Suomalaiset miehet ajattelevat mustan miehen nähdessään heti sukupuolisia asioita. - Useimmat suomalaiset ovat täysin tietämättömiä kaikesta, mikä koskee Afrikkaa tai afrikkalaisia. - Suomalaiset tytöt eivät uskalla tulla Afrikkaan, koska siellä kuulemma mustat miehet ovat erityisen mieltyneitä syömään valkoisia naisia. - Suomessa ollaan riidanhaluisia ja synkkiä, vain vappuna suomalainen käyttäytyy kuin normaali sosiaalinen eläin. Tällaisia mielipiteitä laukoo kirjassaan Joseph Owindi, yhdeksän vuotta Suomessa asunut kenialainen yhteiskuntatieteilijä, musta mies jolle täällä oleskelu näyttää monessakin mielessä olleen "safari kylmään". Mitä on olla afrikkalaisena Suomenssa? Se on sitä, että pelottaa lapset ja mummut lähes kuoliaaksi pelkällä ihonvärillään. Sitä että ei pääse ravintolaan ja jos pääsee, annetaan huonoin pöytä. Ja että aina saa olla vastaamassa kysymykseen: koska aiot lähteä takaisin Keniaan? Näistä kokemuksista syntyi kirja, matkakertomus täynnä purevaa kritiikkiä isäntämaan väkeä ja oloja kohtaan. Ärsyttävä, liioitteleva, syvästi koskettava kirja - terveellistä luettavaa meille ennakkoluulottomuudestamme ylpeileville suomalaisille.

Englanninkielisestä käsikirjoituksesta suomentanut ja toimittanut Risto Karlsson.
Werner Söderström Osakeyhtiön kirjapaino Porvoo 1972

Kirppisostos.

Kärkevästi kirjoitettu ja välillä vähän ristiriitainenkin kirja, mutta tämä oli kiinnostavaa luettavaa ulkomaalaisen kokemuksista Suomessa 60-luvulla. Välillä oli hiukan vaikeata pysyä kärryillä, missä kohtaa opintoja mennään tai millä paikkakunnalla ollaan.

Kirjoittajan ensimmäinen kohtaaminen suomalaisten kanssa tapahtuu laivalla, missä hänet pyydetään samaan pöytään ryyppäämään ja opetetaan sanomaan hölökynkölökyn. Ei kuulosta mahdottomalta skenaariolta nykyäänkään... Toljottajia ja omituisten kysymysten esittäjiä on riittänyt. Ja totta kai alkoholia nauttineiden henkilöiden on päästävä tekemään tuttavuutta ihan mustan miehen kanssa. Pitkää pinnaa on kysytty.

Suomessa on toki myös kaikenlaista hyvää, ja siitäkin kirjoittaja muistaa mainita. Ja puolestaan Keniassa on asioita, joissa olisi korjattavaa.
Jossain määrin erilaiselta vaikuttaa 60-luvun Suomi tähän nykyiseen verrattuna, mutta monet kuvaillut asiat kuulostivat kuitenkin edelleen hyvin tutuilta.

Jotkin kirjan kohdista toivat elävästi mieleen nykyisenkin rasismikeskustelun. Muuttuuko mikään? Myös uutistointi Afrikasta taitaa edelleen keskittyä katastrofeihin ja vallankaappauksiin. Voisi kuitenkin olettaa, että ihmisten mielissä olisi nykyään vähän muutakin kuin Tarzan-kirjoista ammennettua Afrikka-kuvaa. (Vaikka syvässä sellainenkin istuu, kun ajattelee esim. matkailumainontaa ja eksotisointia.)

Vieras Keniasta: Joseph Owindi (Elävä arkisto)
Vähemmistöjen oma ääni esiin (Aikalainen)
Elävä banaanimainos (Blogikirjoitus kirjasta)

Tuulikaapin ilmaislehtitelineessä.

Osallistun tällä vapautuksella Appelsiinin 52 viikkoa -haasteeseen.
Viikolla 12 on vietetty rasisminvastaista viikkoa, joten se on tämän vapautusviikon teema.

***
BC-sivuston kielen saa halutessaan vaihdettua sivun ylälaidan vihreässä palkissa olevasta valikosta. Suomenkielinen keskustelufoorumi: http://www.bookcrossing.com/forum/30