Gummeruksen sivuilta:

"Kuusi romaanihenkilöä hakee toisiaan:

On PILVI, huoltoaseman baarissa työskentelevä insinööri, joka jättää miesystävänsä Ossin. Tai ehkä Ossi on jättänyt Pilvin, joka ei ota häntä enää takaisin.

On ERKKI, lintuharrastaja, jota ystävät auttavat löytämään naisseuraa, vaikka hän ei ole mitään sellaista pyytänyt.

On CLOUDY, Pilvin äiti ja karaokebaarin emäntä, joka on huolissaan tyttärensä miesasioista.

On jo mainittu OSSI, jonka ura jääkiekkoilijana alkaa olla takanapäin ja jonka olisi syytä tehdä jotain elämälleen.

On myös JORGE, valokuvaaja, Cloudyn nuoruuden rakastettu ja mahdollisesti Pilvin isä.

On vielä SISKO, railakas pappi, joka hänkin on vailla seuraa.

Saavatko he toisensa? Siis ketkä heistä? Kun kuusi ihmistä on melkein yhtä aikaa äänessä, on tuloksena yksi enemmän tai vähemmän iso tarina sekä lukuisia pienempiä. Tikanpoika on hulvattomaan vauhtiin kiihtyvä ihmissuhdekomedia, joka vie lukijan hersyvällä tavalla mennessään."

Tämä oli aika kiva ja elämänmakuinenkin kirja ihmissuhteista ja niiden vaikeudesta, mutta myös helppoudesta. Päähenkilöitä oli useita, mutta tällä kertaa se ei minua haitannut, sillä vastakkaiset näkökulmat toivat lisää ulottuvuuksia tarinaan. Ahmaisin kirjan lähes yhdeltä istumalta.

Tässä vielä Turkkarin arvio kirjasta:
http://www.ts.fi/kulttuuri/kirjat/1074010564/Ihmisen+ikava+toisen+luo

Otan kirjan mukaan kesäpäiville, koska se on yhden osallistujan toivelistalla.

Ihana yllätys tämäkin toivelistakirja, Annimanni. Kiitos! Kerrassaan kauniit kannet ja journalisi perusteella hyvä sisuskin. Olen tässä saanut Peoniolta ja sinulta näitä Turusen kirjoja. Luen mielelläni tässä joskus ja laitan eteenpäin sitten Tarnalle. :)

Oli oikein mukava tavata - kiitos kesäpäiväseurasta! :)

Tämän lukemisesta on jo hieman aikaa, mutta journalin saan nyt vasta aikaiseksi. Miitti tulossa ja Turusta lukeva Tarnakin mahdollisesti siellä, niin journaloitavahan se on.

Ahmaisin myös tämän kirjan tosi nopeasti. Vuorotteleva kerronta oli hyvä ratkaisu. Elämänmakuinen kirja, johon aika kärjistetyt henkilöt toivat sellaisen mukavan humoristisen lisän. Kepeää luettavaa. Lintumiehen/biologin lapselle tämä oli myös tuon linnuston osalta ihan tuttua luettavaa - arktiset muutot, rengastus, piipparin aiheuttamat äkkilähdot... Neljästä lähdelintukirjasta minulla on kaksi, joista toinen on se ainoa oikea opus tämän kirjan perusteella. :D Tykkään kirjan kansista: olisi kiva jättää tämä koristeeksi kirjahyllyyn.

Paljon kiitoksia, Annimanni!

Kirja lähti mukaani BC-tapaamisesta, houkuttelevan näköinen ulkoisesti! Muistaakseni en ole koskaan aiemmin lukenut tämän kirjailijan teoksia. Kiitokset!

Pidin tästä kirjasta kovin ja oli ihanaa bongata uusi kirjailija, johon haluaa tutustua enemmän. Ilmavaa, kepeää, humoristista tekstiä, jossa oli elämänmakuisia ajatuksia ja havaintoja ihmisistä. Pidin myös tavasta, joilla Turunen kuvaa henkilöitä - ei ilkeästi, vaan ymmärtäen, empaattisesti. Erkkihän oli hurmaava :)
Tästä kirjasta jäi jotenkin hyvä mieli.

EDIT:
Tämän kirjan kansiaiheena ovat linnut, joten sopii mielestäni Kuukausivapautukset 2014 -haasteen toukokuun teemavapautukseksi avainsanalla LUONTO. Katsotaan, hyväksyykö tuomari :)

Jatkoi matkaansa BC-tapaamisessa. osallistun vapautuksella Kuukausivapautukset 2014 -haasteeseen (luonto!).

