Ranskankielinen alkuteos Les Catilinaires. Suomentanut Annikki Suni. SEVEN-pokkari, Otava, 2001. Nidotun laitoksen ensimmäinen painos. Teos ilmestyi ensimmäisen kerran Kustannusosakeyhtiö Otavan julkaisemana 1997. 205 s.

Kun takana on kuusikymmentäviisi vuotta kohteliaisuutta, sille ei enää pysty viittaamaan kintaalla - vai pystyykö? Mitä piileekään sivistyneen kuoremme alla ...

Vaitelias naapuri on nerokas pieni taideteos, huumorintäyteinen ja pureva kertomus minän rajoista ja itsensä tuntemisesta, avioparista jonka eläkepäivien idyllin naapurit rikkovat.

EDIT 21.3.2009

Tämä oli helppo- ja nopealukuinen kirja, johon sisältyy kuitenkin sanoma. Pureva kertomus oli, mutta ei mielestäni huumorintäyteinen, tai siis minä en ainakaan nauranut kertaakaan. Tarinan päähenkilöt Emile ja Juliette ovat jämähtäneet symbioottiseen suhteeseen, jota leimaa sääntöjen mukainen käyttäytyminen ja Emilen itseriittoisuus. He luulevat saavansa jatkaa elämäänsä edelleen samalla tavalla muuttaessaan maalle eläkepäiviä viettämään, mutta onneksi joku koputtaa ovelle. Jokainen voi kirjan luettuaan kuvitella, millaista heidän elämänsä olisi ollut, jos naapuri ei olisikaan tullut koputtamaan. Tämä oli todella mielenkiintoinen tarina.

Lähetän kirjan heelerille, joka voitti sen NAISTENPÄIVÄ-haasteen arvonnassa.

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Posti kuljettaa kirjan heelerille.

myrtillukselle kiitokset kirjasta! Vaikuttaa todella mielenkiintoiselta, melkein puolet jo ahmin yhdeltä istumalta, mutta pitää lukea kirja ajan kanssa vielä uudemman kerran.

Tässä kirjassa oli mielenkiintoisia ihmismielen kuvauksia. Kuinka naapuri ensin näyttäytyi pelkästään ärsyttävänä ja sitten kääntyikin toisinpäin. Erilaisia syitä ja seurauksia sai myös miettiä joka kantilta.

Mukava kirja, voisi lukea tämän joskus myöhemmin uudestaan. Nyt kirja lähtee taavinalle luettavaksi, ehkä käy tässä välissä mutkan jossain muualla.

Osallistun tällä kirjalla TBR-haasteeseen.

Kirja on nyt hyllyssäni odottamassa vuoroaan.

Mielenkiintoinen tarina Emilen ja Julietten eläkepäivistä, jotka uudet naapurit mullistavat täysin.
Kirjan olisi voinut melkein lukea yhdeltä istumalta - varsinkin kun sitä ei ollut ollenkaan jaettu lukuihin.
Seuraavaksi tarjoan pikkukirjaa ystävälleni.

Ystävä palautti kirjan ja naureskeli, että ennustinko mahdollisesti hänen ja miehensä (synkkää?) tulevaisuutta :D
Tänään annoin eli tyrkytin kirjan stinaPeelle Pekanpäivämiitissä Härkätorilla.

Kiitos kirjasta ja miitistä. Olen aiemmin lukenut kirjailijan toisen teoksen, Antikristan, joka herätti kyllä paljon ajatuksia. Toivottavasti tämäkin :)

Onnea heinäkuun kirja-arvonnan voittajalle!

Kirja putkahti tänään, Hannan päivänä :) heinäkuun arvonnan palkintona. En yleensä pidä juuri mistään ranskalaisesta , mutta nuo muut journalit antavat syyn odottaa tästä jotain muuta! Toivotaan parasta.

Olipas kirja! Helppo ja nopea lukea, parissa illassa sain sen tehtyä. Tavallaan mielenkiintoinen, halusin lukea sen nopeasti, että saan tietää saavatko Emile ja Juliette naapurinsa puhumaan muutakin kuin yhden sanan lauseita. Olisin kuitenkin halunnut tietää enemmän naapureista, mikä rouva oikein oli naisiaan, ja miksi/miten he olivat aikoinaan päätyneet yhteen. Loppuratkaisu oli aika outo...

Tämä naapuri lähtee "dotdotille" hep-kirjana.

Kiitos kirjasta ja sen tarjoamisesta foorumilla!

Kiinnostavaa luettavaa ja hyvää tekstiä. Ei tarvittu kuin kiusallinen ja ruma naapuri, niin tohtori Hazelin sivistys ja perehtyneisyys klassisiin kieliin osoittautuvat omahyväiseksi pintakuorrutukseksi. Minusta vaikutti vakavasti siltä, että outo naapuri olisi saanut lempeämmän kohtelun, ellei olisi ollut lihava. Ikäviä snobeja nuo Hazelit. Myös kirjailija oli ikävä snobi jättäessään oudot naapurit vain läskimöykyiksi ilman historiaa. Heidän tarinansa olisi luultavasti ollut paljon mielenkiintoisempi kuin Hazelien. Loppuratkaisu oli kirjailijalle liian helppo.

Lähtee matkaan huomenna, luultavasti 2. luokan kirjeenä.

2011 "KEEP THEM MOVING" # 1

Paljon kiitoksia kirjasta.

Erikoinen, mutta hyvä kirja. Nopealukuinen.

