Myös sinun nimesi
3 journalers for this copy...
Journal Entry 1 by lukutuoli from Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Saturday, March 22, 2008
Journal Entry 2 by lukutuoli from Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Thursday, September 18, 2008
Olipas siinä vahvaa ja voimakasta runoutta! Ensi silmäyksellä en niinkään ihastunut, mutta sitten, kun pysähdyin tarkemmin näihin runoihin, pidin kovasti. Pidin myös suomentajan esipuheesta, joka valotti Atwoodia sekä runokokoelmiensa sisältöä kokonaisuudessaan. Sain ehkä vähiten irti mytologiaan ja voimakkaaseen symboliikkaan pohjautuvista runoista, omia suosikkejani olivat kirjassa olevat kaksi runoa naisesta viallisen sydämensä kanssa, Viisi runoa isoäideille, Sängynlaidalla ja Surullinen lapsi. Aika kiehtovan karskia ruumiillisuuden kuvausta!
Runot herättivät halun palata Atwoodin romaanien äärelle, hyllyssäni oleva Ryövärimorsian pitäisi ehdottomasti nyt lukea uudelleen :)
Runot herättivät halun palata Atwoodin romaanien äärelle, hyllyssäni oleva Ryövärimorsian pitäisi ehdottomasti nyt lukea uudelleen :)
Journal Entry 3 by lukutuoli at By hand, A RABCK -- Controlled Releases on Monday, September 22, 2008
Released 15 yrs ago (9/22/2008 UTC) at By hand, A RABCK -- Controlled Releases
CONTROLLED RELEASE NOTES:
CONTROLLED RELEASE NOTES:
Tarnalla on tämä toivelistallaan, ja toivoipa hän sitä edellisessä kisassani palkinnoksi, jos arpaonni olisi suosinut. Ei suosinut, mutta Tarna on räpäkkinsä ansainnut :) Otan huomiseen miittiin mukaan!
Tarnalla on tämä toivelistallaan, ja toivoipa hän sitä edellisessä kisassani palkinnoksi, jos arpaonni olisi suosinut. Ei suosinut, mutta Tarna on räpäkkinsä ansainnut :) Otan huomiseen miittiin mukaan!
VAUTSI VAU VAU! Atwoodin runoja, ja vieläpä suomeksi! Uskomatonta!!!
Miitissä jo tunnustin lukutuolille rakkauteni. Tämä on aivan kertakaikkisen upeaa. En tiedä miten päin olisin.
Ainakin tässä vaiheessa sijoitan kirjan PC-hyllyyni, ettei vain tänään julistamani arvonnan voittaja keksi haluta sitä itselleen.
Ja nyt sitten editoimaan toivelistaa. KIITOS, LUKUTUOLI!
Miitissä jo tunnustin lukutuolille rakkauteni. Tämä on aivan kertakaikkisen upeaa. En tiedä miten päin olisin.
Ainakin tässä vaiheessa sijoitan kirjan PC-hyllyyni, ettei vain tänään julistamani arvonnan voittaja keksi haluta sitä itselleen.
Ja nyt sitten editoimaan toivelistaa. KIITOS, LUKUTUOLI!
Esipuheessaan suomentaja Tero Valkonen kertoo, että työprosesseina runojen ja romaanin kirjoittaminen ovat Atwoodille hyvin erilaisia. Proosaa varten hän tekee paljon taustatyötä ja suunnittelee kirjoittamisensa tarkasti. Runojen kohdalla on toisin; niitä hän ei suunnitella, ne syntyvät jos ovat syntyäkseen: ”Runot lähtevät liikkeelle yksittäisestä lauseesta tai jopa sanasta. Tällainen 'kielellinen alkupiste' voi olla romaanista yli jäänyttä materiaalia tai jotakin muuta mieleen juolahtanutta, joka tuntuu vaativan syventymistä, 'mahdollisuuksiensa kartoittamista'. Sen herättämiä mielleyhtymiä kirjoittaessaan Atwood tulee samalla luoneeksi runon rakenteen, aiheen ja mahdolliset tarinat tai henkilöt.”
Myös sinun nimesi sisältääkin paljon runoja, jotka liikkuvat Atwoodin romaanien aihepiireissä. Ne tosiaan herättävät halun syventyä uudelleen Atwoodin tuotannon alkupäähän, josta minä pidän muutenkin enemmän kuin hänen nykyisistä scifi-kirjoistaan. Vanhemmissa romaaneissa on uskomattoman paljon symboliikkaa, ja niitä onkin syystä sanottu runoilijan romaaneiksi joissa on juuri niin paljon kerroksia ja syvyyttä kuin lukija haluaa.
