Helsinki, kevät 2003. Anna haluaa viettää päivän kirjan kanssa mutta joutuukin
tapaamaan veljeään mielisairaalaan. Matkalla sairaalaan hän käy läpi oman perheensä ja
Yhdysvalloista Suomeen muuttaneen poikaystävänsä Ianin perheen historiaa.
Lähihistorian varjot, edellisten sukupolvien kokemat sodat ja mielen sairaudet ovat
jättäneet jälkiä, joita aika ei peitä. Kipeät tapahtumat ovat kärjistyneet muutamaa
viikkoa aikaisemmin, Irakin sodan vastaisessa mielenosoituksessa tavalla, jota Anna ei
voi antaa itselleen anteeksi.

Että hän muistaisi saman on vahvasti omaan aikaamme kiinnittyvä yhden päivän romaani.
Kuvaus siitä, miten ihmiset usein tiedostamattaankin kantavat mukanaan edellisten
sukupolvien kokemuksia ja miten voimakkaasti ne vaikuttavat yksilön elämään.
Romaani kuvaa lapsen halua pelastaa perheensä sekä sitä, miten herkästi ihmisen mieli
särkyy ja miten mahdotonta on kantaa toisen ihmisen kärsimystä.

Olipa vaikea aihe. Kirja toi mieleen asioita suvun piiristä ja pani pohtimaan niitä. Pidin kirjasta vaikka en tietenkään kipeästä aiheesta.

Ei ole elämä aina helppoa - ainakaan kaikille - ja toisille se vielä vaikeampaa. Ihminen on oman onnena seppä, sanotaan, mutta kovin erilaisia materiaaleja ihmisille jaetaan taottavaksi. Niinpä sitten syntyy hyvin erilaisia taoksiakin.
Suosittelen.

Kirja joutui salasaparohäkkiin ja joku jo osti sian säkissä.
Possun lähtee Arjamaarialle. Mielenkiintoisia lukuhetkiä!

No niin. Kerrankin tiedän, että sain hyvän kirjan. Olen tämän nimittäin kertaalleen lukenut. Mutta koska valitsin tämän säkistä, niin silloin luen sen toistamiseen. Tykkäsin kirjasta nimittäin hirmusti. Kiitosksia Annelis.

Luin kirjan jälleen. Kirja oli kyllä toisen lukemisen arvoinen. Jos keräisin kirjoja, jättäisin hyllyyni, mutta koska en sitä tee (enhän, enhän) niin laitan jatkamaan matkaa. Toivottavasti osuu silti vielä usein minulle.

Tässä kirjassa on juuri sellainen tunnelma, mistä pidän.
Aiheet ja kaikki osuu nappiin. Ja vielä tämä vuoden aika milloin kirjaa luen, tulee paljon muistoja mieleen.

Kirja on jotenkin mulle niin henk. kohtainen, etten voi sitä edes analysoida. Mutta keksin sille jonkun hyvän tavan jatkaa matkaa. Sillä villisti en raaski vapauttaa, niin ihana kansikin.

Kirjaviestissä Onnimannille.

Kiitos Annelis ja arjamaaria mielenkiintoisesta kirjasta!

Mitä kirjoittaisin tästä kirjasta? Teksti tuli välillä niin iholle, että ahdistuin ja lähdin kävelemään ympäri huoneistoa. Välillä pyyhin kyyneleitä silmistäni. Elämähän ei ole valmis pakkaus kämmenellä: onnellinen perhe, isä, äiti ja kaksi lasta. Niin odotti Annan äiti sen olevan, mutta me emme voi mitään sukupolvelta toiselle siirtyville traumoille. Niistä pitää vaan pystyä puhumaan. Rinnalla kulkee myös yhdysvaltalaisen Ianin kipeät lapsuusmuistot liitettynä nykyelämään Suomessa.
Kirja on todella taitavasti kirjoitettu.

Posti kuljettaa kirjan Ronyalle.

Kirja saapui sikäsäkin kautta ja minäkin olen tämän joskus jo kertaalleen lukenut. Se ei haitannut yhtään sillä tämä kirja on minusta todella hyvä ja lukaisin sen jo samantien toistamiseen. Ja edelleen kolisi ja upposi. Aihe ja teksti ei ole kevyttä mutta ei tätä millään voinut keskenkään jättää vaikka tarina jo olikin tuttu. Todella hyvä kirja ja hyvin kirjoitettu teksti.

