WSOY 1973 (nid. 2.p.), 278 s.

Minäkertoja on Solveigin laulun Solveig, joka nyt avioituu Jussin kanssa. Pienipalkkaisen toimistotyöläisen ja ajoittain työttömän duunarin elämä 60-luvun alun Helsingissä ei ole helppoa. Ensimmäisessä vuokra-asunnossa vesi jäätyy ämpäriin. Seuraava asunto on hyvä, mutta yllätykseksi uusi asukaskin ilmoittelee tulostaan.
Vauvan ja koko kodin hoito jää yhä enemmän Solveigille, joka joutuu ottamaan uuden työpaikan pesulasta. Se merkitsee parempaa palkkaa mutta pitkiä päiviä ylitöineen, ja perheonnikin on alkanut rakoilla. Solveig on kuitenkin selviytyjä, ja pesulan Tuulikki näyttää tietä parempaan.

Sinkkonen selviää suht. hyvin fiktiivisessä naisminässään ja piirtää Solveigista ehyen ja sympaattisen kuvan. Myös Tuulikin hahmo onnistuu, ja työväenaate tulee esitellyksi kuuskytlukulaisen aidosti mutta yliampumatta. Ja näitä jussejahan on ja riittää.
Konstailemattoman puhekielen käyttö perustekstinä on luonteva ja hyvä ratkaisu.

Kirja lähtee Becky77:lle Kirjaviestin merkeissä. Ja niin, Jussi ei varsinaisesti ollut "paha poika", vaan oheinen kuva on varoituksena siitä, että Beckynkin kodissa voivat jonain päivänä huojua Madagaskarin palmut.

-ruzena

Kiitos tuhannesti, ruzena! Sekä kirjasta että pahan pojan siemenistä. Tulivat eilen: tänään aloin suunnitella uutta kukkapöytää.. Ja kirjaan tartun tuonnempana. Hyvää kannattaa odottaa!

Sinkkonen ei petä tässäkään kirjassa. Solveigin laulu tekee minuun vaikutuksen joka lukukerrallaan ja tämä jatko-osa lunasti hyvin siihen asettamani odotukset. Solveig ja Jussi oli juuri niin sujuvaa ja ajattelemisen aihetta antavaa luettavaa kuin ajattelinkin.

Kiitos vielä kerran ruzena! Paha poika-viidakkoni ei ole vielä ihan tuon näköinen kuin kuvassa mutta siemenet näyttäisivät itävän..

Paljon kiitoksia tästä yllätyksestä! Kuriirien kyydissä sain toivelistallani olleen kirjan. Myös minuun on Solveigin tarina tehnyt vaikutuksen ja tämänkin kirjan olen halunnut lukea uudelleen.

Huh, enpä muistanutkaan kuinka rankkaa luettavaa Solveigin (ja Jussin) tarina oli, lukukokemus oli tällä kerralla paljon raskaampi kuin aiemmin. Nyt kun itselläkin on kokemusta äitiyden ja työelämän yhdistämisestä samaistuin Solveigiin melko paljon ja tuntui, että on hirmuinen taakka harteilla. Tosin Solveig itse osasi aika rennosti elää elämäänsä ja ajatella asioitaan ja juuri sen takia tästä varmaan pidänkin. Pidin siis kirjasta (edelleen), vaikkakaan se ei minusta ole aivan yhtä hyvä kuin Solveigin laulu.

**
Kirja toimitettu tänään 3.11.2009 kipsun postilaatikkoon.

Kiitos kovasti kirjasta! Luin jokin aika sitten Solveigin laulun ja halusin siksi lukea tämänkin. Odotukset kirjan suhteen on aika suuret ja kirja taitaa nousta lukupinossa korkealle.

Tykkäsin tosi paljon! Jostain syystä olen viime aikoina ollut tosi kiinnostunut noin 50-70-lukujen arkisista kuvauksista ja sitähän tämä kirja oli parhaimmillaan. Henkilöhahmot olivat aitoja ja uskottavia. Itse en kokenut kirjaa kauhean ahdistavana. Mielestäni Solveig oli jotenkin lannistumaton ja se antoi lukijallekin toivoa. Muutamaan otteeseen kirjaa lukiessani oikeastaan pelkäsin, että käy pahemmin kuin sitten kävikään. Tällaisia teoksia haluan lukea lisää! Kiitos ruzenalle ja kiksulle!

Mietin pitäisikö kirja päällystää, kun alkaa hieman ikä näkyä. Minun ei myöskään tee mieli vapauttaa villisti tätä teosta vaan antaa se mieluummin jonkun helliin käsiin.

Kiitokset Kipsulle kirjasta!

Mielenkiintoinen kirja ja erittäin sujuva. Juurikin sopivaa lomaluettavaa (luin muutamassa tunnissa rannalla maatessa).

Kiintoisa kirja Metso-miitistä mukaan! Kiitos!

Kirja kävi päivän Siilinkari-miitissä. Kenenkähän kassiin se sujahti? Kansi siitä ainakin jo irtosi, kun minä tohelo pengoin kassiani.

Poimin kirjan mukaani pöydältä, kun ei se näyttänyt kenenkään mukaan lähtevän. Täytyy kokeilla, jos päällystämällä saisi kannenkin pysymään taas paikoillaan.