Kansilehden teksti:

"Pienen teatterin puvustaja, Maija Väärälä, harjaannuttaa intohimoisesti kykyään olla tietoinen unessa. Hän tekee mitä vain päästäkseen tuohon häikäisevään tilaan. Voimia vaativan ristiretken päämääränä on kartoittaa ihmiseen kätketty tuntematon manner. Riivattuna Maija sekoittaa läheistensä elämän ja haluaa viedä rakastettunsa yhteiseen uneen.

- Minä ymmärsin, että minulla oli käytössäni sellainen manner, joka lepäsi vielä pimeydessä, joka oli vielä niin nuori, niin koskematon, niin täydellisessä epäjärjestyksessä, niin kertakaikkisessa kaaoksessa, että sitä tuli nyt vakaasti raivata, kartoittaa ja asuttaa."

Löytyi Suuri Kuu-kirjakaupan vaihtopöydästä kierrätystapahtumaviikolla!

Tämä unen ja valveen maailmoissa ja niiden rajamailla kulkeva kirja oli mielenkiintoinen, mutta liiankin unenomainen ja eteerinen minun makuuni. Aloin janota yksinkertaisuutta! Luin samalla viikolla Kailan toisen kirjan, Koe, joka herätti samanlaisia fiiliksiä - voiko teksti olla liian kirjallista?!!

EDIT 09.03.09

Täytyy lisätä jälkikommenttina, että vaikken valvetilassa tästä kirjasta niin lumoutunutkaan, niin viime yönä kirja pääsi vahvasti uniini - jollain oudolla tavalla tunsin yöllä seikkailevani mukana tässä kirjassa, aamulla herättyäni kirja oli tosi voimakkasti mielessäni. Outo, pelottavakin kokemus!

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Tarnalla on toivelistalla Kailaa, joten otan mukaan seuraavaan BC-tapaamiseen häntä ajatellen.

Tiina Kailaa! Kiinnostaa kovastikin. Kiitos, lukutuoli!

Pidin aivan valtavasti. Teksti vei heti kättelyssä mukanaan. Valaistu manner on eniten mieleiseni lukemistani Tiina Kailan/Krohnin teoksista.
Vähän epätasapainossahan tarina kieltämättä oli, kun kaksi muuta minäkertojaa saivat suunvuoron peräti harvoin. Maija nyt kuitenkin oli kertomuksen ainoa keskeinen henkilö. Eevan mietteisiin ja elämään olisin tosin mieluusti tutustunut tarkemminkin.
Ajatus unen valtakunnasta uutena mantereena on kiehtova. Lucid-unet (nykyisin niillä on oiva suomenkielinenkin nimi, selkounet) olivat minulle uusi tuttavuus ja siksi oli jännittävää lukea niistä. Olen aina hoitanut itseäni nukkumalla — viime viikkoina olen sattumoisin nukkunut paljon — joten senkin takia tällainen unitarina vaikutti kiinnostavalta. Valaistun mantereen päätyttyä muuten nukutti kummasti vähemmän... ;-)
Kaila kirjoittaa hienosti. Tarina nousi kauniisti kuin kohokas uunissa, mutta uunista tultua sen kävi köpelösti: loppu lässähti. Kokonaisuutena kertomus on kuitenkin niin vahva, ettei sekään haitannut lukukokemusta liiemmälti. Kirja on upea. Suurkiitos, lukutuoli!

Tiina Krohn Wikipediassa
Tiina Krohn kotisivullaan

Hakuammuntaa + pääsiäisyllätys ilman munia ja suklaata. Toivottavasti kirja miellyttää. Jos se vain unettaa, tiedät mitä tehdä: älä nuku vaan vapauta. Ja vietä hyvä pääsiäinen. :)

Voi Tarna! Kiitos! Ei se katsos ole ihmekään jollet löydä wishlistiltäni mitään, olenhan kotimaisen kirjallisuuden osalta pitkälti täysin ymmärtämätön juntti. Oletan tosin että kirjallisuuden suhteen tulee ikää myöden tapahtumaan sama ilmiö kuin ruokien ja taiteidenkin kanssa: maku muuttuu tyystin. Pienet johdattelut ja vihjailut parempaan suuntaan eivät koskaan ole pahasta... Mitenköhän se sitten menee kirjojen kanssa, kun uusien makujen osalta ihmiskieli vaatii parikymmentä erillistä maistelukertaa ennenkuin se oikeasti tietää pitääkö vai inhoaako?

Mitenkähän monesti olin jo tarttumassa tähän kirjaan pinoissa, kunnes sittenkin päädyin johonkin muuhun.. Viimein tuli Kailankin vuoro, ja yllätyin huomatessani oikeastaan pitäväni kirjasta. Hetkittäin tarinassa oli turhalta tuntuvaa juonen pyörittelyä ja jarruttelua, mutta jollakin ihmeen tavalla tarina pääsi viimeinkin juuri sinne, minne sen pitikin päätyä. Muutama kymmenen sivua lyhyempänä tarina olisi voinut olla intensiivisempi, iskevämpi ja miellyttävämpi lukea. Nyt etenkin Maijan maailma tuntui loppua kohti..no, hullulta kuin teepurkista tullut. Sitä sen ei kuitenkaan olisi tarvinnut olla, ja ehkä tämä tarina on taas niitä jotka jäävät takaraivoon kummittelemaan ja aikojen päästä siitä herää jokin oivallus. Ihmettelin Maijan tarvetta tuoda mantereelleen yhtään ketään muita kuin itsensä ja rakkautensa kohteen, aivan kuin hän ei kuitenkaan olisi hallinnut maailmaansa kokonaan pyrkimyksistään huolimatta. En sano että tämä oli pieni helmi kirjaksi (silloin haluaisin lukea sen uudestaan ja uudestaan), mutta ehdottomasti lukukokemuksen arvoinen pieni saareke kirjameressä!

Kirja odottaa uutta lukijaa Toivon luona! Vain se suihkukaivo puuttuu...

Tämä on kesän 2020 Patsasvapautuksia!