Toinen painos. WSOY 1959. Sidottu, 153 sivua.

Kansistaan hieman nuhraantunut ja sivuiltaan pikkuisen tahriintunut kirppariostos. Takakansitekstiä ei ole, eikä varsinaisesta kansikuvastakaan voine oikein puhua. Suojakansia ei näissä Otavan kirjoissa ole koskaan tainnut ollakaan. Voisikohan tätä vaikka hiukkasen tuunailla...

Priska palkittiin vuonna 1961 Anni Swan -mitalilla. Olen lukenut Priskan joskus hamassa nuoruudessani, mutta tarina on häipynyt mielestäni tyystin. Sen verran olen kuitenkin muistavinani, että ollut kirjaan mitenkään hirveän ihastunut. Sinänsä se ei ole mikään ihme; Otava ei ole koskaan kuulunut lempikirjailijoitteni joukkoon, vaikka joistakin hänen teoksistaan olenkin ihan vilpittömästi pitänyt. Kummallista sen sijaan on, ettei Merja Otavasta tunnu löytyvän netistä juuri minkäänlaista tietoa. Ei edes Wikipediasta. Hän ansaitsisi toki parempaa, aukoihan hän sentään uusia uria nuortenkirjallisuudelle ja -kirjailijoille teksteillään, jotka kantavat edelleen. Ne ovat aitoja klassikoita. — Kun muuta ei tunnu olevan, laitanpa tähän linkin Vilja-Tuulia Huotarisen Sivullinen Stooreja -sivustolla julkaistuun näkemykseen Nuortenromaanin uudet tuulet tulevat kaukaa! Se kannattaa lukea. Ihan niin kuin Otavan romaanitkin.

Varattu Piikulle.

Riemullisia kesäpäiviä ja hyvää kesää!

Kiitos Tarna! Ajattelin verestää jossain vaiheessa nuoruuden lukumuistoja. Oma "Priska" on varastossa, se pitää kaivaa esille ja lukea ennen tätä.

Kävipä perinteinen moka! Tämähän on siis se sama Priska jonka olen aikanaan "perinyt" Eeva-serkultani. Kesästä kesään alaotsikko hämäsi. Appelsiini oli myös kiinnostunut tästä kirjasta, joten se palaa kohtapuoliin Tampereelle.

Kirja odotteli minua palaavaksi lomalta. Kiitos Piiku! :D

Tyrkkäsin kirjan Virtuaalisen Palkintokaapin hyllylle ja siellä se nökötti loppuarvontaan asti. Onni suosi Anuliini1975:ä ja lukaisin kirjan nopeasti. Tarina oli paikoitellen hyvä ja soljui mukavasti eteenpäin, paikoitellen hieman tylsää. Eniten ärsytti henkilökerronnan vaihtuminen kesken kaiken; ensin kertojana on Priska, seuraavassa kappaleessa joku muu.

Kouluvuosilta muistan, etten minäkään kovin innostunut Otavan kirjoista. Olisin kyllä halunnut, koska moni meidän luokan tyttö niitä luki paljonkin. No, en minä tykännyt hevosistakaan.

Kirja lähtee Anuliinille. Mukavia lukuhetkiä ja aurinkoista kesää!

Smart-paketti tuli nopsaan perille. Kiitos tästä kirjasta :) On se hyvä, ettei lukeminen vaan pääse loppumaan :D

Minä ihan vilpittömästi tykkäsin tästä kirjan tarinasta. Jotenkin ehkä kaipasinkin tällaista kivan leppoisaa luettavaa. Parin päivän aikana tämä opus tuli luettua ja hyvin kyllä viihdyin tarinan parissa. Tätä olisi lukenut enemmänkin :)

Tämä kirja lähtee matkalleen kohti Huhtikuun 2017 kirja-arvonnan voittajaa. Hyviä lukuhetkiä kirjan parissa ja paljon onnea!!!!

Nuortenkirja. Katsotaan, luenko. Kiitos kirjasta ja tarroista!
******
Edit 25.6.2018: Muuttotyhjennys.

Lukuiloa