Michael K:n elämä
Registered by kasenka of Rautjärvi, Etelä-Karjala / Södra Karelen Finland on 8/24/2008
This book is in a Controlled Release!
4 journalers for this copy...
Journal Entry 1 by kasenka from Rautjärvi, Etelä-Karjala / Södra Karelen Finland on Sunday, August 24, 2008
Vanhempien kirjahyllyn siivouksen satoa. Kirjakerhopainos.
Siis, enkö ole tätä journaloinut ollenkaan! Mitenkähän se on joutunut aivan väärään kasaan?
Hyvä kirja ollut hukassa aivan suotta. Ahdistava tarina joka on kerrottu vähemmän ahdistavasti. Olihan se mustien elämä apartheidin aikaan ahdistavaa ja taitaa olla paljolti vieläkin. Vanhat asenteen istuvat tiukassa.
Coetzee sai Booker-palkinnon tästä kirjasta (1983) ja myöhemmin vielä Häpeäpaalusta (1999). Vielä myöhemmin Coetzee sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon (2003).
Kiitos kirjasta, Kasenka!
Kukahan tahtoo kirjan seuraavaksi?
Hyvä kirja ollut hukassa aivan suotta. Ahdistava tarina joka on kerrottu vähemmän ahdistavasti. Olihan se mustien elämä apartheidin aikaan ahdistavaa ja taitaa olla paljolti vieläkin. Vanhat asenteen istuvat tiukassa.
Coetzee sai Booker-palkinnon tästä kirjasta (1983) ja myöhemmin vielä Häpeäpaalusta (1999). Vielä myöhemmin Coetzee sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon (2003).
Kiitos kirjasta, Kasenka!
Kukahan tahtoo kirjan seuraavaksi?
Minä tahdoin! Kirja siis minulla :)
Vaikka kirjassa toisin kerrotaan, ei Michael minusta kovin yksinkertaiselta loppujen lopuksi vaikuta, ainakaan tekojensa ja pärjäämisensä valossa. Suuri ihme on, miten hän kaikista koettelemuksista huolimatta pysyi hengissä. Kirjaan kätkeytyi varmaan jokin symbolinen taso, joka ei minulle arjen keskellä ihan auennut.
Kiltti kuriiri lupasi viedä kirjan seuraavalle lukijalleen. Mielenkiintoisia lukuhetkiä!
Sain tämän kulttuurihaastekirjan kuriirilta eilisessä kuukausimiitissä :) Kiitokset molemmille!
TBR-vuoren louhintahaaste päättyy jo tämän kuun lopussa ja havahduin eilen siihen, että olen lukenut haasteeseen vasta viisi kirjaa, kun tavoitteena on viisitoista :O Toista kirjaa etsiessäni tämä osui näppeihin, joten otinkin sen sitten lukuun, vaikka kesken on muutama muukin opus :) Olen kirjassa vasta sivulla 30/187, alku on kyllä ollut ihan mielenkiintoinen.
Edit: Kuvassa tämän (vapaa)päivän aamukahvittelu Michael K:n seurassa :)
Edit: Kuvassa tämän (vapaa)päivän aamukahvittelu Michael K:n seurassa :)
Kuskasin kirjaa mukanani tänään(kin) ja sainkin sen luetuksi loppuun, vaikka ei se mitenkään hirmu nopealukuinen ole. Hyvä ja avartava kirja kyllä, kuten nobelistilta voi odottaakin ;) Vaikka itse tarina on oikeastaan aika hirveä, Coetzee kirjoittaa niin, ettei lukija ahdistu.
Minäkin ihmettelin sitä, miten hidasälyiseksi ja tyhmäksi mainittu Michael pärjää erilaisissa äkkinäisissä ja suorastaan katastrofaalisissa tilanteissa. Hän on oikeastaan aika idearikas ja vielä kätevä käsistään. Mies esimerkiksi hoksaa ja osaa korjata viat kasteluojajärjestelmässä ja vesipumpun jarrumekanismissa sekä tietää, miten/minne pavut pitää kylvää, eri lailla kuin muut siemenet. No, olihan hän toki puutarhurina Kapkaupungissa, mutta kuitenkin ;) (Kaikkeen puutarhaosaamiseen nähden olikin erikoista lukea "sipulin siemenistä", olikohan kyseessä kirjailijan vai kääntäjän lapsus?) Äitinsäkin Michael sai viedyksi sairaalaan - melkoinen suoritus mustalta, köyhältä ja syntymästään saakka lievästi vammaiselta mieheltä niissä olosuhteissa! Sen verran paljon Michaelilla tosin on yleistietoutta, että se ei kyllä ole hänen taustansa ja elämänsä huomioon ottaen uskottavaa.
Kirjan rakenne teki lukemisesta hiukan raskasta ja hidasta, lyhyemmät luvut olisivat rytmittäneet tarinaa paremmin. Vaikka kertomus on julma, se kuitenkin kertoo lähihistoriastamme ja on siten täysin fiktiivistä tarinaa järkyttävämpi. Faktoista puheen ollen, "lennätinjohdot" pistivät lukiessa silmään. Kyseessä taisivat kuitenkin olla ihan tavalliset sähkö/puhelinlangat :)
Tämä oli toinen lukemani Coetzeen kirja. Poikavuodet luin marraskuussa 2015 (http://www.bookcrossing.com/journal/12425085/).
Osallistun kirjalla siis bookwormessin TBR-vuoren louhintahaasteeseen.
Minäkin ihmettelin sitä, miten hidasälyiseksi ja tyhmäksi mainittu Michael pärjää erilaisissa äkkinäisissä ja suorastaan katastrofaalisissa tilanteissa. Hän on oikeastaan aika idearikas ja vielä kätevä käsistään. Mies esimerkiksi hoksaa ja osaa korjata viat kasteluojajärjestelmässä ja vesipumpun jarrumekanismissa sekä tietää, miten/minne pavut pitää kylvää, eri lailla kuin muut siemenet. No, olihan hän toki puutarhurina Kapkaupungissa, mutta kuitenkin ;) (Kaikkeen puutarhaosaamiseen nähden olikin erikoista lukea "sipulin siemenistä", olikohan kyseessä kirjailijan vai kääntäjän lapsus?) Äitinsäkin Michael sai viedyksi sairaalaan - melkoinen suoritus mustalta, köyhältä ja syntymästään saakka lievästi vammaiselta mieheltä niissä olosuhteissa! Sen verran paljon Michaelilla tosin on yleistietoutta, että se ei kyllä ole hänen taustansa ja elämänsä huomioon ottaen uskottavaa.
Kirjan rakenne teki lukemisesta hiukan raskasta ja hidasta, lyhyemmät luvut olisivat rytmittäneet tarinaa paremmin. Vaikka kertomus on julma, se kuitenkin kertoo lähihistoriastamme ja on siten täysin fiktiivistä tarinaa järkyttävämpi. Faktoista puheen ollen, "lennätinjohdot" pistivät lukiessa silmään. Kyseessä taisivat kuitenkin olla ihan tavalliset sähkö/puhelinlangat :)
Tämä oli toinen lukemani Coetzeen kirja. Poikavuodet luin marraskuussa 2015 (http://www.bookcrossing.com/journal/12425085/).
Osallistun kirjalla siis bookwormessin TBR-vuoren louhintahaasteeseen.
Journal Entry 9 by Tarya at Haapajärvi, Pohjois-Pohjanmaa / Norra Österbotten Finland on Wednesday, October 10, 2018