Olen vuosien mittaan lueskellut kokoelman runoja moneen kertaan. Viimeisellä lukukierroksella luin sen järjestelmällisesti alusta loppuun. Se kierros kesti kuitenkin kauan — taisin aloittaa joskus keväällä ja lopetin eilen — enkä siksi pysty erittelemään lukukokemustani yksittäisten runojen kohdalla. Kokoelmasta You Are Happy (1974) peräisin oleva Kirke / Mutarunoja (Circe / Mud Poems) kumminkin jätti selvän jäljen: tykkäsin. Ei liene kovinkaan suuren ihmettelyn aihe, että lemmikikseni nousi proosaruno joka alkaa lauseella ”Vain tarinalla on merkitystä” ja päättyy virkkeeseen ”Älä kiertele, älä teeskentele ettet lähdekään: tarinassa sinä lähdet, ja tarina on säälimätön.
Vasta tätä kokoelmaa lukiessani oivalsin, että pidän Atwoodista niin suuresti senkin takia, että meitä kiinnostavat samat asiat: kreikkalainen mytologia, legendat, sadut ja tarut, kieli ja mikrohistoriat. Ja niitä tässä kokoelmassa riittää.
Onneksi olen merkinnyt muistiin muutaman minua eniten koskettaneen kohdan. Kokoelmasta Two-Headed Poems (1978) löytyvä Neljä pientä elegiaa (Four Small Elegies on todella vaikuttava. Onneksi kirjan lopusta löytyi lyhyt selvitys niistä historiallisista tapahtumista, joista runoissa on puhe. Paikannimiä googlaamalla en nimittäin tietoja löytänyt. (Vielä parempi olisi toki ollut, jos selitykset olisi liitetty runojen yhteyteen eikä vasta koko kokoelman loppuun.) Elegioista löytyy myös minua koskettanut kieltä ja tarinoita käsittelevä kohta: ”Kieli ei ole pelkkiä sanoja, / se on tarinat / jotka sillä kerrotaan, / tarinat joita ei koskaan kerrota.”
True Stories (1981) -kokoelman Muistiinpanoja runoon jota ei koskaan voi kirjoittaa (Notes Towards a Poem That Can Never Be Written) on saanut parikin post-it-liuskaa kylkeensä; nämä pitää kirjoittaa muistiin. Siteeraan tässä vain lyhyen pätkän: ”Se mikä maailmassa nähdään selvästi / nähdään kyynelten läpi; / miksi siis väittää / että silmissäni on vikaa?”
Interlunar (1984) -kokoelman lainasin joskus muinoin yliopiston kirjastosta, mutta jouduin myöntämään Käärmerunojen symboliikan joissain kohdin itselleni liian vaikeaksi. Tai ehkä minä yritin tulkita niitä liikaa? (Vaikea sanoa, kun tästä suomennoksesta en juuri niitä hankalimpia tekstejä löytänyt.) Käärmeen syömisestä löysin sulkeista hihityttävää huumoriakin: ”(Unohda fallossymboliikka, / eroja on kaksi: /käärme maistuu kanalta / ja onko kukaan pitänyt kyrpää viisaana?)”
Interlunarista on myös runo Sängynlaidalla, jonka teema paitsi koskettaa juuri tässä elämäntilanteessani, on myös sama kuin Alice Munron vastikään lukemani The Moons of Jupiter -kokoelman niminovellissa. Runon loppu sopisi vaikka kuolinilmoitukseen: ”Hän kävelee nyt / jossain minne et voi seurata, / hän ei jätä jälkiä. / Hän on jo valkoisuudessa / eikä jätä varjoa.”
Myös sinun nimesi on upea ja ihanan monipuolinen kokoelma. Kiitos, lukutuoli! Seuraavaksi kirja siirtyy sinun avullasi kiksulle, joka valitsi sen Runorepusta luettavakseen.
Myös sinun nimesi sisältääkin paljon runoja, jotka liikkuvat Atwoodin romaanien aihepiireissä. Ne tosiaan herättävät halun syventyä uudelleen Atwoodin tuotannon alkupäähän, josta minä pidän muutenkin enemmän kuin hänen nykyisistä scifi-kirjoistaan. Vanhemmissa romaaneissa on uskomattoman paljon symboliikkaa, ja niitä onkin syystä sanottu runoilijan romaaneiksi joissa on juuri niin paljon kerroksia ja syvyyttä kuin lukija haluaa.
