11 journalers for this copy...

|
Journal Entry 1 by lukutuoli from Tampere, Pirkanmaa Finland on Friday, May 23, 2008

Olen pitänyt Mazzarellan kirjoista, enkä voinut vastustaa tämän uutuuskirjan hankkimista, koska siihen liittyen on ollut mielenkiintoisia artikkeleita lehdissä. Käsittääkseni kirja käsittelee isovanhemmuutta ja perhesuhteita lapsenlapsista anoppeihin ja miniöihin saakka.
|
|

|
Journal Entry 2 by lukutuoli from Tampere, Pirkanmaa Finland on Sunday, May 25, 2008
Vaikuttava ja puhutteleva kirja, joka sisälsi hyvin henkilökohtaista ja aitoa tunteiden erittelyä ja oli äärettömän rehellisen oloinen! Tämä lukukokemus nostatti paljon tunteita myös itsessä ja ajatuksia omista ihmissuhteista omassa perhepiirissä. Luin tämän suorastaan ahmimalla, ja haluan myöhemmin palata kirjaan hitaammin "makustellen". Siitä syystä en vielä anna pois omasta hyllystäni, mutta tarjoan toisillekin lukumahdollisuuden suomalaisen kirjaringin muodossa. Kirjaringissä mukana (edit 090908): -tintti (Jyväskylä) -ruzena (Hämeenlinna) -savotar (Turku) -Aspen72 (Turku) -ahava (Helsinki) -niora (Joensuu) -lunatum (Savukoski) -rita80 (Kangasala) -erpax (Tampere) -silkki (Helsinki) Järjestän rinkiä maantieteellisesti ja aloitan kesäpäiville tulijasta, niin välttyy yhdeltä postitukselta. Rita80 toivoi loppupuolelle.
|
|

|
Journal Entry 3 by Tintti from Jyväskylä, Keski-Suomi Finland on Sunday, June 08, 2008
Sain kirjan kesäpäivillä, ja olen jo lukenut yli puolet siitä. Todella mielenkiintoinen kirja, ja tykkään Mazzarellan tyylistä kovasti (tämä on ensimmäinen häneltä lukemani kirja). Lukiessa tulee mietittyä paljon omia sukulaissuhteita. Kommentoin tarkemmin, kunhan pääsen kirjan loppuun. Ymmärrän hyvää - vapaaehtoisesti lapsetonta - ystävääni, joka oli samana viikonloppuna tavannut miehensä tuoreimman lapsenlapsen ja hyvien ystäviensä uuden jackrussellinterrierin ja kirjoitti, että tarkkaan ottaen hänestä jackrusselinterrieri oli kyllä suloisempi ja että oli sitä paitsi mukavaa, kun ei tarvinnut keskustella siitä, kenen näköinen se oli.
|
|

|
Journal Entry 4 by Tintti from Jyväskylä, Keski-Suomi Finland on Wednesday, June 11, 2008
Tämä kirja tuli tosiaan luettua ahmimalla, ja lukutuolin tavoin haluaisin palata siihen myöhemmin uudestaan hitaammalla lukutahdilla - pitänee siis ostaa kirja omaan hyllyyn. Veikkaanpa, että myös äitini (joka on myös mummo) pitäisi kirjasta. Vaikka Mazzarella on isovanhempi ja kirjoittaa enimmäkseen siitä näkökulmasta, niin kirja antaa kyllä paljon ajattelemisen aihetta kaikille äideille, lapsille ja miniöille. Hieno kirja. Pitää tutustua tarkemmin Mazzarellan tuotantoon. Kiitokset lukutuolille ringin järjestämisestä! Postitan kirjan ruzenalle pian.
|
|

|
Journal Entry 5 by ruzena from Vantaa, Uusimaa Finland on Monday, June 16, 2008
Kävin tänään luukulla ja pitkästä aikaa siellä oli kirja. Kitoos!
|
|

