Järjen ja tunteen tarinoita-romaanisarjan ensimmäinen osa. Tämä kappale kovakantinen, vaikka kuvassa onkin pokkari.

Takakansi kertoo seuraava: Kaksi nuorta naista saapuu kohtalon oikusta samaan talouteen 1890-luvun Helsinkiin - työntekoon tottunut Hilma piikomaan ja pappissuvun haaveellinen tytär Anna opiskelemaan. Sopeutuminen naisasianainen ja matkailijatar Augusta Ahlstedtin huushollin vaatimuksiin ei ole helppo, mutta lahjakkaat naiset pyrkivät korkealle. Riittääkö heidän sinnikkyytensä, kun vastassa ovat niin sovinnaisuussääntöjen paineet, palvelijoiden ja herrasväen välinen kuilu kuin rakkauden arvaamattomat oikut?

**1.11.2010
Olipas hyllyssäni makoilemassa jälleen kerran positiivinen kirjayllätys. Mistä lie olen tämänkin saanut, kylkiäisenä muistaakseni ja ajatellut, että jos kuitenkin yritän lukea, koska kirjan tapahtuma-ajankohta kiinnosti. Olen aiemmin lukenut muutaman Enni Mustosen kirjan, enkä todellakaan odottanut tältäkään järin paljoa, muttamutta...kirjahan oli vallan viihdyttävä ja mielenkiintoinen tapaus. Siinä kuvattiin eri yhteiskuntaluokkien elämää ja kohtaamista 1800-luvun lopulla 18-vuotiaiden tyttöjen näkökulmasta. Pidin kirjasta siinä määrin, että ajattelin hankkia luettavaksi sarjan jatko-osatkin.

20.6.2011 Otan kirjan huomenna mukaan Tampereen miittiin.

Enni Mustonen ei tosiaan kuulunut sarjaan "haluan lukea", mutta takakansi vaikutti kiinnostavalta. Historialliset romaanit kiinnostavat minua, jos ne kuvaavat normaalia arkea ja antavat siitä kattavan kuvan ja mielenkiintoisen kuvan. Naisasianaisia lupaillaan takakannessa myös!

Kiitos miittiseurasta, suloista ja reipasta seuraa oli mulla! ;)

Siis tykkäsin! Kiksun tavoin, mäkään en kovin paljon odottanut Enni Mustosen kirjalta, mutta niin vain tekee munkin mieli lukea näitä jatko-osia. Kirjan tapahtumat olivat mukavan arkisia olematta silti tylsiä. Oli mielenkiintoista lukea normaalista elämästä 1800-luvun lopussa. Jäin miettimään sitä, miten merkittävästi eri yhteiskuntaluokista olevien tyttöjen elämä erosi toisistaan, ja toisaalta taas ei eronnut. Pohdin sitä, että köyhemmät tuolloin siirtyivät aikuisempaan elämään aiemmin kuin rikkaat, mutta toisaalta onhan vieläkin vastaavia eroja, esimerkiksi koulutetut naiset hankkivat lapset vanhempina kuin vähemmän koulutetut.

Kirjan teksti oli sujuvaa, luontevaa ja todentuntuista.

Taidan yrittää toimittaa tämän jollekulle, jonka toivelistalta kirja löytyy.

Turun miitistä tarttui mukaan.

Niin kuin edelliset lukijat, myös minulle kirja oli mukava yllätys. En ole ennen Mustosta lukenutkaan, ja hänen kielensä oli sujuvaa ja eläväistä. Pidin henkilöhahmoista, varsinkin aikaansaavasta Hilmasta. Hmm, pitäisiköhän hankkia käsiini myös sarjan seuraavat osat?

Ennin kirjoittama kirja täytyy ehdottomasti viedä etsimään uusia lukijoita miittiin, joka pidetään Enni-nimisessä kahvilassa!

Ennin miitistä otin tämän pienen epäröinnin jälkeen. Ennakkoluulot ovat näemmä samat kuin edellisilläkin lukijoilla, toivottavasti koen samanlaisen positiivisen yllätyksen.