Journal Entry 1 by Tintti from Jyväskylä, Keski-Suomi Finland on Friday, June 19, 2009

Marianne Käckon tytär Katarina sairastui anoreksiaan ensimmäisen kerran 11-vuotiaana ja uudestaan 15-vuotiaana. Kirja kertoo sairaudesta ja hitaasta paranemisprosessista äidin näkökulmasta, ja lopussa on myös Katarinan oma jälkikirjoitus.

Kirja antaa anoreksiaan myös uudenlaista näkökulmaa. Anoreksia ei olekaan välttämättä pedanttien ja täydellisyyttä tavoittelevien tyttöjen sairaus, vaan heistä tulee sellaisia vasta sairauden myötä. Ruotsalaisen anoreksiaklinikan näkemyksen mukaan aiheuttajana on yksinkertaisesti liiallinen liikunta ja liian vähäinen ravinto, joka aiheuttaa aivoissa poikkeustilan. En tiedä mikä tilanne Suomessa on nykyisin, mutta kirjan mukaan ainakin Katarinan sairastamisen aikana 1990-luvun lopulla Suomessa oltiin aikalailla eri mieltä anoreksian hoidosta kuin Ruotsissa.

Edit 22.6.09: Varattu Lasikellolle.

 

Journal Entry 2 by Lasikello from Lahti, Päijät-Häme Finland on Wednesday, July 01, 2009

Kirja saapui postin mukana.. Kiitos! Menee lukupinoon odottamaan sopivaa tilaisuutta. 

Journal Entry 3 by Lasikello from Lahti, Päijät-Häme Finland on Sunday, August 09, 2009

Väkipakolla sain viimein kirjan loppuun. Tässä oli aivan liikaa ärsytyksen aiheita. Ensinnäkin osa keskusteluista oli aika lailla epäuskottavan kuuloisia ja tuntuivat siltä, että ne oli kehitetty vain jonkin yksittäisen asian esille tuomiseen sen sijaan, että se olisi vain yksinkertaisesti kerrottu. Kirja on kirjoitettu sen verran myöhemmin kuin itse akuutti sairausvaihe, ettei kukaan ihminen voi muistaa keskusteluja sanasta sanaan vuosien takaa. Miksi ihmeessä siis keksiä epäuskottavalta kuulostavia keskusteluja jälkikäteen, miksei vaan kertoisi mitä on tapahtunut ja mitä on tunnettu ja sillä selvä. Lisäksi pisti ärsyttämään lässyttävä selitystapa mikä selittyy kai kirjoittajan ammatilla lastentarhassa. Mutta kun minä en ole lapsi ja elämässäni yhtä sun toista kokenut, niin minulle voisi kertoa asiasta niin kuin "aikuiselle". Kirjan edetessä allergisoiduin myös huutomerkeille ja hihkumiselle mikä niistä syntyi. Ja kun jatkuvasti oltiin niin persanan asiallisia ja hillittiin itsensä jne jne.. JA vielä se suomenruotsalainen asenne, että ei meidän tarvitse osata suomea vaikka Suomessa asutaankin oli suorastaan kirsikka hatutuskakun päälle.

Itse asia oli sinällään ihan kiinnostava, mutta vaikka itse sairauden kokeneen Katarinan kertomana sen olisi lukenut varmaan mielummin.

Muistaakseni arjamaaria kyseli kirjaa itselleen, joten se lähteepi siihen suuntaan seuraavana. Toivottavasti seuraavilla lukijoilla aiheutuu vähemmän verenpaineen nousua. :) 

Journal Entry 4 by lukutuoli from Tampere, Pirkanmaa Finland on Monday, August 17, 2009

Kuriiri ilmoittautuu! Helsingin kirjalähetti eksyi vain vähän ja toi lopulta kirjan kotiovelle saakka ;) Minun olisi tarkoitus toimittaa tämä 3.9.09 Porin suuntaan Alelle (ja häneltä edelleen Arjamaarialle), mutta luulen ,etten malta pitää näppejäni täysin erossa kirjasta, vaan kuriirin oikeudella lukaisen välistä - onhan tässä pari viikkoa aikaa Alejandan vierailuun :D Ainakin vähän vilkaisen... 

