeleri (Raahe)
- audotja (Oulu)
- polenka (Joensuu)
- kiksu (Tampere)
- Becky77 (Pori)

Sädekirja lähtee postin matkassa kohti ensimmäistä lukijaa, joka on minavain.

LUKUILOA!

Kiitos sädekirjasta miumaumou, vaikka Mankell on tällä hetkellä kesken niin tämä kirja kiilaa ohi ja aion aloittaa illalla tämän lukemisen.

Uskomattoman hieno kirja ja tarina. Kirja kertoo kulttuurista ja maasta josta ei länsimaissa paljon tiedetä, ainakaan minä en ole tiennyt. Tämä on kieltämättä tarina joka pyörii mielessäni vielä pitkään.

Kirja matkaa ensiviikolla taavinalle.

Kirja löytyi postilaatikosta, kun palasin syyslomalta, kiitos miumaumou ja minavain!

Hieno kirja. Pisti miettimään länsimaista kulttuuria, mikä tässä on hyvää ja huonoa. Paljosta saisimme olla kiitollisia, mutta emme varmaan aina muista, kun tämä hyvä on meille niin itsestäänselvää.
Vien kirjan lähipäivinä heelerille.

CONTROLLED RELEASE NOTES:

heelerin postilaatikkoon.

Kiitoksia taavinalle kun vinkkasit tästä kirjasta. Otankin sen heti seuraavaksi luettavaksi.

Aivan upea kirja ja kuvaus hyvin erilaisesta maailmasta kuin oma kotoinen Suomemme. Kiitoksia miumaumoulle lukuelämyksestä! Kirja lähtee seuraavaksi Ouluun audotjalle kun seuraava oulunreissu tulee. Viimeistään parin viikon päästä on käyntiä sielläpäin.

Sain miitissä heeleriltä luettavaksi, menee melkein lukulistan kärkeen.

Kiitos miumaumou säteen järjestämisestä! Kirja tosiaan koukutti, ensimmäisen avauksen jälkeen kirjaa oli välillä suorastaan mahdotonta laskea käsistään.

Vaikka tapahtumat sijoittuvatkin kauemmas, tuntuivat ne silti läheisiltä. Toisaalta selviytymistaistelu sodan ja tavallisenkin elämän jaloissa tuntui järkyttävältä, itse ei aina tajua, miten rankkaa se voi olla. Jotenkin tuli hyvin ilmi, miten ääritilanteissa ihminen on valmis menemään pitkällekin suojellakseen itseään ja muita. Hieno kirja kerrassaan, herätti ajatuksia olematta missään kohtaa tylsä!

Kirja lähtee polenkalle Joensuuta kohti vielä tänään.

Kiitos kirjasta! Minulla on ihan hirveän suuret ennakko-odotukset, toivottavasti en joudu pettymään.

No ei tätä ole kyllä turhaan hehkutettu. Upea kirja, herätti paljon ajatuksia ja tunteita. Todella vaikea kuvitella maata, kulttuuria ja tilannetta, joka on niin kaukana tästä omasta. Toisaalta olemme varmasti onnekkaita, jos emme voi edes kuvitella, miltä sota voi tuntua. Tai sitten se, ettei saisi kävellä yksin kaduilla, aloittaa keskusteluja, verhoutua päästä varpaisiin vain siksi että on nainen. Todella rankkoja aiheita, mutta onneksi lopussa toivokin on jo näkyvissä.

Kirja tuli tänään, kiitos kierrättäjille!

Kirja tuli luettua nopsasti, eihän sitä meinannut raaskia jättää keskenkään. Se, että tämäntyyppisiä kirjoja tulee vastaan tämän tästä, ei mielestäni tee siitä yhtään huonompaa. Kyllä nämä asiat ansaitsevat tulla kirjoitetuksi ja luetuksi kerta toisensa jälkeenja yhä uusien ihmisten tietoisuuteen. Erityisesti Mariamin tarina pysähdytti, pieniltä näyttivät valonpilkahdukset täältä päin katsottuna.

