Antti Nylén oli alkuvuoden 2008 Kirjallinen Tapaus maassamme. Genre on jonkinlainen kotimainen anarkovegaani-feministinen nykyesseistiikka. Kirjoittaja kokee itsensä dandyksi, mikä tuntuu Suomessa harvinaiselta. Mutta voiko henkilö itse määritellä tai julistaa itsensä dandyksi? Tätä pohtii Nylén itsekin esseessään. Olisihan se kiva, jos Nylén tunnustetaan valtakunnan viralliseksi maskottidandyksi, sillä heitä on keskuudessamme kovin vähän.

Oli miten oli, kirjoittajan tekstuaalinen viha ja katkeruus suuntautuu mm. lihaaneihin, äijiin ja muihin paukapäihin. Naisille hän ei liiemmin hampaitaan näytä, sillä kauniimpi sukupuoli harvemmin syyllistyy äijien rikkeisiin ja pysyttelee ilmeisesti yhteiskunnan ulkopuolella. Siksi nainen lukijana jää ehkä vähän ihmettelemään, että jos nainen kerran ei ole paha sadistirikollinen (ai ei muka koskaan?!), paukapää tai dandy - eikä oikeastaan itsestäänselvässä moraalisessa paremmuudessaan & viisaudessaan paljon mikään muukaan, mikä hän sitten on ja miksi hän lukisi Nyléniä -tai ylipäätään mitään muutakaan kirjoitettua tekstiä?

Mietin ensin, raaskinko laittaa tätä bookcrossingiin, sillä monet ajatukset kirjassa ovat suorastaan loistavia. Toisaalta näen sen verran suuren eron omieni ja Nylénin ajatusten välillä, etten koe välttämättömänä säilyttää tätä ikuisesti hyllyssäni. Mieluummin kuulen, miten muut suhtautuvat näihin provokaatioihin.

Tässä joitakin asioita, jotka minua teoksessa mietityttivät/naurattivat/puhuttelivat.

- miksi lihaaneja syytetään paukapäisestä mitään mistään ymmärtämättömyydestä? Eikö provosoiva vihakin ole kovin yksisilmäistä? Kai lihaa syövä voi keksiä muitakin perusteita valinnalleen (jos sitä voi valinnaksi kutsua?) kuin yhden kolmesta Nylénin esittämästä vaihtoehdosta. Olen kasvissyöjä, joten ymmärrän ja allekirjoitan kyllä argumentit melko pitkälle, mutta kiihkoileva syyttely harvoin saavuttaa päämääränsä. Mutta onko tämä kiihkoilevaa syyttelyä vai pelkkää kirjallisuutta?

- miksi korsolainen dandy esiintyy takakannen kuvassa helsinkiläisellä metroasemalla? Ymmärrän viitteet 1860-luvun pariisilaiseen metroestetiikkaan, mutta silti. Missä muualla korsolaistaustainen dandy oikeastaan voisi esiintyä? Kuinka monta intellektuellikahvilaa Helsingistä löytyy?

- sivulla 178 esiin tuotu poikavauvan syntisyys ja siihen liittyvä ehdotus DNA:n taltioinnista on oikeastaan loistavaa ajatus!

- kulmakarvani kohosivat muutaman termin (kinematografia? eksploataatio?!) kohdalla, mutta Nylén lienee itsekin tietoinen aiheuttamastaan hämmennyksestä, sillä puhuu sanojen keksimisen puolesta. Tai sitten olen vain liian rahvas ymmärtämään näitä termejä.

Olisin kaikin puolin pitänyt teoksesta enemmän, jos se olisi ollut alusta loppuun luvattua ja perusteltua vihaa ja katkeruutta, mutta Nylén on lisännyt joukkoon suvantokohdiksi musiikkiaiheisia pohdintoja Morrisseysta, Pulpista sekä Islajasta. Sikäli nämä ovat ihan ok, mutta miksi ne on koottu tämän nimiseen teokseen? Minusta musiikkiaihe sopisi omaksi erilliseksi kokonaisuudekseen. Mutta kai lyhyiden kertomusten kokoelmassa sallitaan pikkeukset säännöstä.

Tarjosin rinkiin miitissä, mutta osallistujakaartia kertyi vain netitse, eli seuraavat lukijat: Kemppu ja Ruzena! Voitte vapaasti käyttää lukuaikaa sen 1½-2 kuukautta, sillä rinki jäänee kovin pieneksi. Kirjan voi näinollen siis antaa myös jollekin ringin ulkopuoliselle, kunhan "hallussapitoaika" ei tuosta em. rajasta kasvaisi.

Mukavaa ja ajatuksia herättävää lukua! Lähetän nyt ensiksi Kempulle.

