"March Murray palaa kotikaupunkiinsa kahdenkymmenen vuoden poissaolon jälkeen osallistuakseen hänet kasvattaneen taloudenhoitajan hautajaisiin. Menneisyys saa Marchista tiukan otteen ja hän huomaa olevansa vankina maailmassa josta aikoinaan lähti pakoon. Kettumäellä Marchia odottaa Hollis, poika jota hän rakasti - mies jonka pauloihin hän jälleen lankeaa. Kettumäki kertoo intohimoisen rakkaustarinan joka vie lukijan mennessään. Samalla se on myös tarina selviytymisestä ja uskosta uuteen huomiseen."

***

Löysin tämän kirjan tänään kirppikseltä (hinta 2 €), juuri luettuani Lyhtyjen Yön ja mietittyäni mitä muuta Alice Hoffamilta on suomennettu...

"Mutta mitä he tietävät rakkaudesta? Siinä tekee kauppoja, joihin ei ikinä kuvittelisi suostuvansa, ja tekee sen yhä uudelleen."

Ihan OK kirja, muttei ehkä ihan aiemmin lukemieni Hoffmanien veroinen. Takerruin jälleen kerran ruokaan liittyvään käännöslapsukseen: munamaito ei kuulosta ihan loogiselta joulun alle ystäville tarjottavalta herkulta :)

Arvelen tämän kiinnostavan erästä bookcrossaria, joten kirja jatkaa matkaansa saman tien.

No olisihan se pitänyt arvata :D Tarkkaan olet aiemmat journal entryni lukenut - oikein arvelet, että Hoffman kiinnostaa! Tuhannet kiitokset, Piiku!

Mukaansa tempaava tarina, jossa oli Hoffmanin muista kirjoista tuttu sävy lukuunottamatta sitä, että tästä tarinasta puuttuivat aika pitkälti Hoffmanille ilmeisesti muuten tyypilliset magiikan ja fantasian elementit. March Murrayn elämistä Hollisin kanssa samassa taloudessa seurasi jännityksellä ja lähes henkeään pidätellen - hänen suhteensa mustasukkaiseen ja aggressiiviseen mieheen toi mieleen viime päivien traagiset Sellon ostoskeskuksen tapahtumat.
On ollut ilo tutustua Hoffmanin kirjoihin, onneksi niitä on näköjään vielä paljon lukematta :)

#3 for Reduce Mount TBR 2010 Challenge (by DoveiLibri)

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Siirtyy kuriirille, joka toimittanee aikanaan oikealle henkilölle :) Lukuiloa!

Tässä jo toinen kuriiri. KIrja on hallussani kunnes tapaamme Niksun kanssa.

Sirahilla oli kassissa yllätys kun tänään kahviteltiin F8:ssa :) Kiitos lukutuoli ja Sirah (ja se ensimmäinen mystinen kuriiri myös). Luen tämän mielenkiinnolla!

Ei ollut pettymys tämäkään Hoffman. Mietin lukiessa kuinka vakavasti otettavaa kirjallisuutta tämä edustaa, mutta tulin siihen tulokseen ettei sen väliä. Pidin joka tapauksessa lukemastani paljon. Vaikka loppua kohden tarina synkkenee ja alkaa ahdistaa erään henkilön käytös, niin kuitenkin suurin osa kirjasta on kivaa luettavaa. Hoffmanin tyyli on ihanaa, vaikka kun nuoret kulkee ravintolan ohi, äidin ollessa ravintolassa tai kun Gwen tajuaa myöhemmin kohdanneen äitinsä kyläraitilla. Kirjan lopun osasin arvata, sitä mielestäni alleviivataan aika tavalla koko tarinan ajan, jännitin vain kuka siihen paikalle joutuu.

Munamaitoa minäkin nauroin. Että pönötettäisiin takan edessä vieraiden kanssa ja skoolattaisiin munamaidolla! Munamaito tulee kolme kertaa mainittua eri kohdissa, niin ei voi enää heppoisaksi lapsukseksi lukea. Renne Nikupaavola on kääntäjä, minä sain hänestä niin hyvän kääntäjän kuvan kun luin Kuninkaan miehen, mutta näin jälkikäteen ajateltuna ehkä siellä raakatakiloissa ja märssypurjeissa saattoi piillä virheitä, minä kun en laivatermeistä mitään tiedä.

Kiitos lukutuolille tästäkin Hoffmanin kirjasta. Laitan kiertoon sopivan paikan tullen.

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Tämä oli minulla miitissä mukana. Annelisko sen lopulta nappasi?

Minähän sen kirjan korjasin reppuuni. Alice Hoffman ei ole minulle ennestään tuttu, joten ennakko-odotuksia ei ole paitsi että Niksu kehui kirjaa. Kirjan nimi joka tapauksessa viehättää tällaista metsäläistä. Eikös salolla kettujakin asusta? Kiitos kirjasta!

Olipas harvinaisen kettumainen mies tuo Hollis. Silti niin vain hurmasi tai hullaannutti Marchin. Tuli kai Marchille nuoruus mieleen... Kesti sitä aikansa ja Marchinkin silmät avautuivat.
Nyt on aika löytää uusia lukijoita. Mistähän aloittaisi etsinnän...

