Tuulta purjeisiin
1 journaler for this copy...
Englanninkielinen alkuteos Dicey’s song, 1982. Suomentanut Sirkka Salonen. WSOY, 1985. 266 s.
Dicey, James, Maybeth ja Sammy, neljä heitteille jätettyä sisarusta, jotka tunnemme jo kirjasta Matkalla kotiin, ovat asettuneet aloilleen tuikean ja omalaatuisen isoäidin luo. Vähälahjaiseksi luultu Maybeth osoittautuu hyvin musikaaliseksi ja aloittaa pianotunnit. Dicey kunnostaa löytämäänsä vanhaa purjevenettä ja haaveilee suurista ulapoista. Sisarusten elämä on jo asettunut uusiin turvallisiin uomiin, kun eräänä päivänä saadaan surunviesti sairaalasta, jossa äiti on hoidettavana.
Dicey, James, Maybeth ja Sammy, neljä heitteille jätettyä sisarusta, jotka tunnemme jo kirjasta Matkalla kotiin, ovat asettuneet aloilleen tuikean ja omalaatuisen isoäidin luo. Vähälahjaiseksi luultu Maybeth osoittautuu hyvin musikaaliseksi ja aloittaa pianotunnit. Dicey kunnostaa löytämäänsä vanhaa purjevenettä ja haaveilee suurista ulapoista. Sisarusten elämä on jo asettunut uusiin turvallisiin uomiin, kun eräänä päivänä saadaan surunviesti sairaalasta, jossa äiti on hoidettavana.
Tämä kirja kannatti lukea. Harmittaa vaan, koska en ollut lukenut ensimmäistä osaa tästä Tillermaneista kertovasta sarjasta. Ei ole mikään ihme, että kirjailija on saanut tällä kirjallaan merkittävimmän amerikkalaisen nuortenkirjapalkinnon, Newbury-mitalin. Teksti on mukaansa tempaavaa. Lukiessa tuntui ikään kuin olisi ihan oikeasti päässyt kokemaan henkilöiden kokemuksia, niin aidosti oli heidän persoonansa kuvattu. Erityisen mielenkiintoinen oli isoäidin ja lasten suhde, tai siis se miten hän osasi ottaa tilanteen hallintaan lasten saavuttua hänen luokseen.
Onneksi minulta löytyy vielä sarjan jatko-osia, joten pääsen seuraamaan vielä Tillermanien elämää.
Onneksi minulta löytyy vielä sarjan jatko-osia, joten pääsen seuraamaan vielä Tillermanien elämää.
Laitan kirjan hyllyyn.