Takakannesta:

"Tavallisessa tamperelaislähiön kerrostalossa alkaa tapahtua pelottavia asioita, jotka ylittävät selvästi perisuomalaisen pikkuriitelyn ja jurnutuksen. Ihmisten asunnoissa käy kutsumaton vieras, joka siirtelee tavaroita ja jättää jälkeensä uhkaavia viestejä. Komisario Koskisen on vaikea päätellä, onko kyseessä sairas häiriköinti vai hiljaa kytevä vaara.

Sitten naapureitaan terrorisoinut talokyttääjä löytyy asunnostaan surmattuna. Motiivi on jokaisella talon asukkaalla, joten epäiltyjä ei Koskiselta ja tämän tutkijaryhmältä puutu – mutta siitä kerrostalon kauhunhetket vasta alkavat. Yksi asukas joutuu murhayrityksen uhriksi kotonaan, toinen silmittömän väkivallan kohteeksi kotimatkalla. Ja pian Koskinen huomaa tutkivansa outoa rikossarjaa ja miettivänsä, onko ihminen naapurinsa vartija."

***

Ostin tämän herra Piikulle joskus alkusyksystä Omituisista Opuksista, ja sain viimein luettua itsekin. Taattua Jokista jälleen, enkä ainakaan minä arvannut tälläkään kertaa etukäteen kuka syyllinen on. Herra Piiku ei koskaan lue samaa kirjaa toistamiseen, joten hän luovutti tämän BC-tarkoituksiin. Kirja jatkaakin matkaansa saman tien Koskinen Fan Clubin kerhokirjana :)

Yess!! Koskinen Fan Clubin jäsen kuittaa kerhokirjan saaduksi ja on onnesta soikeana - tämä oli ainoa puuttuva Seppo Jokisen dekkari hyllystäni ja toinen niistä kahdesta Jokisesta, jotka ovat vielä lukematta!! Ajoitus oli sitä paitsi mainio - vietin eilen myöhään yöhön 'naisten iltaa' parin ystäväni kanssa, ja keskeisin puheenaiheemme oli komisario Koskinen ;) Tämä kirja päässee joululomalukemistoon, jos ei tule luetuksi jo ennen sitä. Kiitos, Piiku!

Olen harmitellut joululomaksi ajoittunutta sitkeänsorttista flunssaa, mutta on siinä se hyvä puoli, että ehtii kerrankin rauhassa lukea :) Tämä Jokinen pääsi kruunaamaan vuoden ensimmäistä päivää - olipas jännittävä mysteeri! Ratkaisu avautui minullekin vasta kirjan loppusivuilla. Lukiessani olin helpottunut siitä, etten satu asumaan Tesoman kaupunginosassa, siellä en uskaltaisi varmaan silmiäni ensi yönä ummistaa. Minulla asuu Tesomalla ystävätär, joka kertoi juuri alkaneensa lukea tätä kirjaa ensimmäisenä Jokisen dekkarinaan - mitähän hän tästä tuumaa?! Huh!
Laitan kirjan reserved-statukselle ja tarjoan jossain seuraavassa BC-miitissä BlackDevilille, joka muistaakseni kaipaili tätä osaa!

CONTROLLED RELEASE NOTES:

BlackDevil lupaili tulla huomiseen BC-tapaamiseen, joten tämä kirja siirtynee huomenna hänelle!

Kiitos jälleen kerran, lukutuoli! Tämä osa multa vielä puuttui, Kuka sellaista tekisi on odottanut toistaiseksi lukuvuoroaan sillä olen halunnut lukea kaikki nämä kirjat järjestyksessä. Nyt pääsen taas lempihahmoni seuraan viikonloppuna kunhan mp-messuilta kotiudutaan. Tuskin maltan odottaa! :)

