Otavan nettisivulta lainattua:

"Italiassa autoilijat ovat hourupäitä, eivätkä junatkaan aina tule ajallaan. Cappuccinon tilaaminen ruoan jälkeen on lähes anteeksiantamaton rikos, ja kaupasta saa ostaa tomaatteja vasta selvitettyään mitä aikoo niistä tehdä. Mutta silti Italiassa on kaiken järjettömyyden keskelläkin niin ihanaa!

Kirsi Piha asuu perheineen osan vuodesta Italiassa Marchen maakunnassa, Medicien naapurina. Tässä valloittavassa matkakirjassaan hän havainnoi Italiaa ja italialaisia ilmiöitä: ruokaa, viiniä, politiikkaa, naisia, perhettä, lakkoja, liikennettä, Napolia ja eteläistä Italiaa, tyyliä, viikunoita, tervehtimistä...

Medicien naapurissa on todellinen hyvän mielen kirja kaikille nojatuolimatkailijoille ja niille, jotka haaveilevat omasta pikku talostaan Italiassa."

PC-hyllyssäni on varmaan kaikki mahdolliset Peter Maylet, Frances Mayesit sun muut. Tämäkin oli ihan mukava luettava, mutta joutaa kuitenkin kiertoon - varsinkin kun se näkyy olevan parillakin toivelistalla. Mukavaa nojatuolimatkaa Italiaan, lukutuoli!

Ihana kesälomaylläri - kiitos, Piiku :)) Tämä nojatuolimatka tulee tosi tarpeeseen, kun menimme hankkimaan kissanpennun, ja oikeat Italian matkat taitavat jäädä tänä kesänä haaveeksi. Itse asiassa taitaa nyt käydä niin, että otan pokkarin saman tien lukemisen alle, kun aurinko paistaa ja pihakeinu on sopivasti vapaana :) Ja edellinen kirjakin loppui viime yönä, on sopivasti uuden kirjan aloittamisen aika...
Kommentteja voi siis odotella pikimmiten!

Tämäpäs olikin nopeasti luettu kirja. Kokonaisuudessaan kepeä, raikas ja sujuva, oikein sopivaa lomalukemista. Olen ymmärtänyt, että kirjaa on kritisoitu italian kieleen liittyvistä virheistä, mutta nekään eivät minua haitanneet, kun olen italian kielen suhteen täysin taitamaton :)Itse opin tästä kirjasta monta uutta sanaa, jotka saattaisivat auttaa etenkin ruokaillessa Italiassa, olkoonkin, etteivät ehkä ole kieliopillisesti täysin oikeita.
Pikkuisen kliseisiltä monet Pihan kommentit Italiasta kuulostivat, ja epäilen, että Italiaa enemmän tuntevalle ja siellä matkailleelle tämä kirja jää auttamattoman pinnalliseksi. Luin tätä kirjaa kuitenkin enemmän omakohtaisena kuvauksena siitä, millaista on muuttaa Marchen maakuntaan, kuin varsinaisena matkakirjana. Aika varovainen kirjailijan olisi kuitenkin oltava tehdessään yleistyksiä omista kokemuksistaan koskien koko kansakuntaa, niitä yleistyksiä tässä kirjassa oli aika paljon.

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Tämä löytyi myös Bookgeon toivelistalta, joten hänelle seuraavaksi. Mukavaa kesän jatkoa!

Paljon kiitoksia toiveeni täyttämisestä! Italiassa en ole ollut kuin kerran pohjoisessa Garda-järven lähistöllä kierrellen, mutta suunnitelmissa on kyllä matkustaa sinne joskus uudestaan. Laitan tämän lukupinkkaan ja vien sitten luettuani taas luultavasti miittiin uusia lukijoita etsimään.

Italian seikkailut on nyt seikkailtu. Pidin ehkä eniten naapurisuhteiden ja kyläyhteisön kuvauksesta, se hymyilytti monta kertaa hauskuudessaan ja lämminhenkisyydessäänkin. Ruokajutut toivat myös veden kielelle, vaikken ihan kirjan ihmisten kaltainen kaiken italialaisen ruoan rakastaja olekaan. Monta herkullista ateriaa olen siellä kyllä syönyt ja minusta italialaisten kunnioittava suhtautuminen ruokaan on hieno juttu.

Noin kansan ja kulttuurin näkökulmasta Piha tosiaan tekee aika paljon yleistyksiä, mutta eihän niitä niin suurella painoarvolla onneksi tarvitse mietiskellä. Mukana vilisseet italian kielen sanat ja lausahdukset olivat kiinnostavia sellaisenaan, vaikkei minulla niiden oikeellisuudesta varmaa tietoa ollutkaan.

Vien kirjan seuraavaksi Tampereen miittiin etsimään uusia lukijoita.

Grazie, Bookgeo! Miitistä nappasin, tiedä sitten mistä syystä. Hirveästi en Kirsi Pihaa ihaile, vaikka hänen Lukupiiri-blogiaan silloin tällöin luenkin, enkä ole järin innostunut Italiastakaan. Mutta kulttuurien kohtaaminen kiinnostaa aina, ja siitähän tässä toivottavasti on kyse.

Edit 23.7.09. Etten unohtaisi: minun jälkeeni Savottarelle.

