Takakannesta:
"Markus Valo saa yllättäen tietää, ettei hänen isänsä olekaan sellainen nuorena kuollut sankari, josta hänelle on kerrottu. Isä on elänyt lähes kolme vuosikymmentä välittämättä kertaakaan ottaa yhteyttä poikaansa. Eikä Markus ole ainoa: Julius on jättänyt jälkeensä monia siipirikkoja.
Romanttisen rakkauden synnystä väitöskirjaansa tekevä Noora Sinisalo puolestaan setvii suhdettaan naimisissa olevaan miesystäväänsä ja äitiinsä, jonka vaikutuspiiristä hän ei ole päässyt irti. Aikalisä Euroopan-matkan muodossa alkaa houkuttaa.
Markusta ja Nooraa yhdistää lapsuus värikkällä 70-luvulla, jolloin roihusi rakkauden lisäksi hurja aatteen palo. Mutta mitä silloin todella tapahtui? Kun isäänsä jäljittävän Markuksen ja Nooran tiet kohtaavat Rooman rautatieasemalla, saa palapeli jälleen uuden suunnan. Kenen tarina on tosi? Kuka rakastaa ketäkin?"

Ensin mietin, jaksanko lukea kirjaa loppuun, sillä kustannustoimittaja oli antanut Hämeen-Anttilan rönsyillä ja lörpötellä ihan liikaa. Hyvällä editoinnilla kirjasta olisi saanut ainakin neljänneksen pois... Tarina oli kuitenkin sen verran vetävä, että se imaisi mukaansa ja luin kirjan melkein yhdeltä istumalta. Onneksi kesälomalla sekin on mahdollista!

Hesarin arvio:
http://www.bookcrossing.com/journal/3612196

Seuraavaksi toivelistahippakirjan myrtillukselle. Hyviä lukuhetkiä!

Kiitos toivelistakirjasta Annimanni! :)

Minulle jäi tästä kirjasta tunne, että siinä oli kaikkea vähän liikaa. Liikaa sivuja, liikaa yritystä, liikaa onnellisia sattumia, henkilöt liian ärsyttäviä … Kaikesta tästä huolimatta luin kirjan loppuun. Kaipa tarinassa oli jotain vetävää. Pidin ainakin Ranskaan ja Italiaan suuntautuneista matkakertomuksista.

Kirja löytyy vaihtohyllystä.