AH! Ihanaa lukea pitkästä aikaa Koskisen kuulumisia ja siinä ohessa sitten vähän Tampereen rikostarinoitakin. (Ai näin päinkö tää nyt meneekin??!) Pitäisköhän mun kokeilla seuraavaks jotain sellasta elämäks kutsuttua juttua, kun musta tuntui kirjaa lukiessa kuin olisi tavannut pitkästä aikaa hyvän ystävän. Alkaako kirjan fiktiivinen henkilö käydä turhan läheiseksi??? No, asiasta voi olla varmaan montaa mieltä tai mielipuolta. Jokatapauksessa Mansen murhakartalla liikuttiin tällä kertaa suurimmaksi osaksi Tesomalla, mukavasti taas vähän eri suunnalla kuin aikaisemmissa kirjoissa. Ja Tessullahan riitti tapahtumaa kerrakseen. Eikä se nyt mikään tuulesta temmattu ideanakaan ollut tuo perusjuoni (kuten ei aikaisemmissakaan kirjoissa ettei sillä). On sitä itsekin oltu kaverilla kylässä, kaveri lähtenyt aamulla töihin ja kun itse olen jäänyt vielä nukkumaan niin eikös ovesta paukkaa kymmenen minuutin kuluttua yleisavaimilla isännöitsijä kämppään! Siinähän oli ilmeitä meillä molemmilla...! Muutenkin kirjoissa on realistinen ote ja kerronta luontevaa ja kaupunkikuvaus varsin eläviä mielikuvia tuottavia. Olen aikaisemminkin sanonut, että sitä melkein näkee edessään tapahtumapaikat yksityiskohtia myöten ja se varmasti tuo juuri sen oman lisämausteensa näihin kirjoihin ja tekstiin eläytymiseen.

Kaikinpuolin siis taas ja jälleen kerran koukuttava kirja. Ja Koskinen yhtä ihana kuin aina ennenkin! :DDD Ajoittaisesta kärttyilystään huolimatta on komisariolla asioihin aina inhimillinen ja ymmärtävä ote ja aikaisemmat naishuoletkin (ainakin näin hetkeksi) tuntuvat olevan menneen talven lumia. :) Mukava huomata, että Koskinen tuntui olevan lähentynyt taas poikansa Antin kanssa, muutamassa kirjassa välit olivat paikoitellen melko viileät. No, Anttikin on toki kasvanut pikkupojasta jo mieheksi ja rakentaa avopuolisonsa kanssa taloa, joten ymmärtää isänsä työn luonnetta eri tavalla kuin pettymyksiä kokeva pikkupoika, jolta menee kalastusretki sivu suun, kun isän täytyy rynnätä töihin. Tässä kirjassa myös muutama muu poliisihahmo nostettiin hieman enemmän esille kuin aikaisemmin ja se toi mukavaa vaihtelua poliisitalon sisäpuolen seuraamiseen.

Pitäisiköhän Facebookiin perustaa Koskinen Fan Club? Seppo Jokisen ryhmään mä jo kuulunkin. :D

Kahmaisin tämän mukaani Hertan notkuvasta pöydästä.

Olen kuullut Koskinen Fan Clubista jo varmaan ensimmäisestä BC-miitistäni lähtien. Joskus kuulemani Koskis-hehkutus toimikin vahvana motiivina, kun nappasin tämän miitistä luettavakseni. Aikanaan luin paljonkin dekkareita, mutta jotenkin viime vuosina dekkari-into on laimentunut. En ole siis täysin varma, olenko lukenut jonkin Jokisen varhaisemmista kirjoista aiemmin. Jotakin tuttua tässä oli. En vaan ole varma, mikä se noista Jokisen kirjoista sitten olisi.

Oli, miten oli - tämä kirja sopi täydellisesti yltiölaiskan viikonlopun lukemistoon! Sopivasti piinaavaa jännitystä ja toimintaa huumoria unohtamatta. Oman lisäviihteensä kirjaan toi tietenkin se, että liikuttiin Tampereella. Kirjan tapahtumapaikkojen kuvaukset vastasivat niin tarkasti todellisuutta, että kirjan tapahtumat piirtyivät hyvin elävästi mieleen. Se kyllä kannustikin paikoitellen mielikuvituksen melkoiseen laukkaan. Oli tosiaan ihan helpottavaa, ettei kotisohva sijaitse Tesomalla. Mitenköhän sitten käy, jos näitä alkaa enemmänkin lukea – mitä jos jossakin Jokisen kirjassa liikutaankin kotinurkillani? Täytyy vielä myöntää, että hieman kyllä arveluttaa seuraava saunavuoro.

Nykyään Tampereella liikkuessa melko usein tulee miettineeksi Moropolin katuja. Näinköhän tässä käy, että kun nyt tätä sarjaa alkaa lukea, niin sitten tulee lisää BC:n kautta merkityksellisiä paikkoja Tampereen kartalle.

