*omakustanne 2008*

Jokainen yksinään maan sydämellä
auringonsäteen lävistämänä:
ja äkkiä on ilta.
*Salvatore Qasimodo*

Joukko ihmisiä eräässä saariston huvilassa. Ulkonaiset lait pitävät heitä yhdessä ja sisäiset hajottavat heidät. Jännitys heidän välillään purkautuu pieniin tapahtumiin, näennäisesti merkityksettömiin, mutta itse asiassa ne kätkevät kohtalon.

Yksinhuoltaja yliopistonlehtori Aliisa poikansa Kriston kanssa, laman aikana pankinjohtajan virkansa menettänyt Sören, hänen vaimonsa Martta ja tyttärensä Ida, taidemaalari Saara rakastettunsa lääkäri Niklaksen kanssa... Kaikki he astuvat esiin ja saavat hahmonsa, pienen palan kerrallaan lukuisista pikkupiirteistä, pienistä puolittaisista lauseista, teoista jotka voivat näyttää yhdentekeviltä. Ihmisten välisistä suhteista ja jokapäiväisestä elämästä ei ole etsitty mitään dramaattista. Arkipäiväiset tapahtumat ovat itsessään ainutlaatuisia. Onnellistenkin kuvien alla on enemmän kuin yksinäisen naisen tarina.

Kun Kriston isä Johannes ja tämän ystävätär Anna vievät pojan vuodeksi Yhdysvaltoihin, Aliisa lähtee apurahan turvin Jerusalemiin opiskelemaan hebrean kieltä ja runoutta. Lapsuuden kodista tajuntaan piirtynyt kuva Pyhästä kaupungista pirstaloituu itsemurhaiskuihin. Yliopiston kirjastossa Aliisa tapaa juutalaisen tutkijan Salomonin. Rakastumiseen sisältyy muutoksen mahdollisuus. Mutta ihminen ei voi itse kirjoittaa omaa elämäntarinaansa, hänellä ei ole vapautta määrätä itse elämästään.

Proosassa on konkreettinen kartta. Se vie lukijan vuoroin tämän päivän Israeliin, vuoroin Aliisan kotikaupunkiin Turkuun ja Lounais-Suomen saaristoon.

Turun Sanomien kommenttia

**

Pidin kirjasta kokonaisuutena, vaikkakin loppupuolisko tempaisi mukaansa enemmän. Aloittelin kirjaa ensin parin kappaleen verran. Tuolloin jäi kuva, että teksti olisi ollut kankeaa, mutta kenties en vain saanut keskittyä rauhassa, ja katkonaisuuden aiheutti vain yleinen hälinä ympärillä. Toisella yrityksellä, kun varsinaisesti aloitin lukemisen, ei tuollaista havaintoa tullutkaan.

Tarjoan ringiksi.
Kuriirikyydillä kulkee ainakin mukavasti. Kirjalla on painoa n. 600g käsituntumalta.

Osallistujat:

* Arjamaaria
* ...
* Savotar (toive viimeiseksi)

Kirja lähtee tänään matkailemaan kohti Poria kuriirin mukana. Kiitos kuriirille!
Lukuiloa uteliaille omakustanne-rinkiläisille :-)

Kiitos, perille tuli ja lukuun menee.

Kirja on hiukan vielä kesken, mutta kirjoitan journalia jo nyt, kun hyvin asiat mielessä.

Jostain syystä alussa luulin, että kyseessä on dekkari ja sekoilin muutenkin alussa. Tuntui kuten Aspenkin sanoi, jotenkin kankealta ja "sisäpiirijutulta". Mutta sitten pääsin mukaan. Kirjassa on sellainen tunnelma, että tapahtumat näkee selvästi silmiensä edessä. Tykkään kerronnasta ja siitä, ettei aina tapahdu niin paljon, mutta ajatuksia on. Ilmapiiriltään jotain sellaista, mistä olen aina tykännyt. Tiedän, että kun olen kirjan lukenut, palaan niihin mielenmaisemiin vielä pitkään. Sellainen kiva fiilis niistä tulee.

Tyrkytän tätä muutamalle porilaiselle, josko innostuisivat lukemaan. Ja kirjoitan journaliin lisää, kun kirjan olen loppuun saakka lukenut. Mutta nyt jo hieno lukukokemus.


Kirjan sidonta on hiukan huono ja pelkään, että sivut irtoilevat jossain vaiheessa. Kirja on myös aika painava. Sängyssä lukeminen vaatii enemmän voimaa kuin muiden kirjojen kanssa.

Kirja tuli perille tänään, kiitos! Minulla on pari kirjaa jonossa ennen kuin pääsen tämän kimppuun.

Minulla sama kokemus, että alku oli kankea ja en oikein pääsyt sisälle, mutta tunnelma tempaisi mukaansa. Elin jotenkin samoissa fiiliksissä ja nautin kirjan antamista aistiärsykkeistä. Se, miten henkilöille kävi lopulta, jäi tosin mietityttämään.

Kirja palaa Aspenyardille, kun osumme yksiin.

Kirja on palannut takaisin. Kiitos lukijoille kommenteista :)