Pehmeäkantinen. Muista Torey Haydenin kirjoista olen pitänyt, tämä ei jotenkin sytyttänyt. Yleensä hänen kirjansahan kuvaavat todellisia tapahtumia ja potilaita, tässä Hayden on kenties käyttänytkin jotain todellisia aineksia, mutta kirja on luokiteltavissa lähinnä fiktioksi.
Takakansi:
Olisi ollut huomattavasti helpompaa pitää poikaa yksinkertaisesti autistisena...
- Miau, miau. Siinä kaikki mitä yhdeksänvuotias Conor sanoo ensimmäisellä terapiakäynnillään. Hän kieltäytyy päästämästä irti lelukissastaan, joka näyttää olevan hänen ainoa turvansa maailmassa. Katse harhailee hermostuneena ja sormet tekevät omaa pakonomaista liikettään.
Poika on diagnosoitu autistiseksi, mutta perheterapeutti James ei usko taudinmääritystä oikeaksi. Kuin salapoliisi hän lähtee tutkimaan syytä älykkään lapsen taantumiseen ja hänen vanhempiensa avioliiton vakavaan rakoiluun - ja törmää asioihin, joita terapeutinkin on vaikea uskoa todeksi.
Torey Hayden on koskettavista selviytymistarinoistaan tunnettu terapeutti, erityisopettaja ja kirjailija. Hänen mukaansatempaava, jännittävä romaaninsa antaa uskoa vaikeissakin tilanteissa olevien perheiden selviytymiseen.

Nappasin tämän "Rantakassista" ensimmäisen sivun perusteella. Olen lukenut joitakin Torey Haydenin kirjoja, joten oikeastaan minun olisi pitänyt arvata mistä oli kyse.. Tätä kirjaa en siis ole vielä lukenut, kiitos Jennynen tästä!

Toisin kuin Jennynen, minä pidin tästä kirjasta enemmän kuin aiemmin lukemistani Haydeneista. Yleensähän niissä on kuvailtu hänen (todellisia vai keksittyjä???) potilaitaan/oppilaitaan, ja pääpaino on mielestäni aina siinä miten etevä ja tietäväinen T.H. on. Tässä oli yhdistetty nykyaikaan sijoittuvaa kerrontaa ja historiallista fantasiaa mielenkiintoisella tavalla, tosin sen fantasian tarkoitus selvisi kunnolla vasta ihan loppumetreillä... Ihan mukava kesälomakirja, kiitos Jennynen että olet laittanut tämän kiertoon.

*** Jatkoi matkaansa Turun miitissä 9.8.

Tarttui mukaan miitistä kun kiinnosti. Olen lukenut Haydenia paljonkin, mutta en näitä hänen fiktiivisempiä romaanejaan.

Pidin kirjasta kovasti, se oli mukaansatempaava ja jännittävä romaani jota täytyi ahmia, jotta saisi tietää miten oikein käy / oli käynyt. Kun kirjaa oli enää lukematta neljännes, en enää kestänyt vaan kurkistin loppupuolelle ja lunttasin loppuratkaisun! En ole koskaan ennen tehnyt niin, eikä se onneksi loppujen lopuksi haitannut, vaan olo helpottui ja pystyin keskittymään tarinaan paremmin.

Tätä kirjaa oli siis vaikea laskea käsistään. Siinä kirjailija muistuttaa minua eräällä tavalla Stephen Kingistä, jonka kirjat ovat yhtä koukuttavia. Olen pitänyt myös niistä Haydenin ns. omaelämäkerrallisista kirjoista, mutta ne toistavat loppujen lopuksi sitä samaa kaavaa aika puuduttavasti. (TH tulee uuteen paikkaan ja saa hoiviinsa uuden lauman häiriintyneitä lapsia).

Tämä romaani sen sijaan nousi aivan uudelle tasolle. Toki tässäkin oli selviä yhtäläisyyksiä hänen terapeuttitaustaansa, sillä välillä minua ärsytti kun näkökulma oli koko ajan vain Jamesin (no, Torgonin tarinaa lukuunottamatta), ja kaikki tapahtui hänen vastaanottonsa puitteissa. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä Deighntonin perheen elämää eikä vain kuulla siitä heidän kertomanaan ja Jamesin tulkitsemana. Oudosti tuntui myös siltä että kirja jää jotenkin kesken, sillä olisin halunnut tietää mitä lopun paljastuksen jälkeen oikein tapahtui ja mitkä olivat seuraamukset. Yhtä kaikki, kirjan kaikki kolme suhteellisen erillistä tarinaa/tasoa (nykyisyys, Lauran muistelut ja Torgonin tarina) nivoutuivat hienosti toisiinsa ja jokainen niistä oli kiinnostava.

Lisäksi kirja käsitteli todella kutkuttavasti mielikuvituksen, luovuuden ja fantasian voimaa ja niiden läheistä suhdetta mielen tasapainottomuuteen. Scifin ja fantasian fanina Torgonin maailma ja Lauran yhteys siihen oli minusta todella kiehtova. Se muistutti minua eräästä ihmisestä jonka tunnen. Hän nimittäin aloitti jo yläasteiässä oman maailman kehittelyn, maailman jonka mailla on oma historia ja tulevaisuus ja kieli. Kaikki hänen kirjoittamansa tarinat sijoittuvat sinne, ja hän näkee tarinat omien sanojensa mukaan filminä päänsä sisällä. Hän on siis selvää sukua kirjan Lauralle.

Vapautin suuressa Pori-Turku-Tampere-miitissä.

Tämä Haydenin kirja sujahti minun kassiini kolmen kaupungin crossareiden yhteisessä syystapaamisessa. Olen muutaman Haydenin kirjan lukenut ja niistä pitänyt, joten en malttanut olla tätä poimimatta. Paljon kiitoksia kirjasta Thalasse ja muut kierrättäjät!

Minä en ole oikein koskaan lukenut scifiä tai fantasiaa tai ollut niistä kiinnostunut, joten tämän kirjat sisältämät fantasia-ainekset eivät oikein olleet mieleeni. Odotin sellaista aiemman kaltaista terapeuttitarinaa, mutta tämä olikin aikamoinen sekoitus vähän kaikenlaisia aineksia. Hämmentynyt fiilis jäi ehkä päällimmäisenä mieleen tästä lukukokemuksesta. Conor oli oikeastaan ainut aidon tuntuinen henkilöhahmo tässä kirjassa.

2011 Keep Them Moving -haaste # 6

Tämän(kin) otin miitistä mukaan, en oikein tiedä miten suhtautua Haydenin kirjoihin. Oliskohan tästä mielipiteenjakajaksi?

Loppujen lopuksi hyvä kirja. Alkuun olin todella tympääntynyt Torgoniin ja Metsään, harmittelin kovasti kun kirjaan ei oltu selkeästi merkitty missä maailmassa mikäkin kappale/luku tapahtuu, jotta olisin voinut skipata fantasiaosuudet ja keskittyä vain "olennaiseen". Onneksi tulin vilkaisseeksi vielä uudelleen muiden journaleita, jolloin totesin että on parempi lukea urheasti koko kirja fantasioineen kaikkineen. Minäkin kyllä olisin mielelläni lukenut enemmän Conorin maailmasta ja hänen "toipumisestaan", nyt tarina jäi vähän kesken.

Kirja lähtee elokuun kirja-arvonnan voittajalle. Onnea ja kiireettömiä lukuhetkiä! :)

Haydenin kirjat ovat minun makuuni. Tätä en ollutkaan vielä lukenut, joten kiitoksia paljon!