Palaan takaisin vielä kirjaan ja sen hahmoihin. Koskinen oli niin sympaattinen! Samaan aikaan hän oli hyvin inhimillinen ja ymmärtäväinen mutta silti tarvittaessa tiukka. Ymmärrän tämän hahmon faneja. Täytyy vielä sanoa, että kirjan muutkin henkilöt olivat myös hyvin uskottavan oloisia.

Vien tämän kirjan seuraavaan paikallismiittiin.

...josta minä sen nappasin mukaani luettavaksi, vaikka olin vannonut, etten enää haali yhtään enempää kirjoja, kunnes saan edes ensimmäisen jonosta pois.

Hertassa tätä siis pikkukoneella kirjoittelen.

Kuulostavatpa selostukset mielenkiintoisilta ja miitissä kuulemanikin kertoi tämän olevan koukuttavaa tavaraa. Ja miittiminikirjaankin tuli jopa pari innokasta suosittelua ja kehoitusta tähän jäädä koukkuun ja liittyä Clubiin.

(Se toinen KFC lienee vielä toistaiseksi kuitenkin tunnetumpi merkitys kyseiselle TLA:lle. ...Siis kolmikirjaimiselle lyhenteelle.)

---

EDIT 2009/12/30:
Enpä kerinnyt varata päiväkirjamerkinnälle tyhjää slottia, joten tungetaanpa avautuminen tähän perään. Ja kirjoitanpa nyt tämän samantien kokonaan vielä näin reilusti ennen vuoden loppua...!

Eipä tämän lukemiseen tainnut mennä vuottakaan. Hyvä kun nyt reilut puoli... No, nyt on luvussa sekä tätä seuraava että sarjan ensimmäinen kirja. Ja olenpa lueskellut viime aikoina muutamia muitakin kirjoja. Lopulta.

(Itse asiassa luin tämän kirjan kolmessa-neljässä pätkässä hieman reilu viikko sitten puolen vuorokauden aikana, aamu- ja iltakuuden välillä.)

Hmmm. ...*Ehkäpä* Jokinen on tehnyt taustatyötä kirjojaan varten, mutta aina sieltä täältä pisti silmään oikominen. *Ehkä* poliisitalossa käytetään tai on käytetty ToimistoTiimiä, mutta *ehkäpä* se on tullut kirjoihin kirjailijan siviiliminän taannoisesta työstä kaupungin keskusvirastotalossa ja kunnallisen sähköpostiohjelmiston käytöstä. (Ei sillä, ei hän nyypiö ole tietokoneiden kanssa, mutta on nyt kuitenkin työkseen operoinut ihan oikeita tietokoneita, ehkä PC-koneiden sohellukset eivät niin kiinnosta; mutta ehkäpä susiohjelmistoa käytetään tai on käytetty valtionkin laitoksissa. Sinänsä aika byrokraattisen loogista. En kuitenkaan *tahdo* uskoa.)

Mutta pääasia tässä nillittämisessäni on, ettei ohjelmiston nimeä olisi tarvinnut mainita lainkaan, jottei entinen virastotalon ja kirjailija Jokisen siviiliminänkin mikrotukihenkilö suotta ala pyöritellä tällaisia skenaarioita. o_O Geneerinen "sähköpostiohjelma* olisi riittänyt aivan hyvin, etenkin kun Hämeenkadun ja Kauppakadun välissä sijaitseva pankki oli "Hämeenkadun ja Kauppakadun välissä sijaitsevan pankki".

Paikkojakin on heitelty ihan kivasti ja suurin osa on ihan jännästi todellisuudessa löydettävissä siten, että niitä on alkanut katsella vaistomaisesti ohikulkiessaan. Ja kuukauden-pari pelkäsin Tesomaa. :

Enkä nyt kuvittelekaan että täsmälliset osoitteet olisivat todellisia ja oikeita, tai että niiden pitäisi ollakaan ja hyvä niin. Mutta kirjailija kyllä romantisoi erityisesti joitakin nimeltä mainitsemiaan ravintoloita hieman liioitellusti. Ei oikein uppoa tamperelaiseen, ulkopaikkakuntalaisille varmaan ihan tosi jännää. *pasila-aksentilla*

Myöskään suhtautuminen jääkiakkoon, etenkin komisarion istuessa Tapsun ja Ipan pelissä ja sen jälkeen kiakkopaarissa, oli erittäin epäuskottavaa. Vähintään häpeällistä hervantalaiselta komisariolta.

