|
Journal Entry 1 by  Tarna from Tampere, Pirkanmaa Finland on Monday, February 11, 2008
 Kirjayhtymä, Helsinki 1991. Sidottu, 524 sivua.
Kannen kuva-aihe Olli Viirin puupiirroksesta Rajaportin seutua (1974).
Metson vaihtohyllystä.
* Takakansi:
90-luvun suuri eepos. Nuoruus Pispalassa naisen kuvaamana.
Orvokki tulee Pispalaan Trabantin takapenkillä. Paavo, jonka kanssa äiti on menossa naimisiin, ajaa korkean puutalon eteen. Uusi perhe alkaa elämänsä kivijalan ahtaassa asunnossa.
Kohta äiti menee työhön puuvillatehtaaseen, ja Orvokki seisoo uuden koulun portilla.
Orvokki Dahl elää tässä romaanissa ratkaisevat kehitysvuotensa lapsuuden lopusta aikuisuuden kynnykselle. Elämän kehät laajentuvat, vauhti kiihtyy.
Nuoren tytön elämän läpi Vartti, jonka teksti väreilee kertomisen iloa, huumoria ja herkkyyttä, avaa näkymän niin pispalalaiseen pienyhteisöön kuin koko maan dynaamiseen kehitykseenkin.
”Vartti on lahjakas kirjoittaja, jonka tekstissä eivät pihdinpitämät tunnu; tarkat, aistimusvoimaiset havainnot, tunnelmat ja dialogit kantavat lukijan kevyesti yli viisisataa sivua.”
* Ja yo. lainauksen loppu takaliepeestä:
”... Aikalainen kokee muistinsa heräävän, vaikka oma kasvuympäristö olisikin ollut toinen. Osoittelematta ja teoretisoimatta Vartti pystyy kertomaan oleellista tietoa ajanjaksosta, niin kuin vain hyvä romaani voi.”
Kristina Carlson / Suomen Kuvalehti
Riitta Vartti
|
|
Journal Entry 2 by Tarna from Tampere, Pirkanmaa Finland on Tuesday, February 12, 2008
Olen lukenut Enkelistä noin 150 sivua, enkä tunne mitään pakottavaa tarvetta jatkaa. Ei kirja minusta huono ole, se ei nyt vain jotenkin ota iskeäkseen. Lapsuus ja nuoruus eivät minusta ylipäätään ole mitään kovin onnen aikoja, ja Orvokin kohdalla ne tuntuvat keskimääräistä ankeammilta. Enkä muutenkaan juuri nyt jaksa paneutua suurten ikäluokkien problematiikkaan.
Kun kirja sijoittuu niin selkeästi tiettyyn paikkaan, minua on vaivannut ajatus Orvokin koulusta; missä ja mikä se on? Työläisperheen tytär todennäköisesti käy valtion koulua (ellei sitten satu esiintymään Lintu pulpetissa -kirjassa), joten keskustakouluista TYL (Tampereen yhteislyseo) lienee ollut lähinnä. Ja kai siellä Epilän suunnassakin silloin jo oppikoulu on ollut. [Edit 28.3.08: Paitsi että Kaarilan yhteiskoulu taisi kyllä olla koulu eli siis yksityisessä omistuksessa. Tuli mieleen, kun uuden journaalin ja juornaloijan innoittamana ryhdyin lukemaan tätä omaakin tekstiäni. Muuten: Tervetuloa mukaan, Donkkari!] Bussilla Orvokki ainakin kulkee. — Enhän minä muuten moista miettisi, mutta kun on tämä:
— Mikäs nykyajan oppikoululaisten on kasveja kerätessä, Vappu oli sanonut maalla ylenkatseellisesti. — Ko ei tartte enää juuriakaan ottaa. Meitin piti kerätä ennen vanhaan 120 kasvia ja juuret piti olla kokonansa tyynni maasta kaivettu ja puhristettu ennen ko kelpas.
Olen kirjan Orvokkia aika lailla nuorempi, mutta kyllä meillä ne pahuksen juuret vaadittiin. Muistan selvästi tonkineeni niitä koko alkukesän ja tunteneeni suurta katkeruutta siitä, että jouduin tekemään niin. Äiti kun keräsi isonveljen kasvion täyteen mitä hienoimpia kukkia. — Tai no, niitä juuria minä totta puhuen tongin aika vähän aikaa. Pakokauhun iskiessä loppukesästä tongin sitten veljen kasviota. Ja katkeruuteni vain kasvoi kun huomasin, että parhaimmat eksemplaarit oli otettu koulun kokoelmiin. Hmph. ... Mutta ettäkö Tampereen eri kouluissa olisi ollut erilaiset vaatimukset — 60-luvulla?! Kuulostaa uskomattomalta.
Takakannen lupaama kertomisen iloa, huumoria ja herkkyyttä en lukemastani löytänyt, mutta sehän ei vielä tarkoita sitä, etteikö niitä kirjassa saattaisi olla. Minähän loppujen lopuksi luin siitä vain vajaan kolmanneksen.
.Pispalan enkeli liiteli tämäniltaisessa Tampereen miitissä Minazukin hoiviin. Jospa hän jaksaisi raahata sen mukanaan hiihtolomareissulle Turkuun ja vapauttaa sen jossain siellä. Entinen kotikaupunkini totisesti kaipaa vähän lisää tamperelaisväriä, ja sitähän tukevassa Enkelissä on. Jo kannesta alkaen.
Hauskaa Turkua, Minazuki!
|
|
Journal Entry 3 by Donkkari from Raisio, Varsinais-Suomi Finland on Friday, March 28, 2008
Olin todella innoissani, kun löysin tämän unohdetun oloisen kirjan Turun Kino-Palatsista. En tiennyt koko systeemistä mitään, mutta heti ajattelin, että tällainen on hienoa ja kannatettavaa. Ja vielä kun olen todellinen Tampere-fan (minun mielestäni Suomen paras kaupunki!), niin tuntui, että tämän kirjan haluan lukea. Mutta mutta...
Kirjassa on hyvä teema, tytön kasvutarina, ja se sijoittuu aina kiinnostavaan Pispalaan. Mutta kun Riitta Vartti ei ole oikein mikään tarinan kuljettaja. Kirja on täynnä pieniä, todella arkisia (ja sellaisina toki sympaattisia) episodeja, mutta kirja ei mitenkään "pakota" lukemaan eteenpäin. Siinä ei ole minkäänlaista jännitettä tai imua, paitsi nuo kivat lähtökohdat. En yleensä jätä kirjoja kesken, mutta tämän kohdalla niin vain kävi. Elämä on lyhyt ja kun niitä todella kiinnostaviakin kirjoja on niin paljon.
Lähtee pian uudelleen kiertoon, toivottavasti seuraava lukija löytää tästä jotain enemmän!
Kari
CAUGHT IN TURKU VARSINAIS-SUOMI FINLAND
|
|
Journal Entry 4 by Tuulahdus from Kaarina, Varsinais-Suomi Finland on Tuesday, May 20, 2008
Kirja löytyi Turun linja-autoasemalta. Tokihan Tampereelta Turun seudulle ajautuneen piti se mukaansa napata, vallankin kun en osaa bussissa ilman kirjaa istua.
|
Pispalan enkeli
