"Lasdunin romaani kertoo brittiläisestä punastelevasta kirjallisuuden professorista Lawrence Milleristä, joka on saanut viran amerikkalaisesta collegesta lähellä New Yorkia. Hänet on myös valittu collegen seksuaalisen häirinnän lautakunnan jäseneksi. Hänen vaimonsa on jättänyt hänet, ja hän käy tapaamassa naispuolista terapeuttia selvitäkseen siitä. Mutta onko hänellä tekeillä jotain muutakin?

Eräänä päivänä hän vetää kirjan hyllystä ja toteaa, että kirjanmerkki on siirtynyt toiseen paikkaan. Onko hän voinut unohtaa siirtäneensä sen itse? Sitten hänen tietokoneestaan häviää tiedostoja. Onko hän voinut poistaa ne vahingossa? Hän luulee nähneensä terapeuttinsa kadulla, mutta tämä ei ole käynyt ulkona koko päivänä.

Seuraavaksi hän lukee lehdestä, että Central Parkissa on kaksi naista hakattu hengiltä. Kun hänen työhuoneeseensa kohta sen jälkeen ilmestyy murha-ase, rautatanko, hänen maailmansa romahtaa. Hän on melkein varma, että jos hän olisi tappanut jonkun, hän muistaisi kyllä. Yrittääkö joku lavastaa hänet syylliseksi – vai onko syyllinen hänen oma luomuksensa?"

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Tämä kirjaa lähtee kirjaviestissä sen napanneelle.

Kirjaviestikirja perillä, kiitokset! Uusi kirjailijatuttavuus tämäkin. Kirjekuori, johon tämä kirja oli pakattu, sai aikaan kissassani ylenmääräistä kiinnostusta - kovasti piti kuorta nuuhkia ja näykkiä, vaikkei se minun nenääni ollut mitenkään parfymoitu :)

Olipas tämä hämmentävä lukukokemus! Periaatteessa kirjassa oli paljon niitä aineksia - absurdius, psykologinen ote, mustahko huumori - joista yleensä pidän, mutta kokonaisuus ei kuitenkaan ollut minun makuuni. Sanoisinpa, että kirja oli liiankin sekopäinen. Ehkä tämän oli tarkoitus olla jonkunlainen psykoottisen elämysmaailman kuvaus, mutta kokonaisuus ei toiminut, ainakin minä kyllästyin jo ennen loppusivuja.
Hauskin, vaikka toisaalta surullisin, mieleenjäänyt kohta oli päähenkilön , Lawrence Millerin, tapa soitella viestejä omaan puhelinvastaajaansa omalla tai ex-vaimon äänellä, jotta olo ei tuntuisi niin yksinäiseltä. Puhelinvastaajassa odottava vilkkuva valo sai miehen tuntemaan itsensä kaivatuksi, vaikkei hän koskaan vastaajaansa tarkistanut - jottei paljastuisi, ettei ex-vaimo todellisuudessa ole häntä tavoittanutkaan.

#53 for Reduce Mount TBR 2010 Challenge by DoveiLibri

EDIT 200410
Vein tarjolle illan BC-tapaamiseen Metsoon, josta taisi lähteä jonkun crossaajan matkaan.

Nappasin miitistä mukaani.

Hieman kummallinen tarina, ajoittain synkkäkin. En tiedä miten suhtautuisin tähän kirjaan, toisaalta oikein mukaansa tempaava, mutta toisaalta itseään toistava. Aiheena ihmisen mielen liikkeet ja kuvitelmat (?) ovat mielenkiintoisia, jotenkin vaan toivoin vähän enemmän otetta kirjan tapahtumista, myös muiden henkilöiden näkökulmasta.

Tyrkkäsin kirjan "Lauseenmitalla" -virtuaalipussiin, josta se nappaistiin. Nyt se lähtee seuraavalle lukijalleen, hyvää matkaa kirjalle ja aurinkoisia lukuhetkiä lukijalle :)

Kirja tuli tänään postissa ja vaikuttaa kiinnostavalta, kiitos!

Luin tämän tänään, mutta en saanut siitä oikein minkäänlaista otetta. Ei vaan ollut mun kirja tämä.

Otin kirjan miitistä, koska sen ensimmäinen kappale vaikutti kiinnostavalta.

EDIT 30.12.2011: Näköjään unohtui kommentoida kirjaa, vaikka sen luinkin. Outo mutta kiinnostava lukukokemus! Vein kirjan välipäivämiittiin 29.12.2011.

Vein miittiin yhden eriskummallisen opuksen (Elämäni kirjana), joten pitihän toinen sellainen ottaa miitistä mukaan.

Olen lykännyt kirjaan tarttumista, mutta se olikin helppolukuisempi kuin arvelin. Kummallista, minkälaisia selityksiä mieli keksii tapahtumille. Päähenkilön harhoja kuvattiin, mutta muuten kirja ei minusta oikein johtanut mihinkään.

vaihtohyllyssä