This book is # 50 in my Keep Them Moving 2010 Challenge arranged by Guinaveve

Kiitos taas kirjasta viereiseen (no ainakin melkein viereeseen) työhuoneeseen! :D

Oikein mielellään tämän kirjan luki. Tällä hetkellä olen toisaalla putkiremonttia karussa, mutta omassa kirjahyllyssä kotona on tämä sama kirja lukemista odottamassa. Taidan tehdä siitä BookCrossing-kirjan, kunhan taas pääsen käsiksi kirjoihini :)

Otan kirjan mukaani Postcrossing-miittiin Kokkola Rockiin. Jos kukaan miittailijoista ei halua kirjaa, vapautan sen villisti johonkin päin Kokkolaa.

Otin kirjan mukaani BC-tapaamisesta, Hoffman kiinnostaa kovasti.

En saa tästä kirjasta minkäänlaista otetta, ja erityisesti suomennos ärsyttää kovasti, joten jätän sen kesken ja siirrän avl-hyllyyn.

Vapautuu MediaCafe'ssa tänään.

Sopiva "hömppä" lauantailukeminen

Nappasin kirjan eilen Mediacafen kirjakorista, jonka bookcrossarikaverini bongasivat kahvilan ikkunasta siitä ohi kävellessämme ;) Olen varmaan pitänyt tätä nimenomaista kirjaa käsissäni vuonna 2010, sillä olin siinä samassa porukassa duffelin ja Chanian kanssa viettämässä Kokkola Rock -viikonloppua :D Pieni on (kirjojenkin) maailma!

Luin Svendsenin Kultapallon loppuun eilen ja tässä on nyt seuraava Louhintahaaste 2018 -kirjani ;) Aloittelin jo tänään, kun kävin aamiaisella Eastonissa. Olen vasta sivulla 26/272 ja muitakin kirjoja on kesken, mutta eiköhän tämä tästä vihdoin viimein tule luetuksi :)

*** Spoilausvaara alla! ***












Kirja tuli sitten luetuksi aika nopsaan, eilen sain sen päätökseen. Viimeisen kolmanneksen kohdalla aloin tajuta, mihin tarina johtaa, mutta onneksi lopputulema ei ollut se, jota jo ehdin odottaa ja pelätä. Kyllähän siinä loppuvaiheessa piti miettiä Hollisia, sitä, mikä vaikutus lapsuudella oli hänen luonteeseensa ja mitä kaikkea siitä varhaisimmasta lapsuudesta (ennen epävirallista adoptointia) ei kerrottu.

Kokonaisuutena pidin tästä, vaikka tarina olikin synkkä. Hoffmanilta en muista lukeneeni mitään aiemmin, mutta hänen kirjoitustyylinsä ja tapa, jolla hän kuvailee esimerkiksi luontoa, viehättää. Lisääkin voisin lukea.

Jenkkilainsäädännöstä ja -kulttuurista kirjassa tuli ilmi pari mielenkiintoista asiaa, kuten että siellä lapset eivät automaattisesti peri vanhempiaan vaan pitää olla testamentti. Suomessahan lakiosaa ei voi lapseltaan viedä edes testamentin määräyksellä, ellei siihen ole erittäin painavaa syytä. Lapsen sukupuolella ei ole merkitystä, tässä jäi perinnöttä ensin tyttö ja sitten poika. (Olen ilmeisesti lukenut viime aikoina aika monta kirjaa maista, joissa tyttärillä ei ole perintöoikeutta lainkaan, kun tämä kerran kiinnitti huomioni..) Peilien peittämiseen surutalossa olen törmännyt jossakin muussakin kirjassa, mutta olisi kiva tietää, miten, miksi ja milloin tuo perinne on alkanut.

Kirjalla on sen verran ikää, että muutama hauska yksityiskohta tuli vastaan, kuten kolikkopuhelimet, sekä (vanha) Saab, joita en ole koskaan ajatellut Jenkkilässä kovin runsaasti olevan :) Huuhkajaa en ole ennen kuullut sanottavan huuhkaimeksi ja sintsi on eläimenä vieras, opossumi taas oli välillä opposumi. Hank tuskin kävi pudistamassa rouva Dalen räystäskouruja ;) Käännöksessä häiritsi esimerkiksi se, että kuljeksittiin "edestakaisin High Roadia ja Pääkatua", tai että boolin "pitäisi tehdä temppu" (do the trick). Sivulla 168 ylimääräinen 'hänen'-sana muuttaa virkkeen merkityksen, siis sen, kenen sisaresta onkaan kyse.

Eilen illalla lumipyryssä kotiin tullessani bongasin pihaportin lähellä kolme jänistä, ehkä siksikin hellyytti jotenkin tämä kohta, jossa ylämaanterrieri Sister istuu ikkunan luona ja haukkuu: "Vieras on kuitenkin vain kaniini, joka istuu julkeasti kuistilla suojassa kehnolta säältä." <3

Osallistun kirjalla Pamina_81:n Helmet-lukuhaasteeseen 2018 (kohta 40. Kirjassa on lemmikkieläin) sekä bookwormessin TBR-vuoren louhintahaasteeseen. Seuraavaksi tarjonnen kirjaa Raaheen ;)

Edit: Kuvassa Kettumäki junalukemisena 15.1.2018 :)

Sunnuntain Roasberg-miitissä taavinalle, joka myös varmaan piti kirjaa kädessään Kokkola Rockin PC/BC-miitissä elokuussa 2010 :D

Hyviä lukuhetkiä!

Kiitos kirjasta - ja oi niitä Kokkolarockin aikoja.... :)