(Une saison à Rihata, 1981)

Takakannesta:

Siirtomaavallasta vapautunut Afrikka - uusi Euroopassa koulutettu luokka loistoautoineen ja juonitteluineen: uuden afrikkalaisen kansanlaulun sanojen riipaiseva totuus:

"Voi näitä uusia miehiä mersuineen
huviloineen ja sveitsiläisine pankkitileineen.
Eivät, eivät isillemme vedä vertaa."

Afrikkalainen todellisuus: tyrannivalta, sissit pohjoisessa, kehitys kangertelee - kaiken tämän tajuaa antillilainen Marie-Hélène jouduttuaan avioliittoon syrjäiseen kaupunkiin perinteen ja lapsilauman kahlitsemaksi. Kaupunkiin ilmestyy aviomiehen nuori veli, ministeri, jota Marie-Hélène on aikoinaan rakastanut kiihkeästi. Herää toivo paremmasta elämästä, ehkä veljen avulla uudesta virkapaikasta? Ministeri murhataan, horjuuko diktaattorin valta, onko Afrikalla toivoa paremmasta?

Guadeloupelainen Maryse Condé kuvaa uuden Afrikan kuohuvaa todellisuutta, ihmistä intohimoineen, kansaa, joka peittyy räikeiden lehtiotsikoiden alle.

Siistikuntoinen kirjaston poistokappale, jota ajattelin tarjota maahaasteilijoille Guadeloupen edustajaksi (afrikkalainen maa, josta romaani kertoo, on fiktiivinen Rihata joka ei kelvanne haasteeseen). Itse en ole tätä lukenut enkä nyt ryhdy lukemaankaan, TBR-pino on sen verran korkea.

Tilannepäivitys: no niin, kirja on tarjolla siellä maahaasteketjussa. Muodostumassa lienee jonkinmittainen kirjasäde, johon ilmoittautuneet osallistujat toistaiseksi:

* lunatum, Savukoski (ensimmäiseksi)
* dotdot, Helsinki (viimeiseksi)

Mukaan säteeseen pääsee laittamalla minulle PM:n.

Tilannepäivitys (31.1.): Laitettu tänään postissa lunatumille. Säteeseen mahtuu mukaan edelleen.

Kirja saapui eilen. Luen ensin toisen sädekirjan, sitten on tämän vuoro.

Kirja avautui pikkuhiljaa osasina. Lukemisesta en oikein kovasti ehtinyt nauttimaan, kun oli mielessä kaikenlaista muuta. Jos ajatuksen kanssa olisi saanut lukea, varmasti olisin enemmän tykännyt, joskin nytkin kyllä pidin kirjasta. Ja olihan kirjassa opetuskin.

Kirja on osa Kirja jokaisesta Maasta -haastettani (Guadaloupe) kirjailijan synnyinmaan mukaan.

Lähetän tämän ja toisen kirjan Helsinkiä kohti tänään.

Kiitos maahasteeseen sopivasta kirjasta Niora ja lunatum.

Rihata on takahikiän kaupunki nimettömässä afrikkalaisessa diktatuurissa. Siirtomaavallan aikaan maan lahjakkaat nuoret lähetettiin koulutettaviksi Ranskaan, itsenäisyyden ja diktatuurin aikana Neuvostoliittoon. Maan vanhat tavat, diktatuurin nepotismi (hiukan sukua niille vanhoille tavoille) ja tyrannia ja heimojen vanhat kiistat ovat kirjassa melkein yhtä suuressa roolissa kuin Zekin, Marie-Helenin ja Madun kolmiodraama. Tärkeintä tuntuu olevan uralla eteneminen hinnalla millä hyvänsä. Kirjassa oli afrikkalainen tuntu (sikäli kuin mantereella käymättömänä voin sitä mitenkään arvioida). Rihata oli mielenkiintoista ja synkistä aiheista huolimatta väliläl hauskaakin luettavaa.

WILD RELEASE NOTES:

Vien Rihatan Pilkkuun Limingantielle ohikulkumatkalla noin puoli kahdeltatoista.

Nappasin Rihatan OBCZ Pilkusta maahaastetta varten, ja jätin postilaatikkoon vaihdossa Nani Powerin Yöryömijät. Olinkin katsellut tätä kirjaa aiemmin, ihanaa saada se luettavaksi! :)

Aloitin toissapäivänä lukemaan Rihataa, ja ehdinkin lukea sitä reilut 50 sivua, ensimmäiset 3 lukua siis. Päätin kuitenkin, että jätän kirjan kesken. Syy oli se, että kirjan henkilöhahmot tekivät minut niin vihaiseksi, että oli vaikea saada unta kun kiehuin raivoissani - ei siis mitään mukavaa iltaluettavaa. :) Rihatassa se on normaalia, että kaikki miehet pettävät vaimoaan ja päähenkilöllä Zekillä on 6 (kuusi!) rakastajatarta. Lisäksