Antropologi Jonathan Hughes lähtee selvittämään yli 30 vuotta vanhaa murhaa.

Minette Walters on yksi suosikki kirjailijoistani. Ensimmäinen lukemani Walters oli ruutitynnyri, joka oli kyllä aivan loistava kirja.

Tämä kirja oli jätetty Kokkolan kirjaston BC-pöydälle. Sitä ei ollut rekisteröity, joten otin sen mukaani kotiin rekisteröintiä varten. Ja lukemista tietenkin :)


Kirjan alku oli hieman tylsähkö, mutta päästyään vauhtiin se oli oikein viihdyttävää luettavaa. Pidän erityisesti Waltersin brittiläisestä tyylistä. Kirjassa tapahtumat etenevät paljon keskusteluiden ja henkilöiden lähettämien kirjeiden/sähköpostien välityksellä, mikä toimi mielestäni oikein hyvin.

WILD RELEASE NOTES:

Vien kirjan Raahen BC-tapaamiseen. Ehkä se lähtee jonkun matkaa....

Otin mukaani Raahen bc-miitissä, takakannen perusteella vaikutti ihan mielenkiintoiselta.

Yhdyn Mergyelienin mielipiteeseen, alku oli tylsähkö, mutta loppua kohti se parani ja parani kaapaten lukijan mukaansa. Lempikirjoiksi kirja ei itselläni nouse, kokonaisuus oli ehkä kuitenkin liian raaka itselleni. Hyvin kirjoitettu silti, lukija ei päässyt tarinan edelle, vaan yllättäviä käänteitä tuli.

Kirjai sai miettimään, kuinka paljon selvittämättömiä rikoksia ja vaiettuja asioita loppujen lopuksi on. Monet asiat jäävät pimentoon ilman julkisuuden painetta selvittää asia tai jos yleinen mielipide on jo päättänyt puolensa ennalta. Kirjassa vanhaa murhaa aletaan tutkia, koska Jonathan on kirjoittanut yleiseen tietoisuuteen nousseen kirjan. Toisaalta George ei onnistunut pitkästä omistautumisestaan huolimatta nostamaan asiaa pinnalle ennen Jonathanin tuloa, vaan häntä tunnuttiin pitävän kävelevänä vitsinä. Jotenkin surullista, kuinka paljon media ja julkisuus vaikuttaa oikeudenmukaisuuteen.

Kirja jatkaa matkaansa Arvoitusarkun arvoituksena seuraavalle lukijalle.

EDIT: Kirja lähti 18.8. eteenpäin.

Kirja saapui Keravalle eilen. Olen lukenut yhden Minette Waltersin kirjan aiemmin, Ruumis jääkellarissa, ja pidin siitä. Kiitos arvoituksesta!

Tässä kirjassa on hyvä motto:

Kukaan ei ole niin hyvä, että olisi kokonaan vailla pahuutta, eikä niin paha, että olisi täysin arvoton.
Michael Crichton

Olen samaa mieltä siitä, että alussa oli vähän sekavaa, mutta sitten tarina nappasi mukaansa eikä kirjaa voinut laskea käsistään ennen loppua.
Sehän on valitettava tosiasia, että toisia pidetään helpommin syyllisinä kuin toisia.

Hauska sattuma että tässä kirjassa tuli vastaan piiskapoika. Luin hiljattain lastenkirjan Whipping Boy, jossa piiskapoikaa piiskattiin aina kun ylimistöperheen oma poika teki kolttosia. Piiskapojan kohtalona oli siis olla eräänlainen syntipukki.

This is my # 11 (100) in
"REDUCE MOUNT TBR 2011" Challenge arranged by DoveiLibri.

This is my # 19 in
"KEEP THEM MOVING 2011" Challenge arranged by Booklady331.

Otin mukaani miitistä. Vaikutti takakannen perusteella mielenkiintoiselta.