WSOY 2003. 264 s.
Sisäsiisti kirjastopoisto.

Takakannesta lyhentäen: Tunnetun eläinlääkärin enemmän tai vähemmän kuvitteellisessa romaanissa egyptiläisten kissajumalien jälkeläinen on päätynyt klinikalle vahdin ja tarkkailijan tehtäviin. Siinä työssä kertyy tarinaa eläimestä jos toisestakin. Samalla saadaan paljon mielenkiintoista tietoa eläinten käyttäytymisestä ja myös eläinten omistajista, jotka joskus saattavat olla luku sinänsä.


Väljän juonen kuljettamia Basti-kissan kujeita oli hauska lukea. Eläimen ihmismäinen ajattelu ja ihmisten puheen ymmärtäminen oli tässä tapauksessa tarkoituksenmukainen tekstikeino, jotta minäkertoja Bastin tarinointi menee ihmislukijalle perille...

Eläinlääkärin "vastaanottoapulaisen" kautta kertyy paljon asiatietoa kissojen ja koirien vaivoista ja sairauksista ja niiden tutkimisesta. Basti itse taas tulee demonstroineeksi muun muassa erään näyttävän kotitapaturman. Teksti on sujuvaa ja hyväntuulista. Joskus Bastin isäntäväen tai muiden ihmisten tunnontarkasti kirjattu dialogi tuntui vähän pitkitetyltä, mutta toisaalta muutamat lohkaisut hersyttivät hyvät naurutkin.

-ruzena

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Tässä se turha kirja vahingossa tulee :D

Kiitos ruzena turhan nopeasta postuituksesta! Kirja oli saapunut perille jo lomani aikana ja eilen siirsin koko postipinon eteisen lattialta odottamaan tätä päivää ja aikaa availla posti rauhassa.

Myös toinen postitukseni oli tullut perille, kiitos!

koska lukutuoli oli kiinnostunut tästä kirjasta uuden vuoden tyhjennyksessäni ja mahdollinen kuriiri järjestyi jo ensi viikolle, siirsin kirjan lukupinon kärkeen.

Kirja oli kieltämättä hauskasti kirjoitettu ja tarinan lomassa tuli tietoa myös kissojen ja koirien sairauksista, myös huvittavia tapauksia, oma suosikkini oli "paiseita" täynnä oleva persialaiskissa.

En jaksanut lukea Bastin "kohtauksien" aikaisia haaveita, kirja toimi ihan hyvin ilman niitäkin ja hersytti muutamat naurut, kun sattumalta olen kissojen elämää läheltä seuraillut vaikka omaa karvajalkaa ei olekaan.

Varattu siis lukutuolille, toimitetaan kuriirilla.

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Kuriirikyydillä Lukutuolille Tampereelle.

Lukuiloa!

Voi kiitokset, lottuli! Sain kirjan Lasikello-kuriirilta tänään ja olin tosi yllättynyt - olit selvitynyt luku-urakastasi varsin ripeää vauhtia. Juurihan minä vasta tätä TBR-kirjaasi toivoin! Vielä isompi yllätys oli se, että löysin kirjan kanssa samasta paketista aivan hurmaavan kissa-aiheisen kirjanmerkkikalenterin vuodelle 2010 - kiitos!!
Hih, huomasin, että toivoin tätä jo viime vuoden puolella, joten tämän kirjan voi varmaan laittaa DoveiLibrin Reduce Mount TBR 2010 -haasteeseen - tekee mieli lukea heti :D

Eipä minullakaan mennyt monta tovia tämän lukemiseen - saati TBR-vuoressa seisottamiseen :) Täytyy ensiksi ihmetellä, mikä kirjasto poistaa näin priimakuntoisia kirjoja - valitettavasti tämmöisiä kappaleita ei löydy oman kirjastomme, Metson, poistomyynnistä.
Tämä oli helppolukuinen, hyväntuulinen kirja, monilla tavoin inhimillinen. Lukiessa tuli mieleen, että eläinlääkäriksi/ -hoitajaksi opiskelevien olisi hyvä lukea tämä muistutuksena siitä, ettei työ ole pelkkää eläinten kanssa toimeentulemista, vaan myös niiden omistajien. Heitähän mahtui joka lähtöön tässäkin kirjassa :) Vaikka kirja oli aika hauska, huomasin pikkuriikkisen ahdistuvani tulevista vuosista - mihin kaikkeen sitä lemmikki saatttaakin sairastua, miten kestää oman lemmikkinsä kärsimistä ja siitä luopumista sitten aikanaan. *Huoh*
Laitan kirjan jatkamaan matkaansa saman tien toivelistayllätyksenä.

#5 for Reduce Mount TBR 2010 Challenge by DoveiLibri

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Tämä kirja haluaa kiireisesti palata pääkaupunkiseudulle - lukuiloa!

Tämä nimeke ei pitkään toivelistallani keikkunut:) Kiitos, lukutuoli! Ilveksen putikki on hoitanut meidän kissojamme jo kaksikymmentä vuotta, joten on ihan aiheellista lukea hänen kirjoittamansa kirjakin.