Myöskin ihmisten olot Afganistanissa etenkin talibanien aikana ovat kyllä olleet hurjat ja kurjat. Juurikin tänään oli muuten jossain lehdessä (liekö ollut Aamulehti) juttu suomalaisesta lastenlääkäristä, joka oli vuosikymmeniä työskennellyt Afganistanissa ja jutun kuvituksessa hän esitteli linkkuveistä, jolla oli amputoinut lapsen jalan sekä kertoi käyttäneensä synnytyksessä apuna kyläsepän tmv:n pihtejä. Tulipa vain niin tämä kirja mieleen...

Kirja jatkaa huomenna Beckylle.

Sädekirja saapui eilen, kiitos.

Vain harvoin - jos koskaan - olen antanut kirjalle kymmenen pistettä. Nyt on kyllä pakko! Aivan loistava tarina, pohjalla tositapahtumat, koskettavat henkilöt ja uskottava juoni. Ei liian kevyesti kirjoitettu; jos jotain inhoan niin sitä kun vaikeista asioista kirjoitetaan kevyellä otteella, ettei lukija vain järkyttyisi liikaa. Tämä oli raskas lukukokemus mutta silti antoisa.

Lopulta, jo muutamia päiviä tätä pureskeltuani, kaikkein pahiten mieleen on jäänyt nuoren talibanmiehen kommentti Mariamille: "Jumala on tehnyt meistä erilaisia, teistä naisista ja meistä miehistä. Meidän aivomme toimivat eri tavalla. Te ette pysty ajattelemaan kuten me." Ja tämä kommentti on 2000-luvulta! Olen niin onnellinen siitä että meillä Suomessa ei tarvitse peläten odottaa, koska pommi putoaa oman kodin päälle, kaikilla on ruokaa vatsan täydeltä ja myös naiset voivat tehdä töitä ja liikkua mielensä mukaan, ja sairaalat ovat auki kaikille ja niissä on lääkkeitä ja tarvikkeita.

Kiitos säteestä, miumaumou. Nyt kirja odottaa jatkosuunnitelmia. Ai niin, tästä saan Afganistanin Maita ja maanosia haasteeseen http://www.bookcrossing.com/forum/30/6655367

Tämä kirja vapautuu Petraan porilaisten, turkulaisten ja tamperelaisten bookcrossaajien yhteismiitissä.

Nappasin kirjan suuressa Pori-Tampere-Turku -bookcrossingmiitissä. Kiitoksia!

Sain kirjan luettua juuri naistenpäiväksi, ja tämähän onkin aivan erityisen hyvä päivä pohdiskella kirjan teemoja, joista toki kannattaa keskustella muinakin päivinä. En oikein tiedä, voiko kirjasta sanoa varsinaisesti pitävänsä, jos se kertoo itkettävistä ja raivostuttavista asioista, mutta hyväksi sellaista kirjaa voi kyllä sanoa. Tämä oli mielestäni oikein hyvä kirja. Se muistuttaa hieman Sofi Oksasen Puhdistusta siinä, että se onnistuu kertomaan rankoista asioista sujuvalla ja vetävällä tyylillä, ja että päähenkilöinä ovat naiset. Kirjan luki todella nopeasti, mutta sitä tulee varmasti pohdiskeltua vielä pitkään. Paljon on maailmassa vielä parannettavaa, kun kirjan kuvaamat asiat ovat joillekuille yhä arkipäivää. Useassa suhteessa on sittenkin ollut lottovoitto syntyä Suomeen, vaikka täälläkin on omat ongelmansa. Kirja kertoo ymmärrettävästi Afganistanin tilanteesta ja vallan turmelevuudesta ja on samalla vahva kertomus ihmisen käsittämättömästä sinnikkyydestä ja ystävyyden voimasta. Kannatti ehdottomasti lukea.

Kirja vapautuu Tampereen Mahdollisuuksien torin bookcrossing-pöytään.