Kirja on julkaistu Riksin sarjassa (numero 33), joka on WSOY:n julkaisema pehmeäkantinen kirjasarja.

Julkaisuvuosi: 1952, neljäs painos
Alkuteos: Raggen – det är jag
Suomentaja: Laila Järvinen

Nuori nainen Pörri, oikealta nimeltään Maria, sai aikanaan lempinimensä herrasväki Lundbladin pojalta, sillä pojan mielestä tytön kuriton hiuspehko muistutti Lundbladien Pörri-koiran turkkia. Pörri on kasvanut lehtorin ja lehtorskan katraan keskimmäinen ja katras onkin melkoinen: yhdeksän tyttöä! Joten arvata saattaa, että lehtorin perheen meno äityy välillä vallan villiksi. Nyt vanhimmat tyttäret ovat jo lähteneet perustamaan omaa perhettä ja Pörri on konttoristina Berlind & poika nimisessä tukkukaupassa. Lehtorska haluaisi naittaa Pörrin rikkaalle tukkukauppiaalle, mutta Pörri itse on huomattavan kiinnostunut nuoresta toimittajasta, jota puolestaan kutsutaan Purjoksi.

Kirjan alkuosa on varsin pirteä ja vauhdikas, mutta keskiosa käy minusta vähän tylsäksi. Kirja on kuitenkin kaikin puolin varsin sympaattinen tapaus.

Kirja tuli perille, kiitos siitä ja hauskasta kortista. :)

Erittäin pirteä ja erikoinen kirja. Ei mitenkään vanhentunutta luettavaa, vaikka iäkästä onkin. Suosittelen pieneksi aikahypyksi 50-luvun nuorten elämään.

Hauskoja kutsumanimiä. Kirjan julkaisuajankohtaan nähden olin yllättynyt tupakan ja alkoholin käytöstä nuorten päähenkilönaisten keskuudessa. Aika välitön ilmapiiri. (Vaikka toisaalta suudelma kotiportilla vaikuttiolevan grogia pahempi juttu.) Onkohan Ruotsin herrasväellä ollut tuohon aikaan suomalaisia vapaamielisempi elämäntyyli. Toisaalta, en ole ajatellut asiaa paljon..1920-30-lukuhan oli aika villiä, mutta 50-luvun alusta on jäänyt erilainen mielikuva. Vaikka nyt kun tarkemmin ajattelee, niin kyllähän silloin kaikenlaista oli. Olipa suloinen loppu kirjalla.

Pörri etsii ystävää bc-miitistä.

Kirja ei löytänyt miitistä kaveria, joten vapautuu myöhemmin tavalla tai toisella.

Kirja koittaa onneaan miitissä vielä toistamiseen. Eikö kukaan halua Pörri-parkaa..

Tokihan Pörrin nyt joku haluaa. Kuvittelisin tämän olevan *niin* arjakirja... :)
Kiitos mukavasta miitistä koulunpenkillä. Sainpas nimimerkille kasvot, kivaa.

Kiitos. Ekana kysyin, onko näillä kiire. Paniikki iski, miten ehdin lukea. Mut ainiin, tää oli tää harrastus... joten kiitos miuskis ja kaikki muutkin.

Kylläpäs tämä kirja olikin odottanut pitkään kasassa oikeaa lukuhetkeä.
Nyt se löytyi täydellisesti sillä parin työpoliittisen vakavan kirjan välissä pitää lukea ihan jotain muuta ja se oli tämä kirja.

Pidin kirjasta ihan valtavasti. Siinä oli jotain Tiina- ja Lotta -kirjojen ihanuutta. Ihan yhtä riemukas se ei ollut ja kuten Liinuskainenkin totesi, alku oli parempi kuin keskiosa. Mutta lopussa onneksi ihana hiljavaltosmainen loppu.

Kiitoksia siis todella paljon kaikille, jotka edesauttoivat, että kirja löysi luokseni. Oikea kirja ja oikea hetki kohtasivat.

Tämä mainio kirja lähtee koti uusia lukijoita.
Seuraava lukija saapi tehdä kirjalle mitä tykkää.
Piti ensin lähettää ystävänpäivänä mutta en malta odottaa ja kun ystäviä voi muistaa joka päivä.