|
Journal Entry 6 by ruzena from Vantaa, Uusimaa Finland on Wednesday, June 18, 2008
När vi spelade Afrikas stjärna (2008). Suom. Raija Viitanen. Tammi 2008. 239 s. Tämä on kirjoja, jollaisia minun ei pitäisi lukea. Kirja teki oloni vaikeaksi ensinnäkin, koska siinä arvostellaan olemassa olevia ja vieläpä tavallisia ihmisiä. Ei kovin pahasti eikä ehkä kovin totuudenvastaisesti, mutta toista osapuolta kuulematta. Reilua peliä ja yksityisyyttä kunnioittava minäni vaivautui. Toiseksi: sanotaan, että lukija ei ole kiinnostunut kirjoittajasta, lukija on kiinnostunut itsestään. Huomasin! Projisoin tätä kaiken aikaa itseeni. Minä en koskaan ehtinyt nähdä tai en muista yhtäkään isovanhemmistani, vaikka synnyin ns. ehjään perheeseen. Minulla ei ole ollut mummonroolimallia. Minulla vasta vaikeaa tuleekin olemaan! Kolmas pikku vaikeus oli sulattaa havainto, että älyllistävä Mazzarella maalaa Jacobin paljon hurmaavammin sävyin kuin Amelian. Haluan ajatella, että se ei johdu ainakaan sukupuolesta. Neljäs pikku vaikeus ei ollut kirjailijan vika. Perheiltaopas - oikeesti, onko se olemassa? Se olisi ollut hupaisaa luettavaa, ellei se olisi herättänyt kylmäväreisiä muistojani menneen työpaikkani säälittävistä OD-sessioista. Mutta jossain helpottikin. Minulle olisi helppoa mennä ilmapallo kädessä yliopistolle. Kiitos ringityksestä, lukutuoli. Ei paha että kirja pistää miettimään. Esseemuoto saa lukijan ikään kuin ryhtymään kirjoittajan kanssa keskusteluun. Mazzarellan teemat eivät olisi tulleet ollenkaan niin iholle saati silmille, jos hän olisi etäännyttänyt kokemuksensa fiktion muotoon.
|
|

|
Journal Entry 7 by Savotar from Turku, Varsinais-Suomi Finland on Monday, June 23, 2008
Lomat painaa päälle, mutta pyrin olemaan tunnollinen bookcrossaaja ja selviämään tästä ennen reissuun lähtöä. Tuskinpa lukutuoli tai kukaan muu rinkiläinen innostuu ajatuksesta, että tämä kirja katoaa Grönlannin jäätikölle, joten missään tapauksessa en ota sitä matkalukemiseksi. ;)
|
|

|
Journal Entry 8 by Savotar from Turku, Varsinais-Suomi Finland on Friday, July 18, 2008
Olen aina pitänyt Mazzarellan tyylistä kirjoittaa hauskan vakavasti. Kieltämättä minuakin mietitytti se, että ihmisistä kirjoitetaan kuulematta heitä itseään, mutta toisaalta Mazzarella on hyvin armoton myös itseään kohtaan Kirja antoi paljon ajattelemisen aihetta sukulaissuhteista ja niiden monimutkaisuudesta. Tajusin itsekin, että minulla on omassa käytöksessä paljon parantamisen varaa. Rinki jatkuu Aspenille mahdollisimman pian.
|
|

|
Journal Entry 9 by AspenYard from Turku, Varsinais-Suomi Finland on Tuesday, August 26, 2008
Nyt tämä(kin) rinkikirja on minulla lukuvuorossa. Kannessa oleva kuva 40-luvun lastenvaunuista tuo mieleeni Nuoren äidin oppaan samalta vuosikymmeneltä :)
|
|

|
Journal Entry 10 by AspenYard from Turku, Varsinais-Suomi Finland on Sunday, September 07, 2008
Kiitos kun sain tutustua Merete Mazzarellaan - minulle oli yllätys, että hänen kirjansa ovatkin pohdiskelevia ja hiukan omaelämänkerrallisia. Olen itsekin aika paljon miettinyt samankaltaisia asioita kuin tässä kirjassa oli. Pidin kirjan tyylistä: rehellisestä, kyseenalaistavasta, erittelevästä, rohkeasta.... Olen monesti halunnut jutella yleisellä tasolla vaikkapa lasten kasvatuksesta, analysoiden, mutta vastapuolena ollut, itsekin lastensa vanhempi, on suhtautunut asiaan herkästi, ja heti tuntunut kokevan kaiken kriittisyyden itseesä kohdistuvana arvosteluna, vaikkei minulla itsellä ole ollut tarkoitus ollut tuomita ja arvostella, vain todeta miten asiat ovat tai eivät ole. Eihän kaikista asioista tarvitse pitää, ja kai sen saa myös sanoa?? Itsellä on myös jatkuva eteenpäin menemisen ja kasvamisen, ja samalla ymmärtämisen tarve - sellaiseksi koin tämän kirjan kirjoittajankin asennoitumisen. Myös isovanhemmuutta olen miettinyt; omia isovanhempiani, ja omia vanhempiani, tämän ajan kiireisten eläkeläisten erilaista isovanhemmuutta - valintoja ja arvojärjestystä, jossa lapsenlapset eivät nähtävästi voi olla ykköstilalla, koska isovanhempien intressit ohjaavat heidät muuttamaan toiselle puolen maata kuin missä lapsenlapset asuvat - viikonloppuvisiitit olisivat hauskoja, jos niitä voisi tehdä... Jännittävältä tuntuu havaita, että minut on nähtävästi kasvatettu saman "kaavan" mukaan kuin kirjoittaja, vaikka olenkin nuorempaa sukupolvea kuin hän - havainnoimaan vanhempien ihmisten tunnetiloja, välttämään asioiden kysymistä suoraan jne. Nuo sukupolvien ja tapojen rajat ovat nähtävästi yhtä häilyviä kuin kaikki muukin. Onhan niinkin, että opetettiinhan kaunokirjaimetkin 70 vuotta samalla tavalla, ja vasta sen jälkeen on tarvittu kirjaimiston muuttamista useampaan kertaan. Kirja jatkaa pian seuraavalle lukijalle!
Adding afterwards (as I had forgot to list earlier that I had read and forwarded this book, too) that this is #56 release in Keep them moving 2008 challenge
|
|

