Takakannesta:

"Paperitalon tapahtumat alkavat, kun nainen nimeltä Bluma Lennon kulkee kadulla syventyneenä juuri ostamaansa kirjaan, kävelee epähuomiossa autotielle ja jää auton alle. Hän on kirjan ensimmäinen varoittava esimerkki siitä, mihin kirjahulluus saattaa johtaa. Pian lukija on keskellä mustan huumorin sävyttämiä ihmiskohtaloita, jotka kaikki ovat seurausta liiallisesta kiintymyksestä kirjoihin.

Paperitalo on runollinen, koskettava ja vinksahtaneen riemukas teos kirjahulluudesta. Kirja lumoaa unenomaisella tyylillään ja filosofisella syvällisyydellään ja sopii kaikille, jotka ovat lukeneet kirjoja ja tunteneet niiden vaikutuksen - niin hyvässä kuin pahassakin."

***

Kirja on niin nopea- ja helppolukuinen, että ahmaisin sen näköjään vähän ohimennen. Jäi sellainen olo, että haluan lukea sen vielä uudestaan ajatuksen kanssa, makustella ja mietiskellä. Tällä ensimmäisellä lukukerralla pidin eniten kirjoihin ja niiden omistamiseen liittyvistä ajatuksista, tutuilta kun tuntuivat :) Tässä muutamia lainauksia:

"Joka vuosi lahjoitan vähintään viisikymmentä teosta oppilailleni, mutta silti minun on pystytettävä uusia hyllyjä entisten eteen; niteet levittäytyvät vaivihkaa ja ääneti ympäri asuntoani. En pysty pidättelemään niitä."

"Pohdin usein, miksi säilytän kirjoja, joista on minulle hyötyä vasta kaukaisessa tulevaisuudessa, erikoisia teoksia, jotka olen lukenut kerran ja joiden sivuille en palaa moneen vuoteen. En ehkä enää koskaan! Mutta miten voisin luopua esimerkiksi Erämään kutsusta purkamatta tiiliä lapsuuteni perustuksista, Kerro minulle Zorbaksesta, joka huipensi itkuisen teini-ikäni, 25. hetkestä tai muista vuosia sitten ylähyllyille päätyneistä mykistä niteistä, jotka olen kaikesta huolimatta säntillisesti säästänyt."

Tarjoan kirjaa ringiksi. Mukana ovat

- polenka (Joensuu)
- Chania (Kokkola)
- minavain (Kokkola)
- miumaumou (Pori)
- erpax (Tampere)
- melodramma (Espoo)
- ja takaisin Annimannille

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Kirja lähtee polenkalle. Hyviä lukuhetkiä!

Kiitos kirjasta! :)

Minäkin pidin kirjassa eniten kirjoihin ja niiden maailmaan ja olemukseen liittyvistä lausahduksista ja mietteistä. Itse tarina tuntui minullekin jäävän etäiseksi. Kirja kuitenkin tempasi mukaansa aiheellaan ja mukavalla kirjoitustyylillään, ja se tulikin ahmittua pikaisesti.

Kirja lähtee Chanialle, kunhan saan hänen osoitteensa.

Kiitos rinkikirjasta, luen tämän pian!

Pidin kirjasta, ja tosiaan voin minäkin liittyä Annimannin kommentteihin siitä mikä ensilukemalla kirjassa oli parasta - kirjallisuuteen liittyvät kohdat. Pidin myös kirjan eteläamerikkalaistyylisestä maagisuudesta. Toisella lukukerralla tämä avautuisi varmasti vielä enemmän.

Vien huomenna (jos ehdin) tai perjantaina minavainin postilaatikkoon.

Ihana yllätys, kun aamulla hain lehteä postilaatikossa, oli postilaatikossa rinkikirja. Kiitos Chania ja Annimanni :)

Mielenkiintoinen kirja kirjahulluudesta. Joistakin kohdista löysin myös itseni. "Kirjasta eroon pääseminen on usein vaikeampaa kuin sen hankkiminen" Niin totta, ainakin minulle.

Miumaumou saa kirjan kun on palannut lomaltaan.

Kiitos rinkikirjasta! Olen palannut työelämään lomaltani ja mikäs sen mukavampi tapa aloittaa syksy kuin kirjahulluus. Ja on syksyssä muitakin hyviä puolia, kuten Emmerdale...aaah... Hmm, pieni hairahdus, mutta se suotakoon näin ensimmäisenä työpäivänä. Tahtoo siis sanoa, että kirja siirtyi lukupinon kärkeen ja yritän olla nopia. Kiitos Annimanni ringistä ja minavain postituksesta.