Mustanmakkaran hinta oli kiskaistu täysin hatusta (tai sitten sen ostamassa käynyt kollega on huumeriippuvainen huijari, joka pimittää työtovereidensa rahoja, mutten tiedä sitä vielä, koska aloitin lukemisen sarjan lopusta, valitan mikäli näin on) ja takerruin tietenkin siihen ja sen aloin laskeskella poliisin iskuryhmän lounaan kilohintaa ja suurinta mahdollista itse kunkin syömää annosta... :/

Jossain yhteydessä on jossain miitissä ollut keskustelua siitä, kuinka omakustanteissa (ja Pilotin palvelukustanteissa, joita monet kategorisesti kutsuvat omakustanteiksi) saattavat tarinalle oleellisten henkilöiden nimet vaihtua kesken kirjaa, mikä on äärimmäisen häiritsevää. No, eipä se koske ainoastaan omakustanteita:

Katri "Kutri" Mannisen eräässä teinikirjassa, joka minulla on kesken (jostakin käsittämättömästä syystä yleensäkin aloin lukea kyseisen salkkarikäsikirjoittajan kirjaa, lähinnä koska se käsittelee Internetin alkuaikoja, odottamatta tosin kuitenkaan mitään kovin realistista), tapahtuu juurikin näin, täydellisesti tarinalle oleellisimman ihastuksen kohteen kutsumanimi vaihtuu hetkeksi...

No, Kutriselta sen nyt saattaa hyvin helposti uskoa, koska salkkarikässärit & -kirjat ovat kategorisesti s*ntaa. ...Mutta: samoin tapahtuu myöskin tässä kirjassa!!yks

Kuulusteltavalta epäillyltä kysytään, miksi hän on mennyt rikoksen kohteeksi joutuneen henkilön asuntoon, käyttäen kyseisestä henkilöstä tämän juurikin kuulusteltavan henkilön sukunimeä! ...Ihme juttu, ettei kuulusteltava lainkaan häkelly. Mutta lukija kyllä häkeltyi!

Kirjassa on myöskin varmaan keskimäärin peräti yksi kirjoitus-, asia- tai pa*novir*e sivua kohti. Karmeaa yrittää keskittyä lukemiseen, kun tarina tökkäisee vähän väliä. Havaitsin saman ominaisuuden myös sarjan ensimmäisessä kirjassa, joka peräti on kahden vuoden takainen uusintapainospokkari...?! No, huomasinpa senkin, että kirjailija viljelee identtisiä kielikuvia ainakin vuosikymmenen välein. (Tai no, Koskinenhan niitä viljelee ajatuksissaan. Ehkäpä se on aivan loogista ja luontevaa.)

Sellaisia; en kuitenkaan halua pilata tällä kenenkään lukunautintoa, joten en paljasta että hovimestari on syyllinen, kuten aina.

Ihan koukuttava ja kiinnostava tarina noin muuten. Vaikka lukemisesta on reilu viikko, elävät päähenkilöiden tarinat mielessäni. Ja aion lukea koko sarjan. Mutta aika pitkälti syynä on kotiseuturakkaus ja -ylpeys. :/

Ja haluan ahmia kaikki viittaukset tamperelaisiin paikkoihin sun muihin juttuihin. Ja tulla Koskis-guruksi.

Omituisinta on, että kolmannessa Koskis-kirjassa, jota tähän mennessä olen lukenut, en ole huomannut ylenmääräisiä painovirheitä. Kotona on vielä neljäskin Sakari odottamassa lukemista.

Mielenkiintoinen ja mieleenjäänyt yksityiskohta aivan kirjan alusta: ensimmäinen päähenkilö lukuunottamatta nimikkohahmoa on samassa ammatissa ja työpaikassa, jossa eräs kaverini on myöskin työskennellyt.

Nyt ajatus katkesi, enkä muista äkkiseltään enempää. Palaan tänä- tai ensivuonna asiaan, jos tulee mieleen.