|
Journal Entry 11 by Ahava from Helsinki, Uusimaa Finland on Wednesday, September 24, 2008
Mazzarella on vidoin minulla postissa makoilun jälkeen. Pääsin kirjassa jo yli puolivälin päätettyäni viettää vapaapäivän kahviloissa. Mazzarellan sanat tuovat iholle muistoja ja tuntemuksia lapsenlapseudesta. Kirjoitan enemmän, jahka kokonaiskuva on selvillä.
|
|

|
Journal Entry 12 by Ahava from Helsinki, Uusimaa Finland on Wednesday, October 15, 2008
Mazzarellan sulattelu vaatikin sitten enemmän aikaa kuin luulinkaan. Palailin kirjaan useaan otteeseen, lueskelin parhaita palasia sieltä täältä. Nautiskelin Mazzarellan tavasta ampua isoäitimyytit puolihuolimattomasti rikki. Ja miten raastavaa olikaan mummien kaipuun kuvaus! Samalla hahmottelin omaa paikkaani äitien ja tyttärien ketjussa. Piakkoin isoäitiytyvän äitini kanssa saimme aikaan upeat keskustelut kirjan teemojen tiimoilta. Kiitos kaunis lukutuoli varsin syvälle osuvan lukuelämyksen jakamisesta! Mazzarella jatkaa matkaansa kohti Nioraa.
|
|

|
Journal Entry 13 by Niora from Joensuu, Pohjois-Karjala Finland on Monday, October 27, 2008
Saapui tänään postissa. Siirtyy lukupinossa päällimmäiseksi, kiva lukea taas Mazzarellaa!
|
|

|
Journal Entry 14 by Niora from Joensuu, Pohjois-Karjala Finland on Monday, November 03, 2008
Nautinnollinen lukukokemus, josta löysin monta tuttua ajatusta ja siteeraamisen arvoista kohtaa. Mazzarellaa pitää kyllä lukea vieläkin lisää, pidän kovasti hänen tyylistään ja ajattelustaan. Ja tämä kirja on ilman muuta hankittava joululahjaksi äidilleni, joka on pian kaksinkertainen isoäiti. Seuraavan rinkiläisen osoite onkin jo varmistettu, laitan kirjan postiin lähipäivinä.
|
|

|
Journal Entry 15 by lunatum from Savukoski, Lappi Finland on Thursday, November 06, 2008
Kirja saapui eilen. Tätä ennen on yksi rinkikirja luettavana, mutta yritän saada tämän luettua kohtuullisessa ajassa.
|
|

|
Journal Entry 16 by lunatum from Savukoski, Lappi Finland on Saturday, December 13, 2008
Heti alkuun pahoittelut siitä, että kirja on viivähtänyt minulla viikon liian kauan. Olen sen jo saanut luettua, mutta olen ollut niin nettirajoitteinen, etten ole päässyt journaloimaan ja seuraavan osoitetta katsomaan. Kirja herätti paljon ajatuksia etenkin siitä mitä vaadin omalta äidiltäni, kun hän mummoutui noin yhdeksän kuukautta sitten. En kuitenkaan täysin nauttinut kirjan lukemisesta, vaan se sai minut tuntemaan oloni vaivautuneeksi. Täytyy käskeä mummonkin lukea tämä kirja! Ja laitan kirjan postiin heti maanantaiaamuna. Kiios ringin järjestämisestä!
|
|

