Otin mukaani Punnitse & Säästä -ostosreissulla kaupan kirjanvaihtohyllystä. Kiitokset lahjoittajalle!

Olen halunnut tutustua Endon kirjoihin. Aion myös sitten luettuani tuunata kansipaperinsa hukanneen kirjan.

Tuunasin kannet. "Silmät" irtoavat helposti....

Kirja oli mielestäni loistavaa luettavaa.

Tarinan alussa ranskalainen nuorukainen Gaston Bonaparte yllättäen ilmoittaa entiselle kirjeystävälleen Takamorille olevansa tulossa Japaniin. Takamori ja hänen siskonsa Tomoe odottavat tätä Napoleonille sukua olevaa muukalaista hieman ristiriitaisin tuntein. Viimeistään matkustaja-aluksen neljännestä luokasta kömpivä, hevosmaiseksi hölmöksi kuvattu ilmestys saa heidät hämmennyksiin: miten Napoleonin sukulainen voikin olla ”kaikessa nolla”, veli ja sisko miettivät. Hyvin pian Takamorin ennakkoluulot karisevat ja hän kuvaa Gastonin olevan itselleen jonkinlainen ihanne. Samalla hän kuitenkin toteaa Gastonin olevan sisarelleen pelkkä hölmö.

Gastonia oli jo kotiseudullaan kutsuttu pilkallisesti ”poppeliksi”. "Ystävät" vertasivat mielestään isokokoista ja yksinkertaista Gastonia puuhun, josta ei ollut muuksi kuin tulitikuiksi. Siitä huolimatta Gaston on aina halunnut luottaa ihmisiin ja siihen, että jokainen voi saada jotain hyvää aikaan eläessään.

Päähenkilö Gaston on paikoitellen käsittämättömän hyväsydäminen. Hän ottaa jopa vieraan tappajan murheet kantaakseen. Vaikka Gaston on tälle tappajallekin ystävällinen, Gaston ihmettelee sitä, että Takamori ja Tomoe ovat olleet hänelle - ventovieraalle muukalaiselle - kovin ystävällisiä. Lisäksi hän tuntee syyllisyyttä nauttiessaan siitä, että saa olla taas yksin oltuaan Takamorin ja Tomoen vieraana. Vaikka Gaston onkin siis aivan liian kiltti, se ei ärsyttänyt, vaan oli vain sympaattista.

Koirilla ei ole mitään ennakkoluuloja Gastonin suhteen. Ensimmäinen vilpitön Gastonin ystävä Japanissa onkin koira. Koira-san. Jos pitää ihmisistä, jotka pitävät koirista, ei voi olla pitämättä Gastonista. Koirat saavat ehkä kaikkein eniten sijaa Gastonin sydämestä. Viimeistään vierailu koiratarhassa kertoo sen. Koiratarhan työntekijän ilmaus, ”hän varmastikin pitää koirista kovasti”, tuntuu jopa laimealta ilmaisulta.

Kirjan suomentaja on kyllä keksinyt osuvan nimen kirjalle. Gaston-san.

WILD RELEASE NOTES:

Kirja jää varmaan Coffee Housen ilmaiskorttien sekaan. Pelaan Moropolia matkalla yhteen työjuttuun.




Edit:
Lisäsin nappauskuvan. Tilassa oli tunnelmavalaistus ja kahvilassa ihmisiä, joten en kehdannut kikkailla kuvaa ottaessa. Se näkyy.

Oli silmät pudota päästä, kun huomasin lukutuolin jo napanneen kirjan.

Minulla oli kolme hyvää syytä käydä nappaamassa tämä kirja:
1)mielenkiintoinen journal entry
2 hurmaava tuunaus ja
3)hieno vapautuksen ajoitus - minulla oli puolen tunnin 'turha' odottelutauko kaupungilla jumpan jälkeen ennen sovittu treffejä ja tämän noutaminen oli sopivaa ajankulua siihen saumaan ;)

Sitä paitsi Endosta on jäänyt mielenkiintoinen kuva aiempien lukukokemusten perusteella. Tätä en muista lukeneeni tai sitten siitä on vierähtänyt pari vuosikymmentä...

En sitten ollutkaan aiemmin lukenut tätä kirjaa. Pidin tästä tosi paljon, kirja suorastaan tulvehti hyväsydämisyyttä ja lukukokemuksesta jäi hyvä mieli. Gaston, jota kuvattiin hölmöksi, kömpelöksi rumilukseksi, oli vallan sympaattinen hahmo - liiallisesta kiltteydestäänkin huolimatta :)
Ainoa, mikä jäi harmittamaan, oli se, että olisin tahtonut lukea tämän yhtäjaksoisesti - nyt omista arjen kiireistä johtuen ehdin lukea pienen pätkän kerrallaan.
Pahoittelen, että takakannen tuunatut silmät ovat jossain vaiheessa pudonneet ja kadonneet :( Muuten olen tosi tykästynyt kirjan ulkoasuun - tuunaus sopii tosi hienosti kansien välistä löytyvään tarinaan.

Lukutuoli kehui kirjaa sen verran ansiokkaasti, että täytyihän tämä ottaa mukaan miitistä.

Tarina oli mielenkiintoinen ja Gaston sopivalla tavalla myyttinen hahmo. Alkuun tosin oli hieman hankala päästä tarinaan sisään, mutta jotenkin se vain sai mukaansa. Monessa muussa kirjassa Gaston ja hänen hyväsydämisyytensä, jopa ajoittainen lammasmaisuutensa olisi saattanut ruveta ärsyttämään, mutta tässä kaikki oli mukavasti tasapainossa. Täytyypä pitää silmät auki muiden Endon kirjojen kohdalla...

Otin miitistä mukaan.

Luin kirjan nyt joulun aikana - ja osittain vallan tunnelmallisesti kynttelikön valossa, kun tapaninpäivän myrsky päätti katkaista sähköt lähes koko päiväksi. Onneksi oli melko isotekstinen kirja, niin ei tarvinnut yhtään tihrustaa.
Ensi alkuun Gastonia todella pitää isona ja rumana hölmönä, koska sellaisena Tomoe ja Takamori hänet näkevät. Mietin sitäkin, että onkohan Gaston tosiaan muka niin hevosnaamainen ja isokokoinen, millaisena nämä kaksi hänet näkevät. Matkan varrella Gaston paljastuu varsin sympaattiseksi ja hyväntahtoiseksi hahmoksi. Verraton hölmö, tosiaan.
Tämä oli ensimmäinen lukemani Endon kirja. Tämän tutustumisen perusteella voisin kokeilla jotakin muutakin hänen kirjoittamaansa.

Illan miitistä pääkirjastolta mukaan noukittua. Olipa paljon kirjoja pöydässä! Oma rohmusaaliini on tietysti myös kunnioitettava: seitsemän kirjaa, joiden joukossa Verraton hölmö...

Alkuvuoden lukupinoon. Shusaku Endoa onkin pitänyt lukea; kiitos erpaxille ja kirjan kiertoa edesauttaneille tästä mahdollisuudesta!

Japanin sodanjälkeistä traumaa erittäin kiintoisasti kerrottuna. Paikoin on helppo huomata, mistä Murakami ammentaa!

Hyväsydämisyyden pilkahduksia ja hieno tuunauskin, tykkään.

Illan miittiin pääkirjasto Metsoon.

Otin tänään miitistä.