Maagista realismia ja kaunokirjallista elämäkertaa yhdistelevässä teoksessa liikutaan Pentti Saarikosken matkassa kolmen vuosikymmenen ajan. Käännöstyö, Saarikosken elämä eri kielissä on romaanin keskeisin teema. Eri lähteistä kootun faktan ja fiktion liuskeissa on myös erikoisia fantasiakerrostumia. Korppi ja karhu seuraavat Penttiä tämän elämän eri vaiheissa. Ne korostavat hänen imagollisia hahmojaan eri ikäkausina sekä viimeisinä vuosina omaksuttua tietäjän roolia. Sen sijaan fiktiivisten henkilöiden lisäämiselle muuten elämäkerralliseen tarinaan on vaikea keksiä perustetta.

Kokonaisuutena kirja on hyvinkin lukukelpoinen mutta ongelmallinen. Teoksen ongelmakohdat lienevät tietoisia, uuttaluovia valintoja. Yksityiskohdissa, matkan vaihtuvissa kertojäänissä ja "henkioppaissa" sekä "neuvoissa kääntäjille" piilee ajatusleikkejä. Toisella tasolla sivutaan tasaiseen tahtiin kielen ja kääntämisen ongelmia. Pentin rooli kääntäjänä korostuu hänen oman runoutensa kustannuksella. Valittu tyylilaji on kuitenkin kauttaaltaan keveän kronikoiva. Samoin Saarikosken tekstien teemoja vilautellaan ohimennen, fiktiivisen romaanin elementteinä. Legendaa eläneen enfant terriblen elämä muuttuu viimeistään romaanissa pintapuoliseksi legendaksi.

Kirjan muoto on kollaasimainen. Sitaattien ja fiktion särmiä ja saumoja ei piilotella. Näin teos tosiaan sisältää peruslegendaa ja paljon siteerattuja anekdootteja. Saarikosken elämänvaiheita kerrataan melko puhtaasti elämäkertojen ja -muistelmien pohjalta. Nämä teokset hyvin lukenut tunnistaa suurimman osan tekstistä. Lukujen muodot puolestaan vaihtelevat työn alla olleiden suurkäännösten, vaimojen ja siinä sivussa juomisen mukaan. Esimerkiksi velmu joycelaisjakso on keskeneräiseen käännökseen uppoutuvaa suomea ja englantia. Valitun tekniikan ansiosta Saarikosken henkilökuva ei syvene. Pikemminkin on kyse muodonmuutoksen esittämisestä: lehdistön kultapojan elämästä tulee tekstiä, sivuja, kirjallisuushistoriaa. Näin teos on myös jatkuvassa leikittelevässä viittaussuhteessa itseensä ja omaan genreensä.

Romaani on Mississippin yliopiston englannin professorin esikoinen. Robinson (1954-) on aiemmin työskennellyt mm. Jyväskylän ja Tampereen yliopistoissa ja julkaissut useita teoksia kääntämisen teoriasta ja kirjallisuudenhistoriasta. Saarikosken, Suomen ja suomalaisuuden tuntemus näkyy tekstissä.

Avaimen julkaiseman kirjan kansisuunnittelu on Jussi Jääskeläisen. Visuaalisuuden perään tulee miinus valokuvakalvomaisuudesta ja tekstin epätarkkuudesta. Sisäsivuiltakin löytyy jonkin verran erheitä. Kuululla Kreikan-matkalla kuorma-auton kylkeen maalattu teksti "metafora" on muuttunut ladonnassa muotoon 9+I!M?XA.

Kirja kuuluu pysyväiskokoelmaani, mutta käy lainassa Komentooralla.

Tämän kirjan antia odotan mielenkiinnolla. Kiitos kirjasta CatharinaL:lle.

Pentinpeijaiset on Douglas Robinsonin esikoisromaani suuren suomalaisen runoilijan ja kääntäjän Pentti Saarikosken elämästä ja työstä kolmen vuosikymmenen ajalta. Fakta ja fiktio sekoittuvat kirjassa toisiinsa: korppi, karhu, henkiolennot, unet, vaimot ja maisemat.

Kirjan ilmestyessä syksyllä 2007 ensimmäinen ajatus oli, että voiko Saarikoskesta enää löytyä mitään uutta, aihe tuntui olevan niin loppun kaluttu. Mutta Pentinpeijaiset olikin yllättävän älykäs ja hauska. Kirjoittaja on todella perehtynyt suomalaiseen kulttuuriin ja kirjallisuuteen ja joutunut tekemään paljon taustatyötä kirjaa varten.

Puoltaa erinomaisesti paikkaansa Saarikoskesta kertovien kirjojen joukossa.

Kirja täällä.