|
Journal Entry 17 by Rita80 from Kangasala, Pirkanmaa Finland on Wednesday, December 17, 2008
Kirja saapui kiitos! Kiinnostava joululukeminen.
|
|

|
Journal Entry 18 by Rita80 from Kangasala, Pirkanmaa Finland on Wednesday, January 07, 2009
Kirja oli minulle sekä miellyttävä että osin epämiellyttävä lukukokemus. Tätä on vaikea pukea sanoiksi, mutta jotenkin olen kai niin vanhanaikainen että minun korvaani kuulostaa luonnottoman kylmältä kun isovanhempi arvostelee lapsenlapsiaan kuten Mazzarella tekee. Miniää saa minun puolestani arvostella ihan vapaasti (hih). Mazzarella ei selvästikään pidä poikansa lapsista tai sitten olen vaan ymmärtänyt tekstin täysin väärin. Ymmärrän, että kaikki isoäidit tai -isät eivät vaan osaa tai halua olla perinteisiä pehmoisenkilttejä isovanhempia joiden mielestä kaikki lastenlasten tekemät tai sanomat asiat ovat maailman ihanimpia, ja isovanhemmilla todellakin saa ja pitää olla omakin elämä, mutta en ymmärrä miten joku ei näe lapsenlapsessaan ollenkaan mitään hyvää. Mazzarella kuvaa vanhimman lapsenlapsensa Amelian kylmänä, pilalle hemmoteltuna kakarana jonka tahattomista lapsenlausahduksistakin tulee piilov**tuilua. Jopa lapsenlapsen kiitettyä isoäitinsä sanottua hänelle kohteliaisuuden, kyseinen isoäiti toteaa kiitoksen olleen väärä vastaus. Ehkä tämä tuntui epämiellyttävimmältä: kirjassa lapsi ei automaattisesti ole viattoman hyvä. Kuten joku aiempi rinkiläinen totesikin, pojanpoika kuvataan kuitenkin paremmassa valossa kuin pojantytär. Näinkö se menee aina kun on kyse pojan lapsista? Toivottavasti ei. Miellyttävää kirjassa minulle oli sen aiheuttamat ajatukset ja heijastukset omaan elämääni. Miksi sukulaissuhteet ovat niin vaikeita? Miksi äiti-poika -suhde on niin erilainen kuin äiti-tytär -suhde ja täten isänäidin suhde lapsenlapsiinsa niin erilainen kuin äidinäidin? Nautin myös kirjailijan lapsuudenmuisteluista, ne saivat monet isovanhempieni kertomat tarinat mieleen. Välillä ärsytti Mazzarellan tyyli siteerata kavereitaan: "Hyvä ystäväni se ja se sanoo näin:...". "Se ja se erittäin hyvä ystäväni sanoo:...". Täytyy myös myöntää että Mazzarella on todella rohkea nainen kirjoittaessaan tällaisen kirjan. Olisipa kiinnostavaa tietää miten Mazzarellan pojan perhe on reagoinut tekstiin, ja miten lapsenlapset myöhemmin suhtautuvat kirjaan. Myönnän myös, että hieman ennen kirjan lukemista näin tv:ssä Mazzarellan haastattelun (taisi istua Bettinan sohvalla) ja ensisilmäyksellä en vaan jotenkin pitänyt hänestä. En ole aikaisemmin tutustunut häneen missään yhteydessä. Kaikista ei tosiaan voi tykätä, eikä tarvitse (hassua muuten, kirjoitin tämän ennen kirjan lopettamista, ja juuri näin Mazzarellakin toteaa kirjan lopussa). Ei anopista, miniästä, omista vanhemmistaankaan jos niin huonosti käy. Mutta mielestäni kaikki lapset ovat syntyessään viattomia. **** Kirjoitin ylläolevan kun kirjaa oli vielä jonkun verran lukematta. Pieni myönnytys kuitenkin Mazzarellalle. Hän ikäänkuin pehmenee kirjan loppua kohden. Kirjan lopussa lapsenlapsista kerrotaan positiivisia asioita. Kuin kirjailija olisi kirjoittaessaan käynyt läpi kasvamisprosessin isovanhempana ja hyväksynyt kirjan päätteeksi itsensä ja lapsenlapsensa (ja miniänsä?) sellaisina kuin ovat. Hänestä ei jääkään ihan niin kylmä ja kova mielikuva kuin kirjan alussa. Kiitos lukutuoli tästä ringistä! Todella ajatuksiaherättävä, tärkeä kirja. Kirja on nyt äidilläni luettavana kuten lukutuolin kanssa sovin. Sieltä sitten seuraavalle lukijalle.
|
|