.

Tämä taitaa olla toivelistakirjani, joten kiitos sen postittamisesta ja toiveen toteuttamista. Kirjan kansi on tosiaan kaunis.

Olipa ihanaa saada lukujumi auki tällä kirjalla. Tämän kirjan lukeminen ei vaatinut ponnistelua eikä se tuntunut turhanpäiväiseltä ajanvietolta. Lukemisen vaivattomuus syntyi siitä, että kiinnostuin niin paljon Annan perheen tragediasta. Enemmän kuin Ianin tarinasta, täytyy todeta.
Jouluaaton aaton kuvaus painui vahvasti mieleen, kuten sen epäonnisen autoretkenkin. Teki mieli vihata ja halveksia Annan isää, mutta hänen historiastaan paljastui jotain, joka sai katseeni myötätuntoisemmaksi.
Sisaren ja veljen ristiriitainen suhde ja mielenterveysomaisena eläminen koskettivat vahvasti.
Kirjan tiiviys ihastutti, siinä ei ollut tuhlattu sanoja ja silti siinä ilmaistiin paljon.
Vieläkin ihmettelen, miksi Ianin kokemukset jättivät minut niin kylmäksi.

Sannuli saapuu kaupunkiin, joten se olisi extramiitti Roasbergilla.
Tämä keltainen kirja lähtee mukaan ja toivottaa hyvää pääsiäistä!

Tämä kirja on sillä kuuluisalla "tämä kirja pitäisi joskus lukea" -listalla. Kun se tuli miitissä vastaan, niin täytyihän se mukaan ottaa. Kiitos kirjasta!

Minkulan louhintahaastetta on kiittäminen, että vihdoin tartuin tähän kirjaan. En oikein edes tiedä, miksi tämä on jäänyt lukematta. Syy ei ainakaan ole sivumäärä vaan kenties sijoituspaikka laatikossa: poissa silmistä, poissa lukupinosta.

Pidin kirjan alkupuolesta todella paljon, mutta mitä pidemmälle luin, sitä enemmän kirja alkoi tuntua sellaiselta, että vastaavanlaisia on tullut luettua useampia aiemminkin. Minun piti oikein käydä lukemassa muiden bc-kappaleiden merkintöjä, että olenko ainoa, joka ei tätä kirjaa varauksetta ylistä. Ja löytyihän niitä kohtalotovereita.

Kirjassa ei sinällään ollut mitään vikaa ja se oli sujuvasti kirjoitettu. Käsitellyt aiheet olivat rankkoja ja valitettavasti joillekin oikeastikin todellista arkea. Olen aiemmin lukenut Hirvoselta Punaisen myrskyn ja sen kanssa kävi samoin kuin tämän kanssa: Kirja oli hyvä ja hyvin kirjoitettu, mutta se ei tarjonnut minulle mitään uutta.

Hyviä lukuhetkiä toivekirjan parissa!

11.8.2021 Kirja saapui postissa tänään. Kiitos toiveeni täyttämisestä, Saka74!

15.3.2022 Luin kirjan muutamassa päivässä. Intensiivinen tarina, jossa ei turhia sanoja käytetty. Rankkoja aiheita sekä Annan että Ianin tarinoissa. Ehkä Ianin tarina jäi vähemmälle huomiolle tai ei koskettanut yhtä paljon, koska Annan tarina on jokaiselle suomalaiselle tuttu - se on osa historiaamme. Mieleenjäävä lukukomeus.

Tää kirja oli vähällä jäädä kahvilan pöydälle, kerran jo olin ottamassa mutta sitten tuli olo "pläääh en mä taia" sitten kuitenkin totesin kun kirja oli melkeen jäämässä jo kahvilan pöyälle "jospa sittenkin ottaisin" jotenkin on olo että olisin tän kirjan jo kertaalleen jossain miitissäkin nähnyt mutta silloin en ottanut. Vai sotkenko johonkin toiseen "vastaavaan" no niin täällä siis on