Pidin kirjasta ja erityisesti tuosta kirjahulluudesta. Itse tarina oli mielestäni vähintäänkin hatara tai sitten se vaatii uudemman lukukerran. Paljon ihastuttavia oivalluksia siitä, kun kirjat vievät mennessään. Monet lauseet voisi ottaa jopa motokseen... Mukava kirja kuitenkin, joten oli se hyvä, että rinkiin osallistuin.
Kiitos, Annimanni! Kirja lähtee tuota pikaa kohti seuraavaa.

Paperitalo lähtee tänään postissa kohti erpaxia.

Kiitos, miumaumou! Postituksellasi oli täydellinen ajoitus. Kirjapaketti piristi, kun päivä on ollut väsyttävä ja hommia olisi vaikka kuinka. Taidanpa vaan mennä retkottamaan sohvalle kirjaa lukemaan.

Kiitos Annimannille myös!

Kirja oli kovin monitasoinen, hyvin kiehtova ja salaperäinen. Se oli samanaikaisesti hyvin rentouttavaa ja toisaalta haastavaa luettavaa. Vajosin sitä lukiessani jonkinlaiseen puoliuneen, vaikka pelkoa nukahtamisesta ei tarinan kiinnostavuuden vuoksi ollutkaan; tuntui, että lukiessani en tavoittanut sitä valppautta, jota kirja olisi vaatinut. Kuten edeltävätkin rinkiläiset ovat todenneet, tämä taitaa olla usemman lukukerran kirja.

Tuuliset merenrannat ovat mahtavia, joten sellaiselle oli hienoa päästä tämän kirjan matkassa. Paljon kiitoksia, Annimanni!

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Paperitalo jatkaa matkaansa huomenissa Melodrammalle.

Kiitos, rinkikirja on saapunut Espooseen. Kiinnostavan näköinen kirja.

Luin kirjaa hiljalleen ja tykkäsin erikoisesta tarinasta. Kirjahulluus jota tässä kirjassa käsiteltiin oli poikkeuksellisen fanaattista. Minua jäi vaivaamaan mikä merkitys oli sillä, että kuollessaan Bluma Lennonin kädessä oli juuri Emily Dickinsonin teos. Vai oliko sillä mitään merkitystä?

Kirja lähtee takaisin Annimannille. Kiitos ringistä.

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Paperitalo lähtee tänään postiin ja takaisin kotiin.

Olen näköjään unohtanut journaloida kirjan palanneeksi, vaikka on se tuolla hyllyssä nököttänyt kohta kaksi vuotta :D Nyt on kuitenkin (mistähän kumman syystä?) pakko raivata lisätilaa hyllyyn ja päästää PC-kokoelmaankin aiottuja kirjoja maailmalle. Saa nähdä, mihin Paperitalo seuraavaksi matkaa...

HEP-kirjana katikolle. Hyviä lukuhetkiä!

hep - perillä! Kunhan saan Mma Ramotswen tämänkertaisen tarinan selvitettyä, voin antautua kirjahulluuden vietäväksi ;D

Nopeasti luettava kirja. Tarina soljui eteenpäin ihan itsestään, välillä jäin vain pohtimaan fanaattisuutta - olen ennenkin ollut sitä mieltä että fanaattisuus asiassa kuin asiassa voi olla hyvin vaarallista.
Kirjakäytävät jäivät pyörimään mieleen. "Kirjailija, jolla ei ole lauserytmiä, ei pysty luomaan käytäviä. Jos hän yhdessä ja samassa virkkeessä runtelee kieltä käyttämällä kahta tai kolmea yli nelitavuista sanaa, käytävä rikkoutuu ja samalla myös rytmi."
Vaikka laitan statuksen saatavilla, jääköön vielä hyllyyn odottamaan mahdollista toista lukukertaa (tai sitten kirja kulkee eteenpäin jos kohtalo vie).

Lukuiloa!

Oooo! Kovasti ihmettelin jotta mitäs postikusti nyt toi, kun en odottanut mitään rinkikirjaa tms. Se olikin toivelistayllätysypyllätys! :> Kiitos tosi paljon, tämä piristi päivää.