Voi arjamaaria, KIITOS! Näyttää tosi herkulta, jouduin oikein pidättelemään itseäni, etten alkanut heti ahmia sitä. — Niin, kirja tuli jo eilen. Nappasin sen mukaani lähtiessäni liikkeelle, mutta koneen äärellä oli niin paljon puuhaa että unohdin sekä journaloinnin että kiitokset. Parempi kuitenkin myöhään, vai mitä. Olet sitä paitsi aivan oikeassa siinä, että turha tämmöisen namun (no, ainakin kansikuva, sisällöstähän en vielä tiedä) kanssa on aivan turha odotella ystävänpäivää. Kirja vaikuttaa tosi innostavalta. Hyvässä lykyssä saan sen parin viikon aikana liikkumaan jo eteenpäin.

Gunnar Widegren Wikipediassa
Gunnar Widegren på Wikipedia

Kiiski vastarannalta tässä, hei vaan kaikki Pörrin ystävät. Eivät pysyneet näpit kurissa; edellisen mukana kannettavan kun sain luettua, aloin tutustua Pörriin minäkin. Muutama päivä siihen meni, vaikka totta puhuen tahkosin tekstiä kotonakin. Ymmärrän nyt toimineeni ajattelemattomasti ja Pörriä kohtaan erittäin epäreilusti, kun ryhdyin loistavan, liki 100-vuotiaan Antonian jälkeen lukemana Pörrin edesottamuksista. Ikä ei Catherin tekstissä tunnu, mutta 20–25 vuotta nuoremmassa Widegrenin kirjassa kyllä. (Puhun siis alkukielisten tekstien iästä: My Ántonia julkaistiin 1918 ja Raggen — det är jag lähteestä riippuen joko 1934 tai 1936.) Pörri on vanhahtavaa ja tekohauskaa, sekä täynnä omituisia sanoja, joista ihan jokaisen merkitystä en loppujen lopuksikaan ymmärtänyt. Niin, ja millainen on niskajakaus?
Kuten pari aiempaakin lukijaa, myös minä tulin verranneeksi Pörriä muihin kirjoihin. Pörrin vanhemmat muistuttivat mieleen Raggenia hitusen nuoremman ruotsalaisen Kaksi tyttöä ja Maijan (alkukielinen Två systrar och Berglund ilmestyi 1937 tai 38 — miten ihmeessä näistä ruotsalaisopuksista ei löydy yksiselitteistä tietoa?). Sen päiväkirjassa peräänkuulutin vanhempien/vanhemman vastuuta. Niin voisin tehdä nytkin. Pörrin äiti, lehtorska, on täysin toistaitoinen, kaunis kyllä mutta kykenevä vain sotkemaan asioita ja kyselemään mieheltään ohjeita jopa kesken hänen työpäivänsä. Isä lehtori puolestaan on kyllä ilmeisen lahjakas ja ehkä tärkeileväkin puhuja mutta talousasioissa täysi tollo (= veloissa korviaan myöten), jonka tärkein harrastus lienee ihmisten kutsuminen yögrogille luokseen. Systeemipuulaakin ovenrivassa lienee lehtorin selvääkin selvemmät sormenjäljet. Muuta selvää osaa lehtorissa tuskin lieneekään. Ja tämä pariskunta on tehtaillut yhdeksän (9) lasta?!
Jos asiat sitten ovat niin kuin Pörri väittää. Hän kun vaikuttaa melkoiselta mytomaanilta. Pörriä ei ehkä kannata pitää kovinkaan/lainkaan luotettavana kertojana. Oikeasti rouva Winroth onkin ehkä rumemmanpuoleinen kotitalousnero ja lehtori W. puolestaan yltiöpäisen kitsas absolutisti.
Valehteluinnossaan Pörri muistuttaa Hilja Valtosen Älä nuolaise ennen kuin tipahtaa -Varpua, perhekuvio (pitkä rivi sisaria, naittamisintoinen äiti yms.) taas Vaimokkeen Kirstin kotioloja. Kirstin kirjeissä on vain vauhtia ja huumoria monin verroin ruotsalaisen pörröpään tarinoihin verrattuna. Hitusen sai Pörri äitinsä muistuttamaan jopa Jane Austenin Ylpeyden ja ennakkoluulon suorastaan vaarallisen hupsua rouva Bennetiä. Rouva Winroth sai aivoni toimimaan ylikierroksilla. Häntä pohdiskellessani tajusin nimittäin senkin, että Johanna Sinisalo sijoitti eusistokraattisen tasavaltansa liiaksi itään. Pörrin äitihän on ilmiselvä eloi sellaisena kuin Sinisalo esittää heidät tuoreimmassaan eli Auringon ytimessä.
Widegrenin kirja on minun mielestäni ennen kaikkea ikävystyttävä. Sen hupaisin piirre ovat ehkä henkilönimet, mutta nekin ovat Josephine Bakereineen kovasti aikaan sidottuja. Minua ärsytti se, että vaikka Pörri paljastaa mm. siskojensa nimien ja niiden kirjoitusasujen historian, hän ei kerro muiden kuin vanhempiensa, yhden työtoverinsa ja hänen avullaan myös esimiehensä iän. Kirjan tapahtumakulku kestänee vuosia tai ehkä jopa parikymmentä vuotta, mutta minulla ei ole aavistustakaan esim. siitä, minkä ikäisiä vaikkapa perheen pikkuiset kulloinkin ovat. Tuskin kuitenkaan niin kovin pikkuisia enää loppukahinoissa, jos kerran neitien urasuunnitelmatkin otetaan jo vakavasti?
Voisin valittaa vielä metritolkulla, mutta olkoon. Harmittaa. Muun muassa se, että olisin saattanut jopa pitää tästä kirjasta, jos olisin lukenut sen joskus toiste. Antonia ystäväni nyt vain on niin loistava, ettei Pörri voinut kutkuttaa tätä lukijaa karvan vertaa. Kansikuvasta tosin tykkään edelleen. Toisin kuin Catherin Antonia, Widegrenin Pörri on kasvopuoleltaan aito herkkupala. Kiitos että sain katsella sitä, kierrättäjät.
Toivottavasti Pörri löytää itselleen minua myötämielisemmän lukijan seuraavaksi. Sellaista se lähtee etsimään HEP-ketjusta.
Lisäys. Myötämielinen löytyi. Pörri on varattu Taryalle.

