(Frangipani, 2004)

AdLibriksen sivulta lainattua:

"Elämänmyönteinen, humoristinen ja viisas romaani eksoottiselta Tahitin saarelta

On asioita jotka eivät muutu, eivät edes trooppisessa paratiisissa. Naiset haikailevat elämänsä romanssia, miehet kammoavat sitoutumista, sukulaiset tunkevat nokkansa toistensa asioihin. Tahitilla yhteiskuntaa pitävät pystyssä naiset. He ansaitsevat perheen elannon, hoitavat kodin, kasvattavat lapset ja välittävät eteenpäin saaren vuosisataisia perinteitä.

Materena Mahi, kolmen lapsen äiti, on kokenut paljon, siksi häneltä riittää myötätuntoa myös muille. Hän on Tahitin paras kuuntelija ja neuvonantaja, nainen jonka jokainen haluaisi parhaaksi ystävättärekseen. Mutta Materenakin kohtaa haastajansa. Hänen kuvankaunis ja älykäs tyttärensä Leilani kyseenalaistaa kaikki äitinsä elämänohjeet ja varoittavat esimerkit.

Kun Leilani eräänä päivänä on hiljainen ja miltei ystävällinen äidilleen, Materena tietää oitis mitä on tekeillä: ”Poika kiikarissa!”

Nuorten rakastavaisten kiihko saa Materenan miettimään omaa elämäänsä. Aikooko hän tehdä vielä jotain muutakin kuin hoitaa huushollia ja raataa siivoojana? 40-vuotissyntymäpäivänään Materena keksii ajatuksen, joka sysää liikkeelle yllättävän tapahtumaketjun. Materena Mahi päättää, että hänen ja muiden Tahitin naisten on aika saada äänensä kuuluviin.

Tahitin tyttäret on naisten ystävyyden upea ylistys ja universaalin äiti–tytär-suhteen riemastuttava kuvaus."

Lämminhenkinen, värikylläinen kirja täynnä elämänviisauksia. Kyllähän näitä lukee mielellään!

Tähän päivään sopii vaikka tällainen viisaus:

"Sade tekee tosi hyvää naisen sielulle.
...
Kun sade rummuttaa peltikattoa, tulee hieman alakuloinen olo, ja mieleen muistuvat onnelliset ajat tai synkät vuodet, joita on kokenut mutta joista on selvinnyt, koska on nainen ja koska selviytyminen ei ole mitenkään vierasta naisille kautta maailman.

Sateen katseleminen on taianomaista. Se rauhoittaa ahdistuneen mielen ja piinatun sielun. Se antaa naisille toivoa. Se muistuttaa meille, miten voimakkaita olemme. Määrätietoisia. Rohkeita. Ymmärtäviä. Ja miten paljon meillä riittää rakkautta jaettavaksi.

Sade on ihme. Aivan kuten nainenkin."

Kiitos!!!

Ihanan aurinkoinen kirja Tahitin sukukylläisestä elämänmenosta. Materena on aikamoinen tehopakkaus. Tämä voisi lukea joskus vaikka uudestaankin. Mukava pikantti lisänsä on, mitä kirjoittajasta itsestään kerrotaan suojalehden liepeessä:
"Célestine Hitiura Vaiten (s. 1966) äiti on tahitilainen ja isä ranskalainen. Tytär vietti köyhän mutta värikkään lapsuutensa tahitilaisessa kylässä, jossa miltei kaikki olivat sukua toisilleen. Jo pienestä pitäen Célestine kuunteli naisten kertomuksia saaren perinteistä ja uskomuksista. Teini-ikäisenä hän rakastui australialaiseen surffajapoikaan ja muutti Australiaan."

Kirja vapautuu BC-keväpäivillä Tampereella.

Lukuiloa kaikille tämän kirjan tuleville lukijoille :-)

Otin tämän Tampereen kesäpäiviltä. :)