KTMC 2014 # 42

Nappasin tämän mainion kirjan miittivierailullani Tampereella ja ahmin sen saman tien junamatkalla, joka pitkittyi tietystä syystä melkoisesti. Minun täytyy ehdottomasti suositella kirjaa eräälle tuttava-Erkille, joka on vannoutunut lintuharrastaja :-). Pidin kovasti kirjan tyylistä ja ihmissuhteiden kuvauksesta. Sympaattinen hyvän mielen kirja. Ja lisäsihän se kivasti lintutietämystänikin ja ymmärrystä tuota hulvatonta, joskus täysin käsittämätöntä lintubongariutta kohtaan. Kyllä ihmisillä ja linnuilla taitaa olla aika paljon samoja käyttäymismalleja!

Bonuksena osallistun kirjalla Kuukausivapautukset 2014-haasteeseen. Monenlaista luontoahan tässä kirjassa kuvataan!

Väliovi oli kiinni kuten yleensä, ja postimies työnsi kirjettä tarmokkaasti sisään postiluukusta. Työnsi. Ja työnsi. Soitti ovikelloa. En juuri silloin olisi oikein päässyt availemaan ovea, koska se olisi tiennyt jälleen parinkymmenen minuutin paikallaanoloa, eikä aikataulu oikein kestänyt sitä. Kuulosti siltä, kuin postimies olisi luopunut työntöhommista ja yrittänyt vetää kirjettä takaisin, vaan eihän se onnistunut. Hän työnsi taas. Huokaisin. Nousin. Postimies soitti kelloa jo varsin vihaisenkuuloisesti. Karjaisin olevani tulossa. Ovella kolisi. Hipsin sinne, avasin välioven — ja iso kirjekuori putosi liki varpaitani. ”Ne on kaikki siellä”, huikkasi postimies, ja minä kiitin.
Sellaisen yhtälön tuottivat C4-kokoinen kova pahvikuori ja suljettu väliovi tänään. Kyllä elämä on jännää. ;-)
Aivan ihastuttava kansi tässä kirjassa, ja kuvitustakin näkyy olevan. Kirjan tiedot mainitsevat vain kansitaiteilija Katriina Koskisen, mutta eivätköhän nuo sisäsivujenkin linnut liene hänen käsialaansa. Ihastuin Turuseen Taivaan pikajunaa lukiessani, ja vaikkei Vettä kevyempää aivan yhtä paljon miellyttänytkään, hyvä se oli sittenkin. Hyllyssä odottelee lukuvuoroaan Kaikki rakkauteni ja nyt myös Tikanpoika. Oi onnea. Kiitos, eijukka!
Eikä tämä heppaamani Tikanpoika lennellyt tänne yksinään, ehei. Se kuljetti mukanaan ihanan aurinkoista, takapuoleltaan vielä pitkävartisella ruusulla koristettua runokorttia. Ja sisällään sillä oli vielä upea itetaiteiltu manga-kirjanmerkki. Kiitos myös niistä!

Markku Turunen Gummeruksen sivuilla
Markku Turunen Kirjasammossa
Markku Turunen Wikipediassa

Annimanni sen sanoi: kirja on aika kiva ja elämänmakuinenkin. Erinomaisen helppoa luettavaa kuten Turusen tekstit taitavat olla yleensäkin. Minusta kirja oli vain vähän liiankin kepeä ja heppoinen. Ehkä ajattelisin toisin, jos olisin keskittynyt enemmän Tikanpojan lintuosastoon, nyt lintulajiesittelyt aina osan lähtökohdaksi alkoi vähitellen tuntua teennäiseltä kikkaililta. Ei hyvä.
Olisin oikeasti halunnut pitää tästä kirjasta paljon enemmän, etenkin kun suomeksi lukeminen tuntui vaihteeksi todella hyvältä. Valitettavasti kuitenkin petyin Tikanpoikaan. Odotuksiani olivat kasvattaneet aiemman päiväkirjamerkinnät, joita olin heppausvaiheessa vilkuillut. Kaipasin Taivaan pikajunan kaltaista lukukokemusta, jota kieltämättä paransi se, etten tuntenut Turusta enkä siksi odottanut kirjalta oikein mitään. Turhaan kaipasin. Kertojiakin Tikanpojassa oli minusta hieman liikaa; henkilökuvat jäivät valokuviksi Siskon hankkiman lintukirjan sivuilla, niiden perusteella ei tyyppejä tunnistanut. Parasta kirjassa ovat kannet ja kuvitus.
Ja se, että se on parillakin toivelistalla. Ja bongaa toivottavasti toisen niistä toivojista illan miitissä.
Ihan kiva ja kepeä lukukokemus. Kiitos, kierrättäjät!

JK. Olin jo kirjoittanut merkintäni, kun tulin vielä selanneeksi kirjaa. Vasta silloin huomasin alaotsikon: Romaani naivistiseen tyyliin. Jo olisin ymmärtänyt vilkaista sitä ennen lukemista, olisin luultavasti suhtautunut Tikanpoikaan paljon ymmärtäväisemmin.

Toivelistayllätys. Lukuiloa!

Ihana yllätys ja ihana kirjanmerkki! Kiiiitos Tarna! :)