Miitistä mukaan. Tämä Nothomb on minulta vielä lukematta.

Lukaisin tämän eilen iltalukemisiksi, koska huomasin kirjan olevan sumakon toivelistalla. Tänään on tarkoitus tamperelaisten crossaajien ja sumakon kanssa tavata Runossa, joten vien kirjan mukanani sinne.

Takakansitekstissä kirjaa sanotaan huumorintäyteiseksi, mutta ehkä se ei sitten osunut minun huumorintajuuni, kun en tätä mitenkään erityisen hauskana pitänyt.
Kirjan kertojana toimiva Émile tuntuu pitävän tärkeänä olla osa ns. parempaa väkeä. Kirjasivistystä ja oppineisuutta on esiteltävä. Vaimoansakin hän ajattelee lapsena, jonka ilmeisesti olisi pidettävä miestään kaikkitietävänä. "Minun tultuani hän katsoi samalla tavalla kuin aikanaan opettajatarta koulussa."
On mielenkiintoista, että kirjan alussa, kun Émile kertoo maalle muuttamisen johtuvan eniten yksinäisyyden tarpeesta, hän sanoo, että "se on vimmattu tarve, joka on sukua nälälle, janolle ja inholle." Inholle? Onko inho tarve? Ruoka ja juoma ovat elämälle välttämättömiä, mutta ehkä tämän pariskunnan sitten tarvitsee myös inhota jotakin, jotta he tuntisivat olevansa elossa. No, naapurin lihavaa pariskuntaa he saavat sitten inhota sydämensä kyllyydestä.
Hmm. Naapuripariskunta eli kuitenkin tavallaan samanlaista elämää kuin Émile ja Juliettekin. Kummatkin kun tuntuivat viihtyvän kotonansa varsin hyvin vain toistensa seurassa.
Kaikenlaista tuli mietittyä lukiessa. Kuten miksi Émile ja Juliette eivät käyneet heti kärkeensä vaikka vastavierailulla? Tai kieltäneet tuppautuvaa vierasta tulemasta vaikka heti toisen vierailun jälkeen? Tai miksi eivät itse vain istuneet hiljaa? Se olisi kaiketi ollut jo ihan liian epäkohteliasta.
Lopussa Émile päätyy jo sellaiselle kaikkitietävyyden ja jalomielisyyden tasolle, että osaa päättää jo ihan elämästä ja kuolemastakin.
Eipä voi kovin sympaattisena pitää kumpaakaan pariskuntaa...

Edit. Luin nyt mitä muut crossaajat ovat kirjasta tykänneet. Meni minultakin ohi tuo Cicero ja Catilina -juttu, jonka CL täällä mainitsee.

Suurkiitos toivelistakirjasta!

Taisi olla liian ranskalainen. Liian hyväkäytöksinen pariskunta, kun antaa naapurin häiritä. Suomalaisena olisi tuskin mennyt viikkoakaan ennen räjähtämistäni 8D

Matkaa Hep!paajalle. Lukuiloa!

Saapui tänään, paljon kiitoksia! :)

Olen näköjään unohtanut journaloida tämän heti luettuani, joten ihan ne ensivaikutelmat jäi kirjaamatta, mutta tykkäsin tästä kyllä. Ehkä mulla on hieman ilkeä huumorintaju tai jotain, koska tämä myös nauratti... etenkin alussa, kun kuvittelin itseni siihen tilanteeseen, jossa naapuri tunkee joka päivä samaan kellonaikaan istumaan kahdeksi tunniksi sohvalle puhumatta mitään. Niin absurdi tilanne! Loppua kohti taidettiin jo ylittää ns. hyvän maun rajat, mutta suurella mielenkiinnolla tämän opuksen kahlasi läpi. Ja nyt se siirtyy miitissä duskiskalle, ollos hyvä!

Kirja mulla, kiitoksia!

Nojaa. En nyt niin hirveästi innostunut tästä loppujen lopuksi. Alkuun kyllä nauratti, varsinkin kun muistelin omien appivanhempieni kertomuksia heidän naapuristaan, joka tunkee turhan usein vierailulle kiusallisiin aikoihin, eikä ymmärrä lähteä pois, vaikka kuinka vihjaillaan. Naapurin nimi on Esko, ja niihin aikoihin kuin Eskon on tapana tulla vierailulle, on appivanhemmilla päällä eskopelko. :)

Alun jälkeen tarina kuitenkin lässähti, ja minulta meni todella maku näihin ihmisiin sen vuoksi, miten he suhtautuvat naapurin vaimoon. Tarpeettoman julmaa pitää vaimoa eläimellisenä ja epäinhimillisenä kystana (!) vain lihavuuden vuoksi. Kun pian kerrottiin päähenkilön ja hänen frouvansa pitävän naapurinrouvaa vammaisena, meni viimeinenkin innostus tähän tarinaan. Suhtautua nyt tuolla lailla vammaiseen ihmiseen. Häpeäisivät.

Kummallisia nuo ranskalaiset, ja vähän huonosti tuppaa heidän kirjoittamansa kirjat istumaan omaan makuuni.

Vinha_E:lle toivelistalta. Lukuiloa!

Kiitos yllätyksestä! Nyt kävi niin, että sain tänään toisenkin Vaiteliaan naapurin. Mutta kyllä tällekin paikka löytyy jostain.

Kirja jatkaa matkaa postin kautta. Ole hyvä, mansku9!

Kiitos Vinha_E! Kirja tuli tänään perille postissa. Alan lukemaan sitä varmaan kohta.