Jos näin kriittinen ja ulkotarinallisista yksityiskohdista nillittävä nipo vielä pääsee mukaan KFC:iin, niin olen kyllä tyrkyllä. Valitan, etten kykene sivuuttamaan... *jatkuu*

Poimin tämän Koskisen tänään miittipöydältä. En ole näistä nyt ihan valtavasti innostunut, mutta mukavaa ajanvietelukemista nämä ovat. Paikalliset kadut ja paikat tuovat kivasti lisäväriä lukukokemukseen.

Lukaisin tämän nyt iltapuhteiksi pikarykäisynä, kun ei telkkarista tavanomaiseen lauantaitapaan mitään kiinnostavaa tullut. Pidin tästä enemmän kuin viimeksi lukemastani Taikashow-kirjasta. Kirjoitusvirheitä minäkin bongailin jonkin verran, mutta tuollaista nimen vaihtumista en huomannut. Tai sitten ohitin sen vain hetken hölmistelyllä ja jatkoin sitten lukemista miettimättä juttua sen enempää.
Ne muutamat muun kerronnan joukkoon ripotellut syyllisen ajatuskatkelmat tuntuivat irrallisilta. Tuli niihin järkeä sitten, kun syyllinen oli selvillä, mutta muuten ne olivat sen verran erilaisia tyyliltään (ja jotenkin vähän kömpelöitä), että turhaan vain pysäyttivät muun kerronnan. Eri asia olisi ollut, jos tarinaa olisi muutenkin välillä seurattu kyseisen henkilön näkökulmasta. Mutta kun ei seurattu.
Tämä taisi olla nyt viimeinen TBR-hyllyni Koskisista. Luen lisää, jos luen. Fan clubin jäsentä minusta ei kuitenkaan tullut, vaikka kyllä näitä nyt lukee.

HÄLYTYSAJORAPORTTI!
(Siltä varalta, että on jäänyt vieläkin tekemättä.)

Toivelistallakin ollut klubikirja löytyi paikalliselta miittipöydältä ja sujahti siitä minun kassiini. Kyllä nyt on taas aikamoinen annos Koskisia hyllyssä odottamassa. Kiitos myntti ja kaikki aiemmat kierrättäjät!

Viimeinenkin TBR-hyllyssä tällä hetkellä ollut Koskinen on nyt luettu. Minusta tämän kirjan jännitys oli hyvin rakennettua, syyllistä ei arvannut etukäteen ja tapahtumien käänteet säilyivät aika lailla uskottavina. Tesomalle ei nyt tämän jälkeen tee ihan ensimmäiseksi mieli mennä :).

Koskinen oli taas enemmän mukana poikansa Antin elämässä ja suhde Linneaan vaikutti tasapainoiselta. Esimiehen roolissa Koskinen joutui tasapainoilemaan taas tehtävänjaossa ja sairaslomalla olevan Kaation tukemisessa.

Vien tämän tarjolle nyt ensiksi miumaumou-miittiin, vaikka siellä paikallaolijoista taitaa aika moni olla tämän jo lukenut. Jos sieltä ei löydy uusia lukijoita, taidan heppauttaa kirjaa wishlist HEP -ketjussa, kun kolme ihmistä tätä näkyy toivovan.

2010 Keep Them Moving -haaste # 34

Viimein sain aikaa itselleni ja pystyin istahtamaan koneen ääreen kuittaamaan kirjavuorta, jonka haalin mukaani Tampereen miitistä. Nopeasti tempaistu miitti Amurin Helmessä sai näköjään tamperelaiset liikkeelle. Luulin, että teitä tulisi pari tai korkeintaan kolme... Aktiivista jengiä, täytyy myöntää.
En ole ikuna vielä lukenut yhtään Jokista, mutta olen kuullut niin paljon ihastuneita huokaisuja, että lienee aika tutustua. En tiedä, pitääkö näitä lukea järjestyksessä, mutta aloitan nyt kuitenkin tällä teoksella. Ja saattaa olla, että herra M lukaisee tämän myöskin. Minun täytyy tunnustaa, että en ole yhtään dekkari-ihmisiä, joten mitään maatajärisyttävää kokemusta en kuitenkaan odota. Katsotaan.
Joka tapauksessa, kiitos kirjasta Bookgeo! Oli ihanaa tavata ihan kasvokkain sekä sinut ja muut Tampereen hurjat. Otetaan joskus uusiksi, ja saa Poriinkin tulla. :)