Medicien naapurissa ei kyllä kohdattu; eivät oikein tuntuneet kulttuurit aidosti kohtaavan eivätkä varsinkaan kohdanneet kirjoittaja ja tämä lukija. :-(
Mistä ihmeestä minä olen saanut sellaisen käsityksen, että Kirsi Piha olisi jokseenkin älykäs, sanavalmis ja ajoittain jopa hauska? Ei ainakaan kirjoittaessaan, se on varma.
Hyvää kirjassa on se, ettei Piha noudata Peter Maylen ja kumppaneiden genrelle luomaa osta talo toisesta maasta ja naura paikallisväestön kustannuksella -kaavaa. No, myös nimeä voi pitää näppäränä, vaikka se harhaanjohtava onkin. Mutta sitten se muu...
Tosikkomaista kliseiden latelua, älyttömiä yleistyksiä ja vääriä tietoja ymmärtääkseni niin Italiasta kuin Suomestakin, pinnallista jaarittelua ja sormella sosottamista: Italia-asiantuntija puhuu, suomalaisturistit ottakoot opikseen. Elämänmakua ei missään, ei sen paremmin Suomessa kuin Italiassakaan. Jotenkin hirveän teennäistä. Kenelle tämä kirja oikein on kirjoitettu? Matkailijan oppaaksi siitä ei ole, saati sitten kirjalliseksi nautinnoksi. Espressomitallakaan nautittuna. Aikaisempien lukijoiden kanssa en siis todellakaan ole samaa mieltä; lukeminen oli tahmaista takkuamista ja sujui hitaammin kuin italialainen remontti. (No juu, yleistys sekin.)
Väliin tosin ajattelin Pihan tekevän yleistyksiään ja kärjistyksiään tahallaan — että hän hakee itselleen Lenita Airiston manttelinperijän paikkaa. Onhan se toki mahdollista, mutta vaikka provosointi saattaakin kuulua italialaismalliseen politiikantekoon, ei se oikein istu suomalaisen konsensuspoliitikon ylle. Poliitikkohan hän kai edelleen on, vaikkei ehkä ihan eturivissä olekaan. Eikä populistipuolueessa.
Valtaosa valokuvista on mitäänsanomattomia ja latteita kuin suomalainen maisema Pihan mielessä. Kun kuvatekstit puuttuivat, en aina edes tajunnut mitä ne esittävät.
Kieli minut kuitenkin sai todella raivostumaan. Kehnonpuoleisen oppikirjatyylin ja samojen juttujen toistelun kerta toisensa jälkeen minä vielä kestin, mutta että minun piti paikka paikoin vielä häkkiskieltäkin lukea. Puhuttuun kieleen englannista adoptoitu, suomeen kuulumaton sinä-passiivi on toki jo ujuttautunut — itsekin huomaan harmikseni toisinaan käyttäväni sitä — mutta että kirjoitetussa tekstissä, vieläpä Mika Häkkistä paljon pidemmälle koulutetun ja käsittääkseni osan tuloistaan kirjoittamalla hankkivan tekijän tekstissä. Uhhuh. Minun on vaikea uskoa, että Otavan kokoinen ja tasoinen kustantamo olisi tarttunut käsikirjoitukseen, ellei sen tekijä olisi jo valmiiksi julkku. Kyllä kai Pihan nimellä (etenkin yhdistettynä Italian vetovoimaan) mitättömämpääkin kirjaa kaupaksi saa. Monikohan Lukupiirin vakituisista lukijoista muuten on mahtanut hankkia sen...
Yhden kerran Medicien naapurissa vierailu sai minut sentään huvittumaan: Piha kertoo kommunikointivaikeuksista sunnuntailounaalla, siitä miten puhutaan neljää kieltä sekaisin eikä välttämättä sittenkään ymmärretä sanottua. Kun tytär sitten kertoo puhuvansa naapurin tytölle suomea italialaisella tyylillä, vanhemmat kokeilevat samaa taktiikkaa. Eihän se puhutun ymmärtämistä edistä, mutta kaikilla on kuitenkin hauskaa. Oli muuten minullakin.

En yleensä pyytele anteeksi mielipiteitäni kirjoista, vaikka olisinkin rajusti eri mieltä kuin muut lukijat. Nyt kuitenkin olen jostain syystä aidosti pahoillani; olisin niin mielelläni pitänyt tästä kirjasta.

Luotan seuraavan lukijan positiiviseen mielenlaatuun. Pieni kirja Italiasta matkaa sinne mistä on tullutkin, länsirannikolle. Kunhan nyt saan pakattua sen ja aika kasan muita lähetyksiä postikuntoon. Ensi viikolla, luulen.

EDIT 28.9.09. Vein kirjan postiin tänään iltapäivällä, joten sen pitäisi olla Turussa huomenna tai viimeistään ylihuomenna.

guinaveven 2009 Keep Them Moving Challenge #44

Kiitos, Tarna! Oli sinulta tosi kiltisti tehty, kun suostuit vaihtoon ja ihan postitit kirjan, vaikka kuriirikyyti olisi kelvannut.

Selailin alustavasti tätä, ja vähän pelkään kallistuvani samalla kannalle kuin sinä, mutta kasotaan nyt...