Löytyi divarista ja kaipaa kansien tuunausta.

Tuunasin kannet ja lisäilen kuvan ja kommentit kirjasta tähän myöhemmin.

---

4.8.2008
Luin kirjan paikatakseni taas yhden aukon klassikkoyleissivistyksessäni. Jotenkin tarina ei vain uponnut minuun kunnolla. Se tuntui paikoitellen puuduttavalta ja pitkäveteiseltä. Syynä tähän voi olla, että tarinassa kaniinit olivat todellakin kaniineja. :) Kirjailija oli lukenut kaniinien elämästä kertovia kirjoja eivätkä kirjan kaniinit siis olleet mitään viihdyttäviä puhuvia eläimiä, joilla on paljon ihmisten ominaisuuksia. Viihdearvoa kirjalle olisi tuonut, jos hahmoihin olisi voinut hieman samaistua, mutta kaniinien kohdalla se on hieman vaikeaa. Eniten nautin varmaan El-ahrairah-saduista, joten saattaisin pitää enemmän jatkoteoksesta Ruohometsän tarinoita. El-ahrairah ja Kanivili olivat enemmän sellaisia hassun viihdyttäviä hahmoja.

Voi olla, että nauttisin tästä kirjasta enemmän toisenlaisessa elämäntilanteessa. Tällä hetkellä tunnun arvostavan mahdollisimman helppoja ja viihdyttäviä kesäkirjoja, joita lukiessa ajatukset lepäävät toimistossa vietetyn aurinkoisen päivän jälkeen.

---

Kiitokset Leichalle kirjan nappaamisesta. Näinkin asemalla selkeästi oululaisiksi tunnistettavia henkilöitä, kun odottelin omaa junaani. :)

WILD RELEASE NOTES:

Kirja jäi aseman odotussaliin penkille.

Lukuiloa löytäjälle!

Löysin kirjan jättöpaikastaan, rautatieaseman odotussalin penkiltä. Pieni vaaleanpunainen post-it-lappu kirjan kannessa kehotti nappaamaan kirjan mukaansa ja hetken epäröinnin jälkeen näin teinkin. Luin ensimmäiset viitisenkymmentä sivua Tampere-Oulu-välissä täyteen buukatun yöjunan tavaravaunussa. Kirjan matka jatkuu, kunhan ensin luen sen. Kirja on oiva klassikko, jota ei vain ole aiemmin tullut luettua.