|
Journal Entry 19 by Rita80 from Kangasala, Pirkanmaa Finland on Saturday, January 10, 2009
Tyttäreni työnsi kirjan reppuuni. Luinkin sen aika nopeasti paineessa. Kirja oli aika kielteinen ja kriittinen. Huomasin että olisi kurjaa jos oma jälkikasvu asuisi kauempana kuin kilometrin päässä. t. Rita80:n äiti
|
|

|
Journal Entry 20 by erpax on Tuesday, January 20, 2009
Kirja oli saapunut tänään. Kiitos Rita80!
|
|

|
Journal Entry 21 by erpax on Monday, January 26, 2009
Pidin tästä pohdiskelevaan tyyliin kirjoitetusta kirjasta todella paljon. Kuten edellä on tullut esille, kirja vaikutti hyvin rehelliseltä. Kirja antaa varmasti lähes jokaiselle lukijalleen ajateltavaa - olipa lukija mummo tai ei. Kirja sisälsi suoruutensa ja kyseenalaistavuutensa ansiosta paljon ajatuksia, jotka voivat olla lukijalle vaikkapa hyvinkin herättäviä tai huojentavia huomioita. Tämä oli sellainen kirja, jota voisin pitää omassa hyllyssäni, jotta siihen voisi palata tarvittaessa. Ajoittain tosiaan tuo vaivaannuttava ajatus siitä, että kirjassa esiintyvät henkilöt ovat elossa ja melko todennäköisesti jossain vaiheessa lukevat kirjan, häiritsi lukunautintoa. Kiitos hyvästä lukukokemuksesta! Kirja jatkaa matkaansa lähipäivinä Silkille. Pitäisiköhän postimatkalla koukata kirjaston kautta hakemassa lisää Mazzarellaa luettavaksi... Edit: Postitettu 27.1.2009 Silkille
|
|

|
Journal Entry 22 by Silkki from Helsinki, Uusimaa Finland on Thursday, February 05, 2009
Kirja oli saapunut todennäköisesti viime viikolla. Olin poissa kotoa, joten en ehtinyt journaloida saapumista aiemmin.
|
|

|
Journal Entry 23 by Silkki from Helsinki, Uusimaa Finland on Monday, February 09, 2009
Pidin kirjoitustyylistä kovasti, joten kirja tuli ahmaistua varsin nopeasti. Minulle jäi kuitenkin jotenkin epäselväksi, miksi kirja on kirjoitettu. Minusta kun se nyt ei antanut niinkään uusia ajatuksia pohdittavaksi, olipahan vain kertomus Mazzarellasta isoäitinä höystettynä muutamilla anekdooteilla. Ehkä tämä johtuu myös siitä, että olen jo vuosien ajan saanut seurata omaa äitiäni isoäidin roolissa siskon- ja veljenlasteni kanssa, eikä hänkään ole se perinteisin pullantuoksuinen satukirjamummo. Toisaalta tuollainen välimatkamummous on minulle myös tuttua, koska oma äidinäitini asui Virossa ja näin häntä vain muutaman kerran vuodessa. Jonkin verran kirja sai minut myös pohdiskelemaan omaa rooliani niin tätinä kuin lapsenlapsenakin (molemmat mummoni valitettavasti kuolivat viime vuonna). Sävyltään kirja ei minusta ollut niin kielteinen, kuin jotkut aiemmista lukijoista ovat sen tulkinneet. Mazzarellahan selvästi rakastaa lapsenlapsiaan kovasti! Kyllä rakastamistaankin lapsista voi nähdä heidän heikkoutensa, ei se tarkoita että heitä rakastaa yhtään vähempää. Amelian osalta kritiikki tuntui minusta ennemminkin usein kohdistuvan joko yhteiskuntaan tai Amelian äitiin, ei varsinaisesti tyttöön itseensä. Mazzarellan suhtautuminen miniäänsä kyllä vähän tökki, ja muiden kanssa olen samaa mieltä siitä että olisi reilumpaa antaa molempien osapuolien kuva tilanteesta.
|
|

|
Journal Entry 24 by lukutuoli from Tampere, Pirkanmaa Finland on Monday, March 09, 2009
Kirja palautui kotiin - kiitos kaikille rinkiin osallistuneille!
|
|