Pokkari. Hauska pieni kirja, jonka lyhyet tarinat olivat mukavaa leiriluettavaa, silloin tällöin kun voi pienen hetken leirillä lukea niin ei jaksa mihinkään kovin mutkikkaaseen juoneen keskittyä =)

Piha kirjoittaa mielestäni hauskasti siitä, miten ihmiset yleensä kuvittelevat talon oston ja remontoinnin Italian maaseudulla etenevän - ja mikä on usein totuus... En ole mikään suuri Italia-fani mutta kirjan luettuani voisin hyvinkin kuvitella visiteeraavani saapasmaassa, ja osaisin myös tilata cappuccinoa italialaisten milestä säädyllisiin aikoihin (tosin, jos kupillinen TODELLA maksaa vain 70 senttiä niin ihan sama miten pitkään katsottaisiin, joisin lempikahviani joka aterialla!)

Takakansi:
Espresson mittaisia havaintoja italialaisesta elämänmenosta.
Mikä voisi olla ateriaa suurempi asia italialaiselle? Miksi cappuccinon tilaaminen ruuan jälkeen on rikos? Miksei juna koskaan tule ajallaan? Ja kuinka Italiassa voi kaiken järjettömuudenkin keskellä olla niin ihanaa?
Kirsi Piha viettää perheensä kanssa kaikki lomat uskollisesti Italiassa Marchen maakunnassa. Tässä valloittavassa matkakirjassa hän havannoin Italiaa ja italialaisia ilmiöitä: ruokaa, viiniä, politiikkaa, perhettä, lakkoja, tyyliä, viikunoita, tervehtimistä - elämän pieniä ja suurempia asioita.
Medicien naapurissa on hyvän mielen kirja kaikille nojatuolimatkoilijoille ja niille, jotka haaveilevat omasta pikku talostaan Italiassa.
"Siinä on jotain juhlavaa, kun tekee kulinaristisia havaintoja omassa pihassaan."
"Kirja on mitä nautittavin nojatuolimatkailijan herkkupala" -MeNaiset

Yritellään rinkiä... Osallistujat:
Niora

EDIT. Vaihdetaan rinki säteeksi, eli Niora saapi tehdä kirjalla mitä parhaaksi näkee =)

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Lähtee Nioralle, ringin ensimmäiselle. Lukuiloa!

Saapui tänään postissa, kiitos Jennynen! Tulee lukuvuoroon heti Ranskan reissulta palattuani.

Mukava ja paikoin hyvinkin hauska suomalainen Italia-kirja, jonka lyhyitä juttuja oli rentoa lueskella. Muutama huomautus:

Ehkä etelämpänä asiat ovat vieläkin hiukan toisin, mutta pari vuotta Pohjois-Italiassa Emilia-Romagnassa asuneena voin vakuuttaa että ainakaan siellä ei cappuccinon saaminen suunnilleen mihin vuorokaudenaikaan tahansa tuota minkäänlaisia vaikeuksia (eikä päivittelyäkään), jos paikassa vain cappuccinojen teko ylipäätään onnistuu. Ravintoloissa ei aina välineistöstä johtuen saa muuta kuin espressoja, jotka taas yleensä pyydetään ihan vain pyytämällä caffè. Espresso kyllä ymmärretään, mutta italialaiset itse harvoin käyttävät sitä sanaa.

Kirsi Pihan suhtautuminen amerikkalaisiin, saksalaisiin ym. Italiassa oleskelijoihin tuntui vähän typerältä snobbailulta. Itse pidän Frances Mayesin Toscana-kirjoista kovasti (en siitä pöhköstä elokuvaversiosta), ja Mayesin kaltaiset ihmiset ainakin ovat opetelleet kielen hyvin, elävät maassa maan tavalla ym. Ymmärrän toki että vähän ärsyttää kun italialaiskaupunki onkin pullollaan muunmaalaisia turisteja ja turistikrääsää, mutta ulkomaalainen Piha perheineen on itsekin! Jos haluaa väenvängällä säilyttää Italian puhtaan italialaisena, sopisi sitten myös omasta puolestaan pysyä kotona Suomessa.

No niin, kirja odottaa seuraavaa lukijaa ja minä ohjeita siitä, minne se seuraavaksi lähtee. :-) Kiitos ringin järjestämisestä, Jennynen!

