Takakansi:

"Moni yritti pakoa Siperian vankileiriltä. Moni uupui matkalle, joku sitkeämpi ja onnekkaampi selviytyi epäinhimmillisissäkin oloissa takaisin isiensä maalle. Sota-ajan historiaan liitty useita henkilökohtaisia murhenäytelmiä, kuin myös selviytymistarinoita.

Pasi Toikka, nuori suomalainen sotilas, pääsee pakoon vangitsijoiltaan, haavoittuu ja joutuu venäläiseen sairaalaan ja sieltä pakkotyöleirille Siperiaan. Monissa uskomatomissa seikkailuissa hän saa kokea ihmeellista johdatusta, kuten suloisen Niinankin tapaamisessa. Yksin ja yhdessä, jopa valepukuun pukeutuneina, neuvokkaina ja väliin avuttominakin he kuitenkin lopulta saavuttavat Suomen rajan. Vielä viime metreillekin riittää jännitystä.

Pentti L. Pullinen on kirjoittanut mukaansatempaavan lukuromaanin. Venäjän puolelle jääneessä Salmin pitäjässä syntyneenä hänellä on omakohtaisia muistoja raja-Karjalasta ja sota-ajast. Kirjan tapahtumilla on todellisuuspohjaa."

Nopea lukuinen, hyvä kirja. Aika uskonnollispainotteinen, jota en muistanut ollenkaan. Kertaalleen olen kirjan joskus lukenut mutta en juurikaan mitään muistanut.

Miitistä nappasin mukaan. Omalla tavallaan Karjalan historia kiinnostaa, joten saa nähdä millainen tämä on.

EDIT 5.8.:
Liisa oli joskus (kauan sitten) osoittanut mielenkiintoa tätä kirjaa kohtaa, joten annoin kirjan lukemattomana hänelle tässä päivänä eräänä. Luen itse ehkä joskus tulevaisuudessa sitten...

Sain kirjan tänään Paminalta. Kiitos.

Sonkun maininta "aika uskonnollispainoitteinen" on aika lievä ilmaisu...

Kirja oli minusta kyllä toisaalta kiinnostava ja muihin samastaa aiheesta (sotavankeus, pako vankileireiltä, pakomatkan kulku ne) kertoviin verrattuna ihan uskottavan ja todellisen tuntuinen, mutta päällimmäiseksi tunteeksi jäi, että kirjan ensisijainen tarkoitus oli se uskonnollinen osa. Tietynlainen uskonnollisuus, uskoontulo, kääntyminen kuvattiin moneen kertaan toistamalla jokseenkin samat "näin tullaan uskoon" -puheet. Tapahtumia selitettiin rukouksella - jopa sota olisi kirjan mukaan vältetty, jos vain Suomen kansa olisi kääntynyt yksimielisesti Jumalan puoleen. Niin luterilainen kuin katolinen kirkko sai ohessa pyyhkeitä - niissä kun ollaan kirkollisia eikä uskovia.

Vaikka tarina sinänsä on kiinnostava, monet kuvaukset ovat mielestäni turhan pitkiä - tai jopa turhia. Kuinkahan monta kertaa kirjassa tavataan ja keskustellaan myöhään yöhön, mutta ei silti kerrota, mitä keskustellaan. Sen sijaan hengelliset keskustelut ja rukoukset kuvataan hyvin tarkkaan.

Olen lukenut sotavankeudesta, Neuvostoliiton leireistä pakenemisesta ja Neuvostoliiton oloista parempiakin kirjoja.

Kirja jää Porvoon tuomiokirkon lähelle.

Osallistun tällä vapautuksella
- Chanian vapautusten vuoden joulukuun osioon, aiheena paikat.
- Sakirmon kaupunginosahaasteeseen
- Puskailveksen kirkkovapautushaasteeseen


KIRJAN LÖYTÄJÄLLE:
Onneksi olkoon, olet löytänyt BookCrossing-kirjan! Toivottavasti pidät kirjasta ja ilmaisesta BookCrossing-sivustosta. Ole kiltti ja tee merkintä, jossa kerrot, mistä löysit kirjan. Jos luet sen, olisi myös kiva kuulla, mitä pidit kirjasta. Luettuasi kirjan voit joko pitää sen omassa hyllyssäsi tai antaa sen jatkaa matkaa. Jos päätät liittyä BookCrossing-sivustolle, pääset myös itse seuraamaan kirjan matkaa ja lukemaan uusien lukijoiden ajatuksia tästä kirjasta.

Hyviä lukuhetkiä!

Jos et ole aikaisemmin tutustunut Bookcrossingiin, niin apua saat suomenkieliseltä foorumilta: http://www.bookcrossing.com/forum/30