Englanninkielinen alkuteos Breath, Eyes, Memory (1994). Suomentanut Leena Tamminen. Gummerus, Jyväskylä 1999. Sidottu, 229 sivua.
Kannen suunnittelu: Pirjo Toroskainen. Kannen kuva: Joseph Stella. Kirjailijan kuva: © Danny Clinch.

• Takakansi:

”Harvinaisen kunnianhimoinen...äärimmäisen onnistunut.”
The New York Times Book Review

“Omaperäinen uusi ääni joka kuvailee haitilaista kulttuuria ymmärtäen ja herkästi...Danticatin Haiti on värikäs ja lumoava”.
Publishers Weekly

• Lievetekstit:

Näen, muistan, hengitän on tarina Sophiesta, nuoresta haitilaistytöstä. Hänet lähetetään 12-vuotiaana köyhästä mutta tarinoiltaan rikkaasta kotikylästä New Yorkiin äitinsä luo, jota hän hädin tuskin muistaa. Menneisyys ja nykyisyys törmäävät rajusti äidin ja tyttären kohdatessa, ja Sophie saa kantaakseen taakan josta irrottautuakseen hänen on lopulta palattava takaisin synnyinsaarelleen.
Tämä romaani on voimakas kertomus naisten välisistä, sukupolvet yhdistävistä siteistä. Se on lumoava matka Haitin yliluonnollisiin ja samalla poliittisen väkivallan leimaaviin maisemiin. Se on kunnianosoitus kokonaisen kansan perinteille, kärsimyksille ja viisaudelle.

Edwidge Danticat on syntynyt Haitissa, Port-au-Princessa vuonna 1969. Kun Danticat oli vielä lapsi, hänen vanhempansa muuttivat New Yorkiin, ja hän jäi veljineen setänsä ja tätinsä hoiviin. Danticat muutti vanhempiensa luokse Brooklyniin 12-vuotiaana. Näen, muistan, hengirän on Danticatin esikoisteos, joka ilmestyi kirjailijan ollessa vasta 25-vuotias.
Jo monia kirjallisuuspalkintoja saanut Danticat on Amerikan tähän mennessä nuorin National Book Award -ehdokas, ja hän on saavuttanut maineen yhtenä Amerikan lahjakkaimmista ja kiinnostavimmista nuorista kirjailijoista.


*************
Krhm. Eihän tällä mitään tekemistä Dantcatin tai hänen romaaninsa kanssa ole, mutta minua niin riipii puhe ”Amerikasta” silloin, kun mitä ilmeisemmin tarkoitetaan Yhdysvaltoja. Mikä Amerikka se on? Onko Saksa muka yhtä kuin Eurooppa?

Takakansikuva ja loput mielipiteistäni toisessa entryssä.

Olen lukenut tämän kirjan kevättalvella 2005. Poiminpa jälleen kerran otteita silloisesta lukupäiväkirjastani:
"... Siinä on paljon esikoisteoksen ominaisuuksia: kirjailija selvästi käyttää omia kokemuksiaan tarinan aineksina ja on muutenkin pohtinut kirjan sisältöä ja rakennetta ilmeisen huolellisesti. Tekniikkahan tämän päivän nuorilla kirjoittajakoulutusta saaneilla kirjailijoilla on hyvin hallussa.
Kirja jakautuu neljään osaan. (...) Eniten pidin ykkösosan Haiti-osuudesta ja erityisesti sen kulttuurin kuvauksesta. ... [P]sykologinen puoli ei niinkään ole minun heiniäni...
Vaikuttava kirja silti."


Edwidge Danticat (University of Central Florida)
Edwidge Danticat, b. 1969 (Voices from the Gaps)
Birnbaum v. Edwidge Danticat (The Morning News, April 20, 2004)
Edwidge Danticat (Maya Jaggi, The Guardian, Nov. 20, 2004)
Edwidge Danticat (English Wikipedia)


22.1.2010. Näen, muistan, hengitän on kirjaviestikirja ja lähti tänään kohti Turkua. Hyviä lukuhetkiä, AspenYard!

Kiitoksia tästä kiinnostavasta ja ajankohtaisestakin kirjasta.

Pitkästä aikaa sellainen kirja, jossa tarina alkoi "rullata" heti ensimmäiseltä sivulta alkaen ja eteni koko ajan. Ei tullut sellaista oloa, että tarinaa olisi yritetty pohjustaa tai rakentaa, tai että olisi väkisin täytetty tyhjiä aukkoja. Kerrontajärjestys oli "taktinen" ja asioita paljastui vähitellen, mikä pakotti hiukan miettimään. Mutta samalla kertoja piti etäisyyttä, eikä mennyt liikaa henkilöiden ajatusten virtaan, ja jätti lukijan pohdiskelulle tilaa. Sen vuoksi kirjasta jäi myönteinen jälkimaku tarinan alakuloisuudesta huolimatta.

Kirjan löytäjälle...

Kiva kun tulit kurkkaamaan Bookcrossing sivustolle. Jos tämä oli ensimmäinen visiittisi... tervetuloa & pidä hauskaa!

Lisätietoa BookCrossingista Suomenkieliseltä keskusteluforumilta, Suomenkielisistä ohjesivuista ja Wikipediasta.

Lukuiloa kaikille tämän kirjan tuleville lukijoille :-)