”Syyllisyys – osoittaako se, että on jo ajauduttu väärille raiteille vai onko huono omatunto nimenomaan moraalin tae, joka varmistaa ettei mitään väärää pääse tapahtumaan?”

”Syksyllä kouluun tulee uusi oppilas Marianne, johon äidinkielenopettaja Juhani kiinnittää heti huomiota. Tämän henkilön kanssa haluan olla samaa mieltä, silloinkin kun olen eri mieltä.”

”Keski-ikäinen Juhani asuu vanhan koiransa kanssa ja opettaa lukiossa äidinkieltä. Elämä on tasaista, ja yksinäisyys puskee päälle. Juhanin avioliitto on kariutunut ja tarinan edetessä käy takaumien kautta ilmi Juhanin surullisen menneisyyden tapahtumat. Valopilkkuna töissä on Yhdysvalloista takaisin Suomeen muuttanut Marianne, joka varhaiskypsä ja osaa viljellä eri tilanteisiin sopivia kirjallisuussitaatteja ja tuntee vanhoja elokuvia. Juhani ja Marianne tuntuvat ymmärtävän toisiansa, mutta Juhani on opettaja ja Marianne oppilas, eikä Juhani ole ainoa mies, josta Marianne tuntuu olevan kiinnostunut. Keväällä Marianne tuo Juhanille luettavaksi kirjoittamiaan novelleja ja he alkavat tavata myös vapaa-ajalla. Juhani tajuaa nopeasti että heidän välillään on jotain vakavaa. Mutta mikä yli puolta nuoremmassa Mariannessa Juhania kiehtoo? Onko kiintyminen Marianneen kuolemanpelkoa, keski-iän kriisiä vaiko ihka oikeaa rakastumista?”

Ostin kirjan jo pari vuotta sitten Suomalaisen kirjakaupan ale-laarista. Kirjassa kiehtoi eniten kouluteema. Kirja jäi kuitenkin lukematta, sillä pelkäsin sen olevan vähän liiankin kliseinen kuvaus nuoren naisoppilaan ja keski-ikäisen miesopettajan hairahduksesta. Nyt tuli kuitenkin tartuttua kirjaan ja kaikesta huolimatta kirja oli hyvä. Kirjan yleinen tunnelma on aika tumma ja loppu varsin synkkä. Silti jokin tässä iski. Tykkään Valtosen tyylistä kirjoittaa ja psykologina hän osaa kirjoittaa ihmisistä. Tarinakin aukeaa pikkuhiljaa ja Valtonen välttää oppilas-opettaja –suhteen huonot kliseet. Pidin myös Valtosen tavata kuvata nykykoulua ja kritisoida koulun muuttunutta arkea ja myös nykyistä pedagogista käsitystä:
”En silti olisi vaihtanut osia Janina Jokisen kanssa, joka tuli kouluun odottaen oppilaiden malttamattomasti ja kontrolloimatta itsenäisesti etsivän ja konstruoivan tietoa aiheesta kuin aiheesta. Opettajahan ei nykyisin enää ollut opettaja vaan asiantuntijakulttuurin välittäjä, jonka tehtävänä on tukea oppijaatämän omissa pyrkimyksissä, yksilön oppimisprosessilleen asettamissa tavoitteissa, kuten Janina Jokinen, 23, oli minulle ensimmäisen viikkonsa aikana opettanut. Onnea vain ruotsintunneille.” :D

Kirjasta jäi lopulta todella surullinen olo, mutta hyvällä tavalla surullinen.

Kirja tarttui mukaan bc-miitistä Sohwilla. Vaikuttaa kiinnostavalta, kiva päästä lukemaan suht tuoretta kotimaista kirjallisuutta (kirja on vuodelta 2007).

Tykkäsin kirjasta tosi paljon, ja se piti lukea melkein yhdellä istumalla loppuun asti. Pitkästä aikaa oli lukiessa sellainen olo, että henkilöhahmojen kohtalot kiinnostivat ihan oikeasti ja halusin tietää miten tarina etenee. Päähenkilön tunteisiin oli helppo samaistua. Kirjassa vilahteli myös kivoja popkulttuuriviittauksia vähän samaan tapaan kuin Juha Itkosella, sellaisesta on aina pakko antaa lisäpisteitä (varsinkin, kun viittaukset eivät ole päälleliimattuja ja itsetarkoituksellisia, vaan solahtavat hienosti juonen sekaan).

Mahtavaa löytää uusia kotimaisia kirjailijoita! Jussi Valtonen oli minulle ennestään ihan tuntematon nimi, mutta nyt pitää kyllä lukea muitakin hänen teoksiaan.

Kunniamaininta vielä Saku Heinäselle kirjan kannesta, minusta se on tosi kiva.

Otin kirjan mukaan tämän illan tapaamisesta, koska a) kansi on minusta kaunis b)myös minun mielestä on mukava tutustua suomalaisiin nykykirjailijoihin ja c) edellisten arvioijien JE:t vaikuttavat kovasti postiivisilta. Ja jos tässä on niitä viittauksia popkulttuuriin niin tän on pakko olla hyvä.

Vapaapäivänä luettu kirja,jonka minäkin halusin lukea nopeasti loppuun. Alun kliseinen asetelma pelotti, mutta Valtosen vaivaton kerronta ei jättänyt toivomisen varaa. Hienosti kerrottu ja kuvattu. Päähenkilö tuntui kovasti samastuttavalta, Mariannesta jäi hieman tyhjä olo, mutta hän olikin se teini.Ja koiran kuolema kosketti.

Varmasti haluan lukea Valtosta lisää ja ihmettelen miten tällainen hieno kirjailija on ihan uusi tuttavuus minulle.

Never heard, tai ainakaan en muista kuulleeni Jussi Valtosesta mitään. Kansi se minuunkin vetosi ja se, että kirjassa on luvassa "kipeitä kysymyksiä elämästä, kuolemasta ja rakkaudesta".

Ohhoh, mikä kirja! Siis tämä oli pakko lukea ahmimalla. Joku tässä vain kolahti. Nyt pitää lähteä selvittämään, mitä muuta Valtonen on kirjoittanut.

"Herätessä on talvi: neljä astetta pakkasta, mahtava aurinkoinen aamu ja pilvetön taivas."

stinaP:ltä sain Revonlahden miitin pikkujouluvisassa.

Ehhehhhee, enpäs hoksannut, että luin tämän saman kappaleen 5 vuotta sitten :) Muistanko vielä juonen, se jää nähtäväksi.

Sydämellistä joulunalusaikaa! Toivottavasti tykkäät kirjasta yhtä paljon kuin minä :)

Tämäkin oli viime vuoden joululahjapaketissa, kiitos stinaP! Niin ja anteeksi kovin myöhäinen journalointi..!

Valtosen kirja on tarjolla iltapäivän ekstramiitissä Sähkötalolla!

Miitissä oli tarjolla vaikka mitä kiinnostavaa, mutta mukaan lähti vain tämä (hyvä minä!) Valtosen kirjoja en ole vielä lukenutkaan, vaikka ainakin Vesiseinä on hyllyssä entuudestaan. Kiitos Tarya ja muut kierrättäjät!