Postinkantaja tunki kirjan juuri luukusta. Kiitoksia!

Luinkin tämän kirjan tosi nopeasti ja melkein yhtä soittoa loppuun asti. En juurikaan lue esseitä, mutta kaikista harvoista lukemistani esseekirjoista olen yleensä tykännyt. Nyléninkin tekstiä luki oikein ilokseen, vaikkeivät kaikki kirjan jutut olleetkaan sisällöllisesti minua kiinnostavia.
Eniten pidin kirjan pisimmistä esseistä Johdatus lihan sukupuolipolitiikkaan ja Miehen kritiikki, niiden aiheet olivat niin sanotusti lähinnä sydäntäni.

Lihaesseestä: En itse syö lihaa (kalaa kylläkin, joten en ole kasvissyöjä, saati vegaani) enkä varsinaisesti vastusta lihansyöntiä sinänsä, vaan eläinten tehotuontantoa ja huonoa kohtelua. Nylénin kanssa olen samaa mieltä siitä, että a) eläinten tappamista ja rääkkäämistä vähätellään ja häivytetään näkyvistä, b) lihatalous aiheuttaa enemmän ympäristöongelmia kuin kasvisten tuottaminen ja c) kasvissyöjä on yleensä se, joka joutuu ruokavaliotaan perustelemaan, lihansyönti on oletusarvo.
Lihan sukupuolisuus oli mielenkiintoinen ajatus, olen aiemminkin lukenut gender-tutkimusopinnoissani vastaavia nainen-eläin-liha -juttuja. Lisäksi sana "lihaani" oli minusta mainio.

Mieskritiikkiesseestä: Tämä essee kiinnosti pitkälti siksi, että siinä puhuttiin Lukas Moodyssonista, jonka kaikki neljä pitkää elokuvaa olen nähnyt, sekä Pulp-yhtyeestä, jonka musiikista pidän. Nylén analysoi kiinnostavasti heteromiehen hinkua "päästä asioiden sisään", tutkia kaikkea niin läheltä että tuhoaa tutkittavan. Onko hyvää heteromiestä olemassa? Onko hän sellainen, joka inhoaa itseään? Millainen mies kirjoittaja on itse, paitsi vegaanidandy? Inhoaako hän itseään?

Toki nämä esseet olivat kärjistäviä ja yleistäviä, mutta sitä voinee odottaa vihan ja katkeruuden esseiltä. Tosin kirja ei ollut mielestäni ollenkaan niin vihainen ja katkera kuin mihin sen nimi viittasi. Oikeastaan se ei ollut kovinkaan vihainen ja katkera. Ainoat suuremmat vihan purkaukset olivat kohtia, joissa Nylén kertoi halustaan esim. pilkkoa jokin inhoamansa ihmisryhmä palasiksi, mikä taas on hieman ristiriitaista sen kanssa, että kirjoittaja vihaa väkivaltaa ja typeryyttä...vaikka ajatus kostosta tai väkivallasta on tietenkin eri asia kuin sen toteuttaminen käytännössä.

Kirjasta löytyi paljon hienoja yksittäisiä ajatuksia sieltä täältä ja kuten sanottu, nautin sen lukemisesta, vaikkeivät kaikki aiheet kiinnostaneet tai koskettaneet aihepiireiltään mitenkään aivan erityisesti (esim. Islajan ylistykseen on vaikeaa ottaa kantaa kun ei ole kyseisen artistin äänitaidetta ainakaan toistaiseksi koskaan kuullut). Kirja myös herätti ajatuksia - sitä voisi varmaan pohtia pitkään muiden lukijoiden kanssa. Kannatti lukea!

Katsotaan haluaako joku muu tamperelainen lukea tämän. Jos kiinnostusta ei löydy, lähetän kirjan ruzenalle.

Lii5a kiinnostui kirjasta, joten annoin sen hänen luettavakseen tänään.

Sain tämän jo muutama päivä sitten Kempulta. Olen aloittanut lukemisen, mutta kirja on vielä kesken, joten en nyt tässä vaiheessa kommentoi.

Ei ollut mun kirjani. Melkein itseäni pakottaen luin loppuun.

Alkuosa ei oikein jaksanut innostaa millään lailla ja loppuosasta olisi ehkä saanut enemmän irti, jos olisi itse nähnyt/kuullut/lukenut kommentoidut elokuvat, musiikkikappaleet ja kirjoitukset.

Kirja on lähtenyt postitse eteenpäin Ruzenalle.

Kiitos, kirja tuli perille, vaikka lähettäjän nimi ja osoite puuttuivatkin.