HEP-ketjuun ja ennen kaikkea Taryaan voi (lähes) aina luottaa. :-) Lukemisen iloja!

Oi, Pörri on jäänyt journaloimatta, hän kyllä saapui jo viime viikolla kyläilemään :) Näitä hurmaavia vanhan ajan kirjoja lukiessa ihmetyttää entistä enemmän, miksi kirjoissakin väkivalta ja kaikki ikävä myy (samahan se on television ja elokuvien suhteen, mutta sitä en jaksa enää ihmetellä), kun tämän genren kirjoista saa niin paljon positiivista energiaa ja hyvää mieltä. Kannattaisi kokeilla rohkeasti :)

Kiitokset myös Pörri-kortista (!!) ja kerrassaan kauniista kirjanmerkistä, Tarna!

Luin sivulle 55 saakka, en saanut juonesta kiinni.
(18.7.2019)

Kirjan palautus.

Käyn illalla postiasioilla ja lähetän samalla muutaman kirjan einontyttarelle. Jokunen kirja jää toimitettavaksi myöhemmin, kunhan paikannan ne, mutta pistän mukaan remontin alta pari yllärikirjaa :) Ne saa tietenkin vapauttaa (laitan mukaan pari virallista vapautuspussia), ei stressiä lukemisesta!

Mukavaa kesän odotusta koronasta huolimatta!

Taryalta posti toi! Yllätyskirja! Saa nähdä milloin ehtinen lukemaan.

Kepeätä keveätä kohellusta. Huumorilla kerrottu, huumorilla luettava. Laitan kiertoon jollain tavalla jossain vaiheessa.

Tämä oli ihan lysti kirja lukea. Vapautin tämän Jämsän keskuskadun varrelle, Himos laskettelijapatsaalle. Toivottavasti joku nappaa vielä, kun aurinko paistaa.