Lisäys: Vastaräpäkkiä pukkaa vähän ajan päästä. ;)

Tämä tuli luettua ihan hirveää vauhtia. Vähän jäi sellainen fiilis, että kirjalle itselleen ominainen lukutahti olisi ollut paljon hitaampi, nautiskelevampi. Vaikka tässä oli kiinnostavia ajatuksia kirjahulluudesta, niin tämä jäi kuitenkin jotenkin pinnalliseksi, eikä itse tarina ollut minusta kovin kummoinen. Se saattaa kuitenkin johtua juuri tuosta liian vauhdikkaasta lukutavastani. Tarinakin olisi varmaan ollut kiintoisampi jos sitä ei olisi kerrottu monen välikäden kautta.

Kirjanystävänä kyllä tunsin melkoista tuskaa lukiessani Brauerin kirjojen kohtalosta. Ei noin saa tehdä. :D

MiuM:lle toivelistahipasta. Lukuiloa!

MiuM ei päässytkään miittiin, kirja edelleen minulla.

MiuM ja Paperitalo kohtasivat miitissä. :>

Gracias por el libro! Kiitos toivelistakirjasta! Tätä kehuttiin kovasti "Kirjaston henget" -kirjassa, joten halusin ottaa selvää, mistä on kyse.

05.01.2013: Hippasin Kirjakkoa tällä toivelistahipassa, joten täytyy nostaa lukupinossa ylös. :)

Edelliset lukijat ovat sanoneetkin jo kaiken oleellisen, joten en sano lukukokemuksestani muuta kuin, että siinäpä kokoelma anekdootteja yms.kirjahulluudesta. Tarina jäi minullekin, etäiseksi, ehkä osin tajunnanvirtaisuutensa vuoksi.

Paperitalo matkaa seuraavaksi Kirjakolle ja lähtee reissuun Rakunan mukana bc-miitistä.

No, nyt on kirja edennyt Oofirin postilaatikkoon asti. Kävin tänään pitkällä kävelyllä Pasilasta Oofirin postilaatikolle ja sieltä Kustaa Vaasan kadulle, mutta sitten piti hypätä ratikkaan, jotten olisi myöhästynyt miitistä.
Tämä kuriiri olisi kyllä lukenut kirjan tällä välin, jollei se olisi ollut ennestään tuttu.

Onpas tämä kirja matkustanut! Enkä itse asiassa edes tiennyt sen olevan oofirilla, mutta tiputin hänelle Annimannille menossa olevan teemysteerin - piiri pieni pyörii.
Tällä hetkellä luen höperönä Göteborgiin lähdössä olevia kirjoja - AnneliSin kanssa lähdemme katsomaan osataanko Ruotsissa järjestää kansainvälistä BC-tapaamista - joten Paperitalo saa odottaa ainakin kuun lopulle luettavaksi pääsyä.

