Jouko Marttisen pienoisromaanin tapahtumat sijoittuvat 1970-luvun alkuvuosien Namibiaan. Kirjan minä on suomalainen lähetystyöntekijä, joka elää voimakkaasti mukana ambolaisten kohtaloissa. Tunnelma maassa on jännittynyt. Kansa elää epävarmana tulevaisuudestaan, mutta toivoo että »rakastettu ja riistetty maa» kerran saa itsenäisyytensä. Kirkko kärsii ihmisten rinnalla ja puolustaa heidän oikeuksiaan. Ambo-Kavangon kirkon piispa sanoo Etelä-Afrikan pääministerille: »Emme hyväksy sitä, että mustien on tehtävä velvollisuutensa sidotuin silmin ja suljetuin suin.»

Tapahtumien taustana ovat lähihistorian tutut tapahtumat: Lounais-Afrikan kirkkojen avoin kirje Etelä-Afrikan pääministerille, siirtotyöläisten lakko, YK:n pääsihteerin vierailu, kirkon omistaman kirjapainon tuhopoltto. Etualalle nousee joitakin ambolaisia: joku heistä lähtee maanpakoon, joku joutuu pidätetyksi ja kidutetuksi, joku ryhtyy hallituksen poliisin palvelukseen...
108 sivua

Tällaista kirjaa lukiessa tulee vihaiseksi ja surulliseksi. Namibiassa ja Etelä-Afrikassa tilanne lienee hieman parantunut, mutta palestiinalaisilla orjuuden ja keskitysleirin olosuhteet ovat yhä arkipäivää ja taitavat vain pahentua koko ajan Israelin rakentaessa uusia asutuksia itselleen Palestiinan maille.

This is my # 114 (120) in
"REDUCE MOUNT TBR 2013" Challenge arranged by Dove-i-Libri.

This book represents Namibia in my A Book From Every Country Challenge.

Kirjaa ei kukaan napannut miitistä.

Olipa tyhjä kierrätyshylly!
Lisäsin sinne kolme kirjaa, jotka eivät nappaantuneet miitissä.
Lukuiloa löytäjälle!