Journal Entry 5 by lukutuoli from Tampere, Pirkanmaa Finland on Thursday, August 20, 2009

Piti oikein lukea tuo Lasikellon JE uudemman kerran, sillä kahmaisin tämän kirjan eilisen aikana, ja minusta tämä oli ihan hyvä kirja ! Ei jälkeäkään verenpaineen noususta :) Minusta kirjailija toi hyvin esiin niitä tunteita, joita anoreksia ympäristössään herättää - syyllisyyttä, ahdistusta, raivoa, pelkoa, epätoivoa, avuttomuutta... Uskoisin, että kirjasta on paljon hyötyä niille tuoreempien anorektikoiden vanhemmille, jotka kamppailevat näiden samojen, sietämättömienkin tunteiden kanssa juuri nyt. Ja samoja tunteitahan anorektikoita hoitavatkin henkilöt joutuvat kannattelemaan.
Kirjassa tuotiin myös hyvin esiin anoreksian pitkäaikainen luonne, aina ei loppu ole näinkään onnellinen kuin kirjan päähenkilön Katarinan kohdalla näyttäisi olevan.
Tästä kirjasta onkin mukava kuulla lisää kommentteja - kiitos, että sain lukea. Kirja siirtyy Porin kuriiria odottavien kirjojen pinoon. 

Journal Entry 6 by lukutuoli at At meetup, a controlled release -- Controlled Releases on Wednesday, September 02, 2009

Released 2 yrs ago (9/3/2009 UTC) at At meetup, a controlled release -- Controlled Releases

CONTROLLED RELEASE NOTES:

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Kirja siirtyy huomenna seuraavalle kuriirille päämääränään arjamaaria!




 

Journal Entry 7 by Alejanda from Pori, Satakunta Finland on Thursday, September 03, 2009

Toinen kuriiri tässä. Toimitan kirjan eteenpäin arjamaarialle mahdollisimman pian. Samalla käyn lattialle makaamaan ja kiukuttelemaan, mikäli arjamaaria ei lupaa edes lainata tätä minulle joskus myöhemmin :P 

Journal Entry 8 by arjamaaria from Pori, Satakunta Finland on Friday, September 04, 2009

Kirja tuli minulle ja jos lupaat syödä lautasesi tyhjäksi, ale, saat kirjan! 

Journal Entry 9 by arjamaaria from Pori, Satakunta Finland on Tuesday, September 08, 2009

Järkyttävän hyvä kirja aiheesta. Paras lukemani. Mikä parasta, tässä selitetään juuri niin kuin asia on: että eka laihdutetaan, sitten tulee psyykkiset jutut. Ei niinpäin, että psyykkisesti sairas alkaa laihduttaa tms.

Mielettömän hyvä kuvaus siitä, millaisia ajatukset anorektikolla ovat. Kieli ei häirinnyt, aihe vei mennessään!

Tällaista tarinaa lisää! 

Journal Entry 10 by Alejanda from Pori, Satakunta Finland on Thursday, October 01, 2009

Eipäs tarvinnut kiukutella ja maata lattialla. Sainkirjan tänään arjamaarialta. Luen hieman myöhemmin, sillä juuri nyt en pysty lukemaan näin vakavaa kirjaa. Edellinen lukemani kirja, joka kertoi itsemurhasta, kummittelee mielessä edelleen ja nyt on luvussa adoptiokertomus, joten syömishäiriö saa odottaa aikaa parempaa. Kiitos kirjasta, joka vaikuttaa todella mielenkiintoiselta.

EDIT
Kirja lähti lainaan työkaverille.