Olipas kiva kirja. Nopealukuinen, hauska ja monia mielleyhtymiä herättävä. Ihan ekalta sivulta lähtien, jolla todetaan, että kirjat vaikuttavat ihmisten kohtaloihin ja joistain lukijoista voi tulla kirjallisuuden uhreja. Kuten minusta pari viikkoa sitten. En olisi matkustanut Göteborgiin ellei siellä olisi järjestetty kansainvälistä BC-tapahtumaa. Jos en olisi matkustanut Göteborgiin, en olisi langennut sen mukulakivikadulle Röde Orm -divarista tultuani. Enkä olisi murtanut sormeani enkä rikkonut polveani. Kirjallisuuden uhri, siis.
Minäkin lisäsin Paperitalon toivelistalleni luettuani siitä Kirjaston Hengistä. Hieman pelkäsin, että kyseessä olisi samanlainen snobbahtava kirjahulluuskirja, mutta ei, tämän kirjoittajalla ei ollut tarvetta mainita kaikkia hienoja kirjoja, mukana oli ihan meidän kuolevaistenkin tuntemia Erämaan kutsuja (minulla tosin on se laitos, jonka nimi on "Korpien kutsu", sama kirja kuitenkin) yms.
Huvitti, kun Brauer kuvasi Blumaa turhamaiseksi akateemiseksi naiseksi, joka viljelee koko ajan kirjallisuussitaatteja. Tiedättekö kuka tuli het' mieleen? No Merete Mazzarella, joka on jo pitkään pilannut kirjansa tekstiä silpovilla sitaateilla, sitaateilla sitaattien perään. Ja kyseessä kuitenkin on ihminen, joka osaa kirjoittaa hauskasti, kuten muistamme esikoisteoksestaan "Ensin myytiin piano". Parhaimmillaan hän onkin kertoessaan hullunkurisista tuttavistaan tai perheenjäsenistään.
Joku pahemman sortin kirjavinksahdus minullakin on, kun en osaa olla pelastamatta huonosti kohdeltuja tai tuhoon tuomittuja kirjoja. Vähän myös huolestuttaa mitä kirjoillenni aikanaan tapahtuu, kun olen ollut pelastamassa yhden tuntemattoman kuolleen naisen kirjastoa, jonka tämän aikuiset lapset olivat valmiit kärräämään Ämmässuolle. Pelastin myös erään palvelutaloon muuttaneen rouvan kirjat, kun taloon ei saanut ottaa niin paljon kirjoja kuin hänellä oli - taas yksi asia mitä täytyy alkaa pelätä: palvelutaloon joutuminen. Saman puolen vuoden sisälle osui myös punavuorelaisen divarin tyhjennys; liikettä yli 30 v. pitänyt hemmo vain katosi, kun jäi eläkkeelle ja vuokrasopimus päättyi. Taloyhtiölle jäivät kaikki ne kirjat, joita hän ei ollut saanut kaupaksi - ja niitä oli PALJON. BC-sivujen kautta asiasta tiedotettiin ja värväsin paikalle aika monta tuttua, sillä kirjoja sai viedä ilmaiseksi niin paljon kun halusi. Luokkatoverini, jolla on 12 lasta ja bussi heidän kuskaamisekseen tuli myös paikalle ja lähti bussillisen kirjoja kanssa, mutta silti varmaan yksi roskalavallinen kirjoja päätyi kaatikselle. Siinä kohdassa jopa minä ymmärsin, että kaikkea ei voi pelastaa.
Paperitalon muuraamisesta tuli mieleen tositarina, jonka lähidivaristini kertoi. Puolustusvoimat otti häneen yhteyttä, he halusivat ostaa kirjoja. "Mitä saisi olla?" kysyi divaristi, joka kävi jo päässään läpi sotakirjahyllyään. "Mitä tahansa kirjoja. Teemme niillä ampumakokeita." Kävi ilmi, että Puolustusvoimissa, jossa pohditaan kaikenlaisia kauhuskenaarioita, oli mietitty millaisia käypäohjeita kansalaisille voisi antaa mahdollisen kaupunkisodan syttyessä. Voisiko kirjoista tehdä sirpale- tai luotisuojia? Tätä piti kokeilla. Divareihin jää aina tietty sedimentti roskaa, kirjoja joita kukaan ei osta millään hinnalla. Näitä kirjoja divaristi myi mielihyvin Puolustusvoimille käypään hintaan, sillä ne olivat niin huonoja, että niitä sai hänenkin puolestaan ampua. Ammuttuaan aika kasan kirjoja, totesi Puolustusvoimat, että kirjat eivät ole sopiva suoja kaupunkisodan sattuessa. Kirjoja on niin eri paksuisia ja kantisia, ettei voida antaa yksiselitteistä ohjetta sirpalesuojan tekemiseen, kuten "Vuoraa viiden kirjan paksuinen suoja ikkunoiden eteen." Aika monen kirjahyllystä sitä paitsi löytyy lähinnä vaaseja ja matkamuistoja.
Englanti on käytettyjen kirjojen luvattu maa, sillä divarien lisäksi siellä on kaikkialla hyväntekeväisyyskauppoja. Niiden hinnat ovat selvästi divareita halvemmat ja välillä niissä tekee hauskojakin löytöjä, vaikka niihin myös jää hyvin paljon "ammuttavia" kirjoja. Brittein saarilla on myös kaksi divarikylää, Hay-On-Wye Walesissa ja Wigtown Skotlannissa. Hayn kulta-aika on varmaan ohitettu Amazonin ja muiden nettidivarien ansiosta, mutta onhan se ihan toista nuohota hyllyjä pittoreskissa kylässä kuin klikata tietsikalla "Add to basket".
