Minulla on jo yksi kappale tätä kirjaa pysyväishyllyssäni - sain sen pari vuotta sitten joululahjaksi, ja kirja on yksi mieleenpainuvimmista lukukokemuksistani viime vuosilta. Tämä toinen kappale samaa kirjaa on pehmytkantinen Loisto-pokkari vuodelta 2008, tarttui mukaani kirpparilta bookcrossingiin rekisteröimistä varten.

Takakannesta:

"Evalla oli loistava ura ja onnellinen avioliitto, ennen kuin hän sai lapsen. Nyt Kevin on vankilassa järkyttävän rikoksen takia, ja miehelleen Franklinille osoittamissaan kirjeissä Eva käy läpi tragediaa edeltänyttä aikaa.

Miksi Kevin päätyi hirmutekoon? Voiko lapsi olla luonnostaan paha? Oliko kaikki vanhempien syytä? Mitä jos Eva olisi rakastanut Keviniä enemmän? Jos Franklin ei olisi aina kieltäytynyt näkemästä asioiden todellista puolta?

Vai olisiko näistä mikään muuttanut mitään?

Poikani Kevin on romaani syyllisyydestä, äidinrakkaudesta ja sen puuttumisesta, itsekkyydestä ja käsittämättömästä pahuudesta, jota on mahdoton selittää tyhjäksi millään psykologian teorioilla. Järkyttävä, yllätyksellinen ja ajatuksia herättävä romaani voitti vuoden 2005 Orange-palkinnon."

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Tämä kirja ei ehtinyt olla kuin pienen hetken suomenkielisen foorumin kirjaviestissä, kun arjamaaria jo nappasi sen sieltä. Postitan saman tien Porin suuntaan ja jään mielenkiinnolla odottamaan kommentteja kirjasta :)

Perille tuli, kiitos. Tämä kirja näyttää sellaiselta, että saa viihdyttää minua kuuden tunnin junamatkalla Pohjanmaalle.

Ja tuo kortti!!! En ole koskaan nähnyt moista joulukorttia. Siinähän minä olen. Miten voikin olla noin mun näköinen kortti.. kiitos. Menee seinälle.

Jestas sentään. Kaikkea sitä herkkä ihminen lukeekin. Meinasi yöunet mennä.
Aloitin kirjaa joululomalla maalla ja luin loppuun kotona. Jotenkin olo ei ollut kaikista paras kun sängyssä kirjaa luin ja loppu oli sen verran karmaiseva, että meinasi yöunet mennä. Piti ottaa lastenkirja viereen ihan varalta, ettei painajaisia näkisi.

Kirja oli aika raskas lukea. Mielenkiintoinen kyllä. Ja se tietysti lisäsi kiinnostusta, ettei alussa heti paljastettu, mistä oikein on kysymys. Sitä en ala minäkään paljastaan tässä seuraaville lukijoille.

Mietin, voinko tämä olla totta. Ja millaista se todella olisi, jos huomaisi, että vihaa omaa lastaan.

Hui. Tämä kirja jää mieleen kummittelemaan kyllä pitkäksi ajaksi. Onko se sitten hyvä vai huono asia? Ainakin vaikutuksen teki.

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Ystävänpäivä yllärinä seuraavalle. Hyviä lukuhetkiä!

Hieno yllätys! Kiitos, arjamaaria. Kiitos myös painajaisvaroituksesta. Taidanpa minäkin pitää käsillä jotain liennyttävää ja lohduttavaa luettavaa, kun tämän kirjan aika tulee.

En nähnyt painajaisia enkä saanut ahdistuskohtauksia. Sen sijaan iloitsin siitä, että joku keksii rakentaa romaaninsa niin hienosti ja kirjoittaakin vielä niin hyvin. Henkilöt olivat kovin pelkistettyjä, mutta olkoot. Jos isä ja äiti olisivat olleet sävykkäämpiä, ei Keviniäkään olisi voinut kirjoittaa Saatanaksi.

Kun olin lukenut kirjaa vähän matkaa, aloin ihmetellä kirjailijan nimeä. Se oli miehen nimi, mutta teksti oli ilmiselvästi naisen tekstiä. Ja kas, Lionelin alkuperäinen nimi olikin Margaret Ann! Hän oli muuttanut sen, koska miehiä kohdellaan paremmin.

RABCK Nadezdalle 14.2.2011.

2011 "KEEP THEM MOVING" # 2

Kävin poimimassa kirjan eilen noutopaikastaan, kiitos dotdot!

Waynes coffee.

Kirja jäi minulta kesken, vaikka aikanaa toivelistakirja olikin. Hienosti sanottuna kirjan rytmi ei sopinut minulle, eli se oli liian hidasta luettavaa, enkä pystynyt samaistumaan laisinkaan äitiin. Tosin luin loppupuolen ja voin vakuuttaa, että kirja kannattaa lukea, ehdottomasti!

Pitänyt lukea tämä vaikka kuinka kauan, mutta nyt se sitten tuli vastaan.

´Poikani Kevin´ oli minullehyvin ahdistava lukukokemus. Että lapsi syntyisi pahana on vaikea käsittää. Lukemisen seurauksena kesämökillä näin hirvittävän painajaisen, jossa oikeasti paha ihminen oli tulossa tappamaan meitä. Nuorella mustiin pukeutuneena miehellä oli kaksiteräinen pitkä miekantapainen ase. Pelosta vapisevana en saanut ovea lukituksi ja mies kerkesi saada jo jalkansa oven väliin, kunnes heräsin.... Nyt eläkeläisenä (67 v) aion yrittää säästää itseäni vastaavilta lukukokemuksista ja yritän valita inhimillisempiä kirjoja. Olen ilmeisesti säilynyt liian pehmona, kun en voi mitenkään ymmärtää ihmisten oikeaa pahuutta. Ylikuormittuneille ihmisille ymmärrettävästi tapahtuu ylilyöntejä ja väärinarviointeja, mutta että luonnostaa läpeensä paha??
On kuitenkin hieno idea tällainen ´bookcrossing´, kiitos siitä.