"Tiivistunnelmainen romaani nuoresta rakkaudesta ja tuhoon johtavasta mustasukkaisuudesta Amurissa, Tampereen tehdaskorttelissa."

Väinö Linnan toinen kirja, voittanut mm. Kalevi Jäntin palkinnon.

Olipa synkkä tarina. Ja vanhahtavasta tyylistään huolimatta edelleen valitettavan ajankohtainen - erityisesti psykologisesti (tarinana sairaasta mustasukkaisuudesta ja horjuvasta mielenterveydestä), mutta myös yhteiskunnallisesti. Esimerkiksi tässä katkelmassa on mielestäni kaikuja tämänhetkisestä keskustelusta:

"Kävivät pyytämässä palkanylennystä, mutta patruuna rupes näytteleen kuluneita takinhihojaan ja sanoi että hän on kovin köyhä. Ei voi korottaa. Ja emmekös me ole yksi suuri perhe. Teemme työtä itsemme ja toistemme hyväksi... Kyllä niillä on nuotit selvillä."

Täällä on hyvä blogaus kirjasta:

http://kokolaillakirjallisesti.blogspot.fi/2011/06/vaino-linna-musta-rakkaus.html