Ensituttavuuteni Hayhin oli artikkeli Huvudstadsbladetissa. Leikkasin jutun talteen talvella, sillä olin lähdössä reilaamaan Englantiin kesällä. Vaan kuinkas sitten kävikään, ei löytynyt leikettä kun lähdön hetki läheni. Olisi pitänyt tehdä suursiivous tai luottaa siihen, että joku Englannissa tietää mikä divarikylän nimi on ja miten sinne pääsee. Päätin valita jälkimmäisen ratkaisun ongelmaan.
Rantauduin Doveriin ja löysin divarin. Katselin kirjoja ja varmaan ostinkin jotain. Lopuksi kysyin myyjältä mahtaako hän tietää divarikylän nimen ja sijainnin, kun olin kadottanut lehtileikkeeni. Jo vain hän tiesi, kysyi sitten mikä mahtoi olla lehti jossa kylästä kerrottiin. Sanoin, että se oli suomalainen lehti, hänelle tuskin tuttu. "Vai suomalainen", sanoi mies kuin puoliksi itsekseen, "olen kerran aikaisemminkin tavannut suomalaisen. Hän oli töissä divarissa Colchesterissa." "Oh, you don't mean..." ja sitten mainitsin veljeni ex-tyttöystävän, joka oli ollut töissä colchesterilaisessa divarissa. Divaristin silmät laajenivat ja hän änkytti: "Ky-yllä, tunnetteko hänet?" (What a silly question). Tämän jälkeen olimme kuin vanhoja tuttuja ja divaristi halusi nopeasti kirjoittaa ja antaa matkaani kirjeen tälle kadonneelle suomalaiselle, joka oli vahtinut hänen lapsiaan ja jonka mukaan perheen kuopus oli saanut nimensä. Olipas taas pieni maailma. Mutta mahtaa se divaristi kuvitella Suomea varsinaiseksi tuppukyläksi, kun hänen ei tarvitse kuin mainita paikkakunta jolla hän on jonkun suomalaisen tavannut, niin jo tiesin kenestä on kyse.
Englannissa olen osallistunut myös hauskimmille synttäreille ikinä. Alku ei luvannut hyvää: Sain kutsun 60-vuotispäiville, joiden oli määrä olla naamiaiset. Inhoan isoja juhlia ja eritoten naamiaisia. Teemana Hollywood. Ja koska päivänsankarilla on jo kaikkea, niin hän toivoi, että kukin vieras toisi lempikirjansa ja kirjoittaisi pienen perustelun siitä, miksi tämä kirja on hänelle tärkeä. Wau, ihan mahtava idea. Ja niin suuri oli uteliaisuuteni, että lähdin synttäreille ensisijaisesti katsomaan MITÄ ihmiset tuovat lahjaksi. Toinenkin tuttuni oli saanut kutsun ja niin me lähdimme matkaan Ohukaisena ja Paksukaisena. Vieraita oli 200 ja pöytäseuranani minulla oli silloinen Suomen suurlähettiläs Salolainen. Hänen virkamatkansa Suomeen oli peruuntunut viime hetkellä eikä hänellä ollut ollut aikaa hankkia naamiaisasua, joten hän oli pukeutunut suurlähettilääksi. Isäntäväki oli närkästynyt, kun kaikki heidän vieraansa eivät ymmärtäneet, että kyseessä oli oikea suurlähettiläs. Ruoka oli ihanaa, viihdytyksestä vastasi "Stars in Your Eyes" -kilpailun (Britain's got Talentin edeltäjä) voittanut nuori neekerilaulaja, jolla oli aivan mahtava ääni ja showmanship, illan päätti upea ilotulitus, jossa viimeiset raketit muodostivat taivaalle "David 60 years" -textin... Ja mikä minusta oli parasta? Se kun vieraat lähtivät ja aloimme avata kirjapaketteja. Onneksi olin kaukaa tullut vieras ja jäin yöksi, muuthan eivät nähneet mitä paketeista paljastui. Siis niin erilaisia ja yllättäviä valintoja. Jotkut selvästi snobbailukirjoja, mutta parhaiten jäi mieleen Viisikko, jonka joku oli antanut ja perusteli, että se oli kirja jonka avulla hän oli oppinut lukemaan ja siksi hänelle niin kovin tärkeä. Vain kaksi kirjaa tuli tuplana, Taru sormusten herrasta ja "Now That You Are Sixty", joka sattui olemaan sen vuoden tulokas ja viittasi hauskasti vanhaan A.A.Milnen kirjaan "Now That You Are Six". Aika hyvin, kun vieraita kuitenkin oli sellainen määrä.
Ai juu, vielä yksi muistikuva, josta en enää muista mikä kohta kirjasta sen toi mieleen: "The Cellist of Sarajevo" -kirjassa kerrotaan Sarajevon vuosia kestäneestä piirityksestä. Sarajevo sijaitsee laaksossa, joten sitä oli helppo piirittää ja pitää asukkaita jatkuvassa pelossa, kun tarkk'ampujat olivat vuorten suojissa ja ampuivat sieltä kadulla kulkevia siveelejä ihan huvittelumielessä. Piirittäjät pommittivat tuleen Sarajevon Yliopiston kirjaston, jossa kirja- ja käsikirjoitusaarteita säilytetttiin. Tarkk'ampujat ampuivat ihmiset, jotka yrittivät sammuttaa paloa. Neljän päivän ajan ihmiset katselivat voimattomina miten liekeistä nousi kirjatuhkaa ja sitten kaikki oli maan tasalla. Olin tuttuni luona kun luin kirjaa ja tämä oli se kohta jossa itkin. Kaverini sanoi: "Sä olet kyllä vähän kummallinen."
Niin että tällaisen määrän ja vähän enemmänkin muistoja toi näin pieni kirja mieleen. Saatan lukea tämän vielä toiseenkin kertaan, joten pannaan toistaiseksi pysyvään kokoelmaan.

