"Kitty Fane on hemmoteltu engl. seurapiirikaunotar, joka lähes sattuman oikusta on suostunut Kiinassa toimivan vähäpätöisen lääkärin Walter Fanen kosintaan. Hiljainen ja sulkeutunut tiedemies rakastaa syvästi vaimoaan, mutta jää ilman vastarakkautta. Aviopuolisoiden elämänkäsitykset tuntuvat olevan aivan liian kaukana toisistaan. Eikä aikaakaan, kun Kitty on joutunut siirtokunnan komeimman miehen, vaikutusvaltaisen ja charmikkaan Charlie Townsendin lumoihin.

Tästä alkaa monivivahteinen, värikäs tapahtumasarja, joka saa dramaattisen ratkaisunsa koleraepidemian saastuttamalla lähetysasemalla kaukana Kiinan sydämessä."

En tiedä, olisinko pitänyt kirjasta enemmän, jos olisin nähnyt elokuvan, mutta kirjan lukemisen jälkeen minun ei tee edes mieli katsoa sitä. Kirja oli minulle pettymys kaikin puolin, vaikka sen lukeminen ei sinänsä vaikeuksia tuottanutkaan. Mielestäni se oli kuitenkin tapahtumaköyhä, eikä missään vaiheessa tuntunut todella mukaansatempaavalta.

WILD RELEASE NOTES:

Kirja jäi tänään tapaamisessa erään mukana olleen haaviin.

Kävin eilen vierailemassa Kuopion miitissä ja kirja tarttui mukaani.

Sisältää spoilereita!!!

Kirja sijoittuu minun asteikollani luokkaan ”ihan kiva” eli ei mikään maatajärisyttävä lukukokemus. Hemmoteltu seurapiirikaunotar Kitty pelästyy joutuvansa vanhaksi piiaksi ja menee puolivahingossa naimisiin itseensä rakastuneen miehen kanssa. Miehen työ vie heidät Kiinaan, eikä aikaakaan kun nainen on löytänyt aviomiestään kiinnostavamman miehen. Lopulta nainen päätyy syrjäiselle lähetysasemalle, jossa taistellaan koleraa vastaan. Tästä alkaa varsin ilahduttava naisen kasvutarina, mutta juuri kun kasvutarinan pitäisi päästä vauhtiin, tarina lässähtää pahankerran. Nainen päätyy jo toisen kerran muhinoimaan vihaamansa miehen kanssa ja lopullinen itsenäisyys lässähtää siinä vaiheessa, kun nainen päätyy omaa itsenäisyyttään aloittelevan isänsä helmoihin. Mikä on tarinan sanoma (jos sillä nyt ylipäätään sellaista on)? Se, että nainen ei mahda itselleen mitään, vaan sortuu helposti tilanteissa, joissa pitäisi näyttää selkärankaa ja antaa käyttää itseään jatkuvasti hyväksi? Toisaalta kirjan teemana on nimeomaan uhrautuvuus (päähenkilöiden lisäksi lähetysaseman nunnat), joka yltää jopa marttyyrimaisuuteen (petetty aviomies) ja omastaan tinkiminen sekä ainainen alistuvuus (päähenkilön isä). Uhrautuvuuden lisäksi kirjasta nousee esiin itsekkyys, joka myös näkyy kaikissa päähenkilöissä. Ainoa joka ei uhrauksia tee, on mies johon Kitty lankeaa peräti kaksi kertaa. Lopulta kirja on aika masentava, eikä tarina houkuttele katsomaan kirjan pohjalta tehtyä elokuvaa.

Kirja lähtee jatkamaan matkaansa virtuaalisen yllätyspussin kautta.

Kiitos, mielenkiintoiselta vaikuttaa.