Olen vuosien mittaan lueskellut kokoelman runoja moneen kertaan. Viimeisellä lukukierroksella luin sen järjestelmällisesti alusta loppuun. Se kierros kesti kuitenkin kauan — taisin aloittaa joskus keväällä ja lopetin eilen — enkä siksi pysty erittelemään lukukokemustani yksittäisten runojen kohdalla. Kokoelmasta You Are Happy (1974) peräisin oleva Kirke / Mutarunoja (Circe / Mud Poems) kumminkin jätti selvän jäljen: tykkäsin. Ei liene kovinkaan suuren ihmettelyn aihe, että lemmikikseni nousi proosaruno joka alkaa lauseella ”Vain tarinalla on merkitystä” ja päättyy virkkeeseen ”Älä kiertele, älä teeskentele ettet lähdekään: tarinassa sinä lähdet, ja tarina on säälimätön.
Vasta tätä kokoelmaa lukiessani oivalsin, että pidän Atwoodista niin suuresti senkin takia, että meitä kiinnostavat samat asiat: kreikkalainen mytologia, legendat, sadut ja tarut, kieli ja mikrohistoriat. Ja niitä tässä kokoelmassa riittää.
Onneksi olen merkinnyt muistiin muutaman minua eniten koskettaneen kohdan. Kokoelmasta Two-Headed Poems (1978) löytyvä Neljä pientä elegiaa (Four Small Elegies on todella vaikuttava. Onneksi kirjan lopusta löytyi lyhyt selvitys niistä historiallisista tapahtumista, joista runoissa on puhe. Paikannimiä googlaamalla en nimittäin tietoja löytänyt. (Vielä parempi olisi toki ollut, jos selitykset olisi liitetty runojen yhteyteen eikä vasta koko kokoelman loppuun.) Elegioista löytyy myös minua koskettanut kieltä ja tarinoita käsittelevä kohta: ”Kieli ei ole pelkkiä sanoja, / se on tarinat / jotka sillä kerrotaan, / tarinat joita ei koskaan kerrota.”
True Stories (1981) -kokoelman Muistiinpanoja runoon jota ei koskaan voi kirjoittaa (Notes Towards a Poem That Can Never Be Written) on saanut parikin post-it-liuskaa kylkeensä; nämä pitää kirjoittaa muistiin. Siteeraan tässä vain lyhyen pätkän: ”Se mikä maailmassa nähdään selvästi / nähdään kyynelten läpi; / miksi siis väittää / että silmissäni on vikaa?”
Interlunar (1984) -kokoelman lainasin joskus muinoin yliopiston kirjastosta, mutta jouduin myöntämään Käärmerunojen symboliikan joissain kohdin itselleni liian vaikeaksi. Tai ehkä minä yritin tulkita niitä liikaa? (Vaikea sanoa, kun tästä suomennoksesta en juuri niitä hankalimpia tekstejä löytänyt.) Käärmeen syömisestä löysin sulkeista hihityttävää huumoriakin: ”(Unohda fallossymboliikka, / eroja on kaksi: /käärme maistuu kanalta / ja onko kukaan pitänyt kyrpää viisaana?)”
Interlunarista on myös runo Sängynlaidalla, jonka teema paitsi koskettaa juuri tässä elämäntilanteessani, on myös sama kuin Alice Munron vastikään lukemani The Moons of Jupiter -kokoelman niminovellissa. Runon loppu sopisi vaikka kuolinilmoitukseen: ”Hän kävelee nyt / jossain minne et voi seurata, / hän ei jätä jälkiä. / Hän on jo valkoisuudessa / eikä jätä varjoa.”
Myös sinun nimesi on upea ja ihanan monipuolinen kokoelma. Kiitos, lukutuoli! Seuraavaksi kirja siirtyy sinun avullasi kiksulle, joka valitsi sen Runorepusta luettavakseen.
Released 9 yrs ago (11/3/2014 UTC) at Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland
CONTROLLED RELEASE NOTES:
Tämä loistokokoelma oli tarjolla tämänsyksyisessä Runorepussa, mutta vasta kiksu ymmärsi tarttua siihen. lukutuoli lupasi ystävällisesti tuikata kirja kiksun postilaatikkoon, joten kirja palautuu hetkeksi hänen haltuunsa tämäniltaisessa miitissä.
lukutuolille kiitokset ja kiksulle onnnittelut hienosta valinnasta. Antoisia lukuhetkiä!
lukutuolille kiitokset ja kiksulle onnnittelut hienosta valinnasta. Antoisia lukuhetkiä!
Ok, mikä löytö oli runorepussa ja tänä aamuna postilaatikossa! Kiitos lukutuolille rekisteröinnistä ja kuriroinnista ja Tarnalle kierrättämisestä!