Takakansi:
"Minä olen ventovieras", Kimmo Joentaa ajatteli, kun poika tuijotti häntä. Lapsen isä oli juuri murhattu, nukkuessaan niin kuin kaksi päivää sitten löydetty nainenkin. Itse asiassa Joentaan ei pitäisi olla töissä ratkomassa tuntemattomien ihmisten murhia vaan kotona toipumassa vaimonsa kuolemasta. Kukin käsittelee kuolemaa omalla tavallaan.
Joku kohtaa kuoleman murhaamalla ja oikaisee vääryyden toistamalla sen. Mutta kuinka Kimmo Joentaa löytää tiensä tämän ihmisen luokse, joka tuntuu kulkevan kuin seinien läpi?
Esikoisromaani Nachtfahrt toi saksalais-suomalaiselle Jan Costin Wagnerille Marlowe-palkinnon vuoden parhaasta saksalaisesta dekkarista. Jääkuuta taas on Saksassa kuvailtu kirjalliseksi löydöksi. Se on jännittävä rikosromaani, joka myysterin ratkomisen myötä kasvaa syväksi kuolemantutkielmaksi, jonka viileä ja niukka kieli on kuin suomalaisesta talvimaisemasta syntynyttä.

Kovakantinen SAPO-dekkari nro 434, saksankielinen alkuteos Eismond v. 2003, suomenkielinen painettu v. 2005.

Alkupuolella kirja oli minusta tylsä. Puolivälissä tarina pääsi vauhtiin ja kirjaa oli mukava lukea. Loppuratkaisuilta odotin enemmän yllättävyyttä, tällaisena kirja vähän lässähti lopussa.

Joissakin kohdissa minua vähän häiritsi, että saksalainen on kirjoittanut Suomeen sijoittuvan kirjan, tai oikeastaan ne pienet yksityiskohdat joissa kirjailijan ei-suomalaisuus erottui.
- kirjassa paikoitellen teititellään tilanteissa, joissa suomalainen mielestäni ei teitittelisi, luultavasti siis jäänne saksankielisestä alkuteoksesta
- koulutetaanko Turussa poliiseja?? Luulin että vain Tampereella.
- ruotsinlaivalle mennessä virkailija kysyy matkustajalta matkatavaroita. Täh, miksi?
- minusta Joentaa on kummallinen sukunimi. Oli pakko tarkistaa väestörekisteristä: yksi Joentaa on Suomessa ollut, mutta hän on jo kuollut.

Positiivista kirjassa taas oli sen erilainen, syvempi näkökulma kuolemaan. Tämä johtui poliisi Joentaan omasta henkilökohtaisesta elämäntilanteesta.

Ihan kelpo dekkari kaikkiaan.

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Kirja palautui kaveriltani ja siirtyi heelerin käsiin.

Lukupinoon menee tämä kirja.

Mielenkiintoinen dekkari. Odotin hieman erilaista kirjaa, mutta tämä oli hyvä ja syvällisempi tutkimus kuolemasta. Enemmän psykologinen kuin toiminnallinen draama, vaikka myös jännitystä löytyy.

Kiitos! Ihan uusi tuttavuus minulle. :)

Tulipahan vihdoinkin luettua.

Minä pidin tästä kirjasta. Erilainen kuin dekkarit yleensä. Tässä tärkeintä tuntui olevan pään sisäiset asiat, ei niinkään murhat.

Tulin ajatelleeksi, että ehkä kirjan tunnelman ymmärtävät vain ne, (=me), jotka ovat (olemme) menettäneet rakkaan ihmisen. Juuri sitä olotilaa oli mielestäni kuvattu upeasti.

Kirja suuntaa kohti Anuliinia.
Hyviä lukuhetkiä!

Kiitos toivomastani hippakirjasta ja kauniista kuu-kortista, sekä tarroista, että postimerkeistä :) Kiitos, kiitos, kiitos :D

joskus on välillä pakko tyhjätä hyllyä, pääsee saatavien joukkoon.

Hyvää matkaa kirjalle!