Muuttolaatikosta tämäkin. Olen ilmeisesti ostanut tämän joskus alennusmyynnistä Seitsemännen portin innoittamana, mutta kirja on jäänyt odottamaan lukemista. Vapautan, kun olen lukenut.

Takakansi: "Neljä miestä istuu tangerilaisessa kahvilassa mielessään sama unelma, sama painajainen. Heidän mieltään kiusaa muisto naisesta, jolla on silkkinen iho ja tuhkanväriset silmät. Zina on kaunis, mutta julma ja viettelevä. Hän on vapaus, toivo, unelma, rauha. Hän on nainen, joka kietoo kohtalonsa sanojen ja tarinoiden verkkoon..."

Unenomainen, usein painajaismainen tarina. Päällimmäiseksi mielikuvaksi jäi pohjaton viha ja halveksunta, jota tarinan henkilöt tunsivat toisiaan ja itseään kohtaan. Kaikki olivat vailla mitään arvoa. Miehet olivat täysin naisten vieteltävissä eikä naisilla tuntunut olevan muuta tehtävää kuin tuhota miehet seksin avulla. Eipä ihmetytä naisten paketointi huntuihin ja kaapuhin tuollaisen ihmiskäsityksen kulttuureissa. En pitänyt siitä, että tunsin koko ajan lukevani päättymätöntä metaforaa islamista, enkä tuntunut ymmärtävän juuri mitään. Vasta aivan lopussa kirjailija antoi lukijalle hiukan armoa. Kirjoittaja on psykaanalyytikko, mutta teksti toimisi ehkä paremmin, jos lukijankin ei tarvitsisi olla sellainen ymmärtääkseen lukemaansa.

Tuhat ja yksi taikaa jää alakerran postikonttorin (00100) noin klo 11.