Nappasin miitistä. Saa nähdä miten pahaa matkakuumetta tää sit lopulta aiheuttaa (jos aiheuttaa) :)

Kirja oli mukavaa bussilukemista ja sopivan pientä lukemista ruokiksille, jolloin ei jaksanut olla sosiaalinen ja jutella säästä :) Yli puoleen väliin asti pidin kovastikin kirjasta, mutta loppupuolella alkoi ärsyttää. Ei niinkään se mitä Italiasta kirjoitetaan, sillä se kaikki (eli suurin osa) kirjassa tuli luettua oikein sujuvasti. Toivon todellakin, että "kirjailija" vain liioittelee reilusti kirjoittaessaan Suomesta (mm tätä): "Me ihailemme kukkuloita. Naapuri ei ymmärrä, että Suomessa kaikki on lättänää." Että mitenkä? Eihän täällä Alppeja ole, mutta... No joo. Kaiken kaikkiaan ihan luettava teos, ei kai siinä mittään :)

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Onnea lokakuun kirja-arvonnan voittajalle :) Mukavia lukuhetkiä!

Kiitos!
Olen ihan lyhyesti kerran käväissyt Italiassa, joten omiin kokemuksiini en juurikaan voi verrata, mutta kertomukset vieraista maista ja ennen kaikkea niiden ihmisistä ja tavoista kiinnostavat. Tämä taitaa olla TBR-pinoni noin seitsemäskymmenes kirja tällä hetkellä. Tosin lukuvoro ei määräydy järjestyksen perusteella, kun louhinta on ohi...

Kivoja lyhyitä tarinoita. Olisi ehkä ollut parempi lukea koko kirja siten kuin luin alun - kertomus tai kaksi kerrallaan, vaikka kirjaan olisi sillä lailla mennyt sitten kuukausi. Tarinat toimisivat ehkä paremmin esim. kerran viikossa julkaistavassa lehdessä kuin kerralla luettavana kirjana. Luin suuren osan kirjasta tänään ja jutut alkoivat maistua toistolta. Vähemmälläkin uskoo, että italiassa ruoka ja yhteinen syöminen on tosi tärkeää, että mammaa kunnioitetaan ja että naapuri auttaa aina.

Toisaalta Piha näkee Italiassa tiettyjä ongelmiakin ja jossain kohti sanoo puolustavansa Suomea (mm. Suomen tomaattien ja mansikoiden makua), mutta jotenkin monista teksteistä paistaa läpi tietynlainen Italian ihailu ja Suomen vähättely. Tuon Sannulin mainitseman lättänän Suomen lisäksi meiltä puuttuvat mm. tunnetut ihmiset, historia ja nähtävyydet, joita Italiassa on rajattomasti. Ja "tietenkään lasta ei saa lyödä", mutta silti Pihan tekstissä on jonkinlaista mamman ihailua kun mamma uskaltaa kurittaa lasta läpsäisemällä.

Joissain, mutta ei kovin monissa, kohdissa häiritsi, että jokin asia oli ilmaistu italiaksi ilman käännöstä. Useimmat italainkieliset ilmaisut oli kyllä käännetty, ja suurin osa käänätämättä jääneistä oli arvattavissa muiden kielten perusteella, mutta ainakin kaksi kertaa mietin, jaksaisinko nousta mukavasta asennostani tarkistamaan nettisanakirjasta, mitä ilmaisu tarkoittaa.

Lii5a oli pakannut tämän kirjan BC-pikkujoulujen lahjojenjakoa varten. Bookgeo, joka kirjan sattumalta sai, olikin jo lukenut tämän. Otin kirjan sitten, kun muutkaan eivät sitä ottaneet ja kun olen ajatellut tämänkin joskus lukaista. Siihen menee kyllä nyt varmaan aikaa, sillä aika paljon taas luettavaa pikkujouluistakin kertyi mukaan... :)

Nappasin illan miitissä mukaani.

Mukava ja nopealukuinen kirja. Vähän minuakin ajoittain häiritsi tuo suomalaisten ja suomalaisuuden jatkuva mollaaminen ja italialaisten ihailu. Emme voi historialle mitään, kyllä meidän pitäisi kelvata sellaisina kuin olemme. Eikä siitäkään mitään tulisi, jos kaikki olisivat samanlaisia kuin italialaiset. En ole Italiassa koskaan käynyt, joten en voi peilata Pihan kokemuksia omiani vasten. Voisin toki siellä käydä, mutta se riittää.

Otin mukaan miitistä.