Tyrkylle Paahtimo-miittiin. Jos ei löydä hyvää kotia, tulee takaisin.

Kirja lähti mukaani miitistä. Hetken selailtuani se kiehtoi minua niin, että pitihän se mukaan ottaa. Kiitos kirjasta!

Kummallinen pieni kirjanen. Minua kiehtoi kovasti kirjan maailma, ennenkuin aloitin lukemaan kirjaa. Jotenkin tuntuu sille, etten kirjaa lukiessani osannut tavoittaa sitä, mitä ehkä olisin halunnut. Nyt tämä kirja vain tosiaan tuntui vähän kummalliselle.

Kirjan parasta antia oli minulle(-kin) yksittäiset lauseet tai kohdat, joita luin miehellekin ääneen.

Otin kirjan mukaan eilisestä Imatran miitistä, kiitos kirjasta ja oli mukava nähdä!

Luinkin tän sitten heti kun oli tarve ohkaiselle kirjalle Täällä pohjantähden alla -opusten välissä. Kirja imaisi mukaansa kuin dekkari ja jotain dekkarimaistahan tässä olikin kun minä-kertoja selvitteli mystisen kirjan arvoitusta. Tykkäsin kirjasta kovasti.

Lähtee huomenna postissa seuraavalle lukijalle.

Hyviä lukuhetkiä!

Heinäkuun arvonnan voittaja kiittää kovasti:)

Paperitalo löytyy jo ennestään pysyvästä kokoelmastani, joten tämä kappale jatkaa matkaansa heinäkuun arvonnan valevoittajalle. Sain kirjan aikanaan lahjaksi, luin ja tykkäsin.

Mikä iloinen toivelistayllätys odottikaan postilaatikossa, kiitos dotdot! :)

Löysin -Kata-n pöydältä ja lukaisin samantien. Varsinainen "paperitalo"!

No nyt tämä on taas minulla. :)

edit 7.9. Luin ja tulin surulliseksi.

Modifioitu hippa: kirja matkaa ensin sigyn22:lle ja sitten SandyFIN:lle. Hyviä lukuhetkiä molemmille! :)

Kiitos ,kirja saapunut !
Yksi kirja vähän kesken ja sitten loitan heti tämän!

Kirja luettu.Mielenkiintoinen ,kiehtova ja nopea lukuinen.
Aiemmin on sanottu lähes kaikki olennainen,paitsi että sokeritoukat kirjan välissä vähän ällöttivät.(selvennys:eivät olleet oikeita ,vaan piiroksia!)
Niin ja kiitos Kirjakko hauskoista kirja muisteluista .niitäkin oli kiva lukea!
Lähtee modifoitu hipassa kohtapuolin seuraavalle.

Kirja lähti seuraavalle modifioitu Hippa kirjana

Kiitoksia kirjasta! :)

9.4.15 pidin kirjasta :) nopealukuinen ja kiehtova.

Tämä oli erään toivelistalla. Lukuiloa!

Kiitos toivelistaylläristä!

Edelliset lukijat ovat jo sanoneet kaiken olennaisen. Tarina oli kiehtova ja löysin itseni kirjan sivuilta useampaan otteeseen.

Onnea huhtikuun arvonnan voittajalle!

Onnea huhtikuun arvonnan voittajalle!

Kirja tupsahti tänne, kiitos! :)