Espanjankielinen alkuteos Cien años de Soledad ilmestyi 1967
Suomentanut Matti Rossi
ISBN 951-643-573-4
431 s.

On the way to Turku - Final destination !

Ihan uskomaton pino toivekirjoja - SUURKIITOS hippolein! Eihän tässä tiedä mistä aloittaisi lukemisen...

Tunnen oloni ihan idiootiksi, kun en kertakaikkiaan jaksa pitää tätä teosta nerouden huippuna, kirjallisuuden suurteoksena jonka rinnalla kaikki muu kalpenee. Ehkä läkähdyttävällä helteellä oli oma osansa tuskastumisessa, mutta tätä lukiessa teki vain mieli heittäytyä mereen ja unohtaa koko opuksen olemassaolo. Asiaa pohdittuani päädyin antamaan itselleni anteeksi kirjallisen moukkamaisuuteni, ja totesin että en vain tunne Kolumbian historiaa tai kolumbialaista kulttuuria tarpeeksi hyvin nauttiakseni teoksen nyansseista. Maagisen realismin tyylissä ei sinällään ole mitään vikaa, sillä esim. Salman Rushdien teoksista pidän yli kaiken. Onneksi kirjalle on jo tiedossa seuraava lukija, ehkä se siis vielä Turussakin saa ansaitsemaansa arvostusta...

Kirja löytyy toivelistalta, joten eteenpäin, mars!

Kiitos pippis toivelistakirjasta (sekä kirjanmerkistä)! :) Voi olla että tämä klassikko kuitenkin jonkin aikaa viihtyy kirjahyllyssä ennen kuin jaksan ruveta sitä lukemaan.

Klassikot ovat kyllä jänniä, varsinkaan jos ei tiedä miksi ne ovat klassikoita. Sen tiedämme miksi vaikka Tuntematon sotilas tai Punainen viivat ovat Suomen kirjallisuuden klassikoita (vaikka emme olisi lukeneetkaan niitä), mutta se on seikkailu kun tarttuu vieraan maan/kulttuurin klassikkoon tietämättä mitään kirjasta etukäteen. Niin kuin nyt minä tartuin Sadan vuoden yksinäisyyteen.

En ennen kirjan aloittamista tiennyt kuin että tarina kertoo kai jostain kylästä. Aloitin kirjan ja hämmästyin kun heti kahdella ensimmäisellä sivulla sukelletaan syvälle kirjan maailmaan teloitusryhmineen, kultarahoineen ja mustalaisineen. Tapahtumat ja ihmiset seuraavat toisiaan uskomattominen asioiden keskellä, olisi varmaan kirjan edetessä pitänyt koota sukutaulua (tai sitten vilkuilla wikipediaan tehtyä sukutaulua) jottei olisi seonnut että kuka on kenen lapsi, ihmisiä tuntui olevan niin paljon, ja vieläpä samannimisiä! Alkuhämmennyksestä kun olin selvinnyt niin nautin tarinan lukemisesta, mitään järkeä siinä ei aina tuntunut olevan (Kolumbian tai latinalaisen Amerikan historia ei todellakaan ole minullakaan hallussa) mutta muutaman vuoden Espanjaa opiskelleena nimiä oli kiva lausua mielessä.

Itse asiassa nyt tätä kirjoitellessani minun tekisi mieli lukea kirja uudestaan hieman paremmilla lähtötiedoilla varustettuna, mutta taidan kuitenkin tarttua johonkin toiseen kirjaan. :)

Kirja päätyi hyllystäni Nauriille.

Kiitos MeiMeiK

Tämä kirja saa jatkaa matkaa kun myönsin etten tule sitä kokonaan lukemaan. Lukijana haluan kovasti olla kärryillä ja tämän kirjan kerrontatapa ei siihen sopinut. Ehkäpä teos löytää vähemmän helposti hämmentyvän lukijan ;)