Essee tekstimuotona on kirjoittajan kuvitteellisen lukijansa kanssa käymää asiapohjaista keskustelua, johon lukija kuvittelee menevänsä mukaan. Menen täysillä. Sanoohan Nylén, että hän sekoittaa johdonmukaisesti huumorin ja katkeruuden ja että hän kirjoittaa samanmielisille. Hep!

Muuan tasan oman ajatuksenikin löydän, sivulta 239. Muistan hävenneeni Leena Krohnin puolesta, kun luin 3 sokeaa miestä ja 1 näkevä siitä kohtaa, jossa hän pilkkaa koululaisia ja opiskelijoita saamistaan sähköpostiviesteistä ja siitä, että jokukin kehtasi nimittää Krohnin kirjoja "tuotoksiksi".

Muutoin tässä on turha argumentoida, kirja on huippuhyvä sellaisenaan. En muuttaisi yhtään sanaa. Tai no, digata jtk, ei jstk. Sabotaashi, ei shabotaasi. Mutta tämä on triviaa.
Tosi makupala, mutta ei tosikoille. Eikä paukapäille. Eikä savolaisille.

Kiitos ringityksestä ja reilusta lukuajasta :D

-ruzena

Nappasin kirjan mukaani, kun olin tapaamassa pk-seudun bookcrosaajia. Kiitos, LaPitchoune! Oli myös mukava tavata.

Tämä kirja on ollut minulla yöpöytäkirjana. Olen lueskellut sitä odottaessani unta ja sitten toisaalta myös kiireettöminä aamuina, kun en vielä ole jaksanut nousta ylös.

Toivottavasti seuraavia lukijoita ei haittaa se, että innostuin kirjoittelemaan kommentteja - aggressiivisesti ja kuulakärkikynällä - sivujen alalaitaan ja marginaaleihin.

Pidin kaikista muista esseistä, paitsi en näistä pitkistä musiikki- ja leffa-aiheisista. Aihe ei kiinnostanut ja tekstit eivät sopineet kirjan teemaan.

Ehkä Nylénin provokaatio toimii minun kohdallani, varsinkin reagoin sellaisiin asioihin kuin kollokaatioihin. Hänen kielentajunsa ei ole minusta niiden suhteen kauhean hyvä. Esimarkiksi sanan "vapaa" voi minusta ihan hyvin liittää kaunokirjallisuuteen, toisin kuin hän antaa ymmärtää. En myöskään ole yhtään samaa mieltä siitä, että kissat liitetään naisiin ja koirat miehiin. (Joo, tuo ei ole kollokaatio varsinaisesti, mutta liittyy kuitenkin sanojen ja asioiden yhdistämisee.)

Esseemuodon Nylén kyllä halitsee. Entinen opettajani Jarkko S. Tuusvuori sanoi, että esseessä saa ihan luvan kanssa hienostella ja näyttää oppineisuuttaan. Eikä se minusta ole huono asia, jossakinhan nämäkin asiat pitää saada näyttää. :) Tässä suhteessa esseet olivat nautinnollisia lukea.

Oli kyllä mielenkiintoista havaita, että Nylénin kieli on kyllä sujuvaa, mutta kun hän kääntää, on hän ainakin näiden pienten näytteiden perusteella tiukasti kiinni alkutekstissä.

" --- hiljainen Uuden Englannin pikkukaupunki muuttuu ihmisjärjen ylittäväksi hävityksen holokaustiksi".

Englanniksi tuo kuulostaa ihan ok:lta, mutta jos suomeksi tätä ajattelee, niin onko muita holokausteja kuin hävityksen holokaust? Tai onko ihmisjärjen käsitettävissä olevia holokausteja?

Onhan sekin toki yksi ratkaisu kääntää niin, että pitäytyy vahvasti alkutekstissä, mutta en tiedä, kuinka paljon nauttisin sellaisen käännöksen lukemisesta. Minusta Nylénin kannattaisi luottaa myös kääntäessään suomen ilmaisuvoimaan, aivan kuten hän luottaa tässä esseekokoelmassaan.

Hankala antaa tähtiä. Päädyin seiskaan. Enemmän olisi tullut, jos nuo edellämainitsemani epäkiinnostavat esseet olisi korvattu jollakin kiinnostavammalla. :)

WILD RELEASE NOTES:

Kirja lähtee mukaan Turun ekaan syyskuun tapaamiseen. Toivottavasti päätyy uusille lukijoille tätä kautta!

Mr Potok-fan sanoi, "Olisi hauska vapauttaa suomen-kielinen kirja Oxfordiin kun olet siellä!" So pippis pointed to this one at our meeting and I took it. :)

WILD RELEASE NOTES:

On Monday I'm meeting another bookcrosser, who's staying at the youth hostal. I'll ask her to release this there.