Eläinlääkäri Mika Pulssi ja hänen omahyväinen, mutta nokkela kollikissansa Basti ovat pääosassa tässä kissakirjassa. Eläinlääkäri Ilves on sekoittanut realismia ja fantasiaa yllättävän hauskasti. Basti-kissalle on annettu ihmismäisiä piirteitä, mutta ei liikaa.
Mika Pulssin työpaikka muistuttaa aika paljon Hietaniemenkadun Haumau-eläinlääkäriasemaa, jota Ilves on ollut itse perustamassa.

Pakko myöntää, että petyin Bastiin. Ilves koristelee kerrontaansa adjektiivein, ja se teki tekstistä välillä tunkkaista ja tukkoista. Basti on aivan mainio aktiivinen itämaisen oloinen kissa, joka vihaa isäntänsä vaimoa. Myönnän, että minuakin epäilyttäisi ihminen, jonka nimi on Persikka. Persikka rakastaa koriste-esineitä ja erityisesti erästä punaisena hehkuvaa koiraa. Pikkumainen Persikka ei siedä myöskäään kotinsa merkkailua virtsasuihkein. Mika Pulssi ei ole kollin ruikkailuista moksiskaan eikä suostu leikkaamaan kissaansa. Tuntuu siltä, että aikuisella eläinlääkärillä meni sekaisin kissan ja oma "miehuus". Minua kiusasi koko ajan se, että erittäin aktiivista ulkoilmaelämään tottunutta kissayksilöä pidettiin sisäkissana, jolla ei tietenkään ollut tarpeeksi tekemistä. Eläin kärsi Mikan itsekkyydestä.

Parasta kirjassa olivat klinikan asiakkaiden lyhyet "potilaskertomukset" ja niistä parhaita kotikäynnit. Mäkisten Huukon tapaus toi mieleeni Ijäksen Katsastuksen ja Oksasten kissan hautajaiset Huovisen Lyhyet erikoiset. Olisipa koko kirja ollut samaa laatua! Bastin epileptisiin kohtauksiin liittyneet runot ja loitsut lähinnä nolottivat ja kissojen alkukotiin ja paratiisiin liittyvät näyt olivat kiusallisen keinotekoisia. Pois mystiikka, lisää kotikäyntejä!

Lähtee maanantaina uuteen kotiin.

2010 "KEEP THEM MOVING" # 12

Mitä ihmettä??? Nyt tuli kissa ihan puskista yllättäen ja aivan odottamatta. Voi kiitos, Dotdot ja kumppanit! Muutaman Ilveksen kirjan olen aiemminkin lukenut, mutta Bastiin en ole vielä tutustunut. Ihanaa, kun on tämmöstä kissaluettavaa. Sopii kuin nyrkki hattuun, koska meillähän nykyään asustaa tuo pikkiriikkinen Pimu kisu ja vauhti on pentumaisen hurjaa.
Tämä kirja ei varmasti hyllyssä kauaa käki, sen verran sormia jo syyhyttää...

KIITOS DOTDOT!!!

Oi joi, kuinka söpö kirja. Hmmm... mulla taitaa olla hieman pitkät piuhat, mutta en tajunnut aiemmista journaleista, että kertojana tässä tarinassa toimiikin kissa eikä ihmiset. Se oli jotenkin hauskaa, jotenkin niin karvismaista. Ne Bastin kohtausten aikana tapahtuneet siirtymät kissojen alkukotiin olivat täyttä höpönlöpöä, mutta kirja oli kuitenkin kirjoitettu sujuvasti ja hauskasti eikä Bastin kanssa todellakaan aika käynyt pitkäksi.

Ihmettelin suuresti itse eläinlääkäri Pulssin saamattomuutta. Hän ei millään suostunut leikkauttamaan joka paikkaan ruikkivaa kolliaan eikä tutkinut kissaansa vaikka kaikki epilepsian oireet olivat nähtävillä. Aika erikoista käytöstä eläinlääkärilta, joka tuntui rakastavan vilpittömästi kissaansa. Eikö oman kissan terveys ole se ensimmäinen asia, jota tutkitaan ja tarkkaillaan? Ei ihme, että Basti piti ihmiskuntaa melko turhakkeena. Niin, ja Pulssia tossuna ja Pulssin vaimoa (vai tyttöystävää?) paholaisena. Miten jonkun nimi voi olla Persikka???

Kirjan parasta antia olivat tietenkin eläinpotilaat ja heidän omistajansa. Kyllä eläinlääkäri varmaan näkee ja kuulee päivittäin mitä ihmeellisempiä omistajia ja heidän tarinoitaan. Vähän ärsytti nuo Bastin leikataan-miehuus-eikä-leikata -kohellukset. Nips vaan ja se on siinä. Itse en malttaisi odottaa, että saisi tuon sylissä makoilevan karvaneidin leikattua ettei tarvitsisi joka ovenavausta varoa. Tiedän nimittäin miten siinä käy, jos ovenraotus epäonnistuu. Minulla kun oli joskus narttu, joka pääsi kokeilemaan tassujaan sen yhden ainoan kerran. Yön se oli poissa ja aamulla tullessaan oli tuliaiset mukana... Se oli kolmen pennun reissu se.

Vielä tuosta miehuuden menetyksestä, mitä herra eläintohtori tuntuu niin kovasti pelkäävän. Tuli mieleeni entinen kollini, joka asusti luonani tuon edellä mainitun nartun kanssa. Se kyllä oli ihan pienestä pitäen aivan tossu ja en sen luonteenpiirteissä huomannut mitään eroa leikkauksen jälkeen. Narttu puolestaan pääsi arkuudestaan eroon ja muuttui paljon rohkeammaksi pikkuleijonaksi. Narttuhan sitä kollia aina puolusti vaaratilanteen uhatessa ja kolli virnuili nartun selän takaa, että tulkaas tänne, kyllä mä teille näytän. (:

Jos unohdetaan kaikki pilipalijutut ja pikkuärsytykset, niin kirjahan oli vallan mainio. Nautin Bastin itsekkyydestä ja sen pohdinnoista ja järkeilyistä. On se silti hyvä, ettei itsellä ole moista riiviötä...
Kiva kirja, täytyy myöntää.

Kirja on nyt varattu seuraavalle kissakrossaajalle.

Kiitos kissakirjasta kissakrossaajille! Luen tälläkin hetkellä erästä kissakirjaa. Näitä on mukava lukea!

Olipas juonikas ja vilkas kissa tämä Basti, eläinlääkärin pikku ”apuri”. Tämän kirjan parasta antia mielestäni oli realistinen kuvaus eläinlääkäriaseman arjesta. Bastia en olisi omaksi kissakseni huolinut muuta kuin leikattuna. Kuka nyt haluaa kotinsa haisevan kissan pissalta. Sen vuoksi ymmärsin kyllä Persikkaa. Reinon ja Gabrielin olisin kyllä mielelläni napannut. Ilves osasi hyvin kuvata miten erilaisia persoonia eläimet ja ennen kaikkea, miten erilaisia lemmikkien omistajat ovat.

Posti kuljettaa kirjan Sonkulle.

Kirja saapui tänään perille. Pääsee seuraavaksi lukujonoon.

Ihana kirja Bastista ja eläinklinikan arjesta.

Miitistä mukaan. Onpas kirja jo ehtinytkin kiertää!

Harmikseni täytyy todeta, että en pitänyt kirjasta, vaikka se kertoi kissasta. Odotukset olivat kaiketi liian suuret. Ajattelin kirjan olevan jotain James Herriot-tyyppistä (mutta Suomesta ja pieneläinten parista) mutta eihän tämä ollut oikein sinne päinkään. Esimerkiksi takakansitekstin perusteella ei selvinnyt, että Basti-kissa on kirjan kertoja. Ehkä olen tosikko, mutta kissakertojan käyttäminen ei ollut minusta hauska eikä oikein toimivakaan ratkaisu.
Kirjan muutamat huvittavat hetket, kuten kissan muka-hautajaiset ja koiran oikea hautaaminen, jäivät (vai pitäisikö sanoa hautautuivat) kaikkien ärsyttävien tapahtumien alle. Raivostuttavimmista asioista vastasi itse eläinlääkäri Mika Pulssi, kun hän ei pitänyt Bastista huolta. Tuhovimmainen, pissaa ruiskiva, tekemisen puutteesta kärsivä ja kaiken kukkuraksi vielä epileptinen kissa, eikä sitä mukamas niin kovasti rakastava ELÄINLÄÄKÄRI tee mitään! Muille lemmikinomistajille hän kyllä saarnaa ja kotonakin vaahtoaa eläinoikeuksista. Ei moiseen tekopyhyyteen tuo uskottavuutta mikään suutarin lapsilla ei ole kenkiä -selityskään. Persikka (mikä nimi!) oli kyllä myös kaikin puolin rasittava henkilö, mutta kissan leikkauttamista ja hoitamista vaatiessaan aivan oikeassa. Eläinlääkärin "ratkaisut" ongelmiin kirjan lopulla olivat myös suorastaan kammottavia. Miten kukaan eläinlääkäri, fiktiivinenkään, voi edes ehdottaa jotain sellaista?
Bastin kohtausnäyt ja runot vielä kruunasivat kirjan kaikki typeryydet.
Tämä kirja oli kaiken kaikkiaan pettymys. Odotin Mikael Ilvekseltä, eläinlääkäri hänkin, paljon enemmän. Asiallisen, mutta silti hauskan tekstin kirjoittaminen ei ole mahdottomuus, kuten vaikka jo mainitsemistani Herriotin kirjoista huomaa.

Osallistun tällä kirjalla Eläin kirjan nimessä -haasteeseen. (Sen takia ylipäätään luin sen kokonaan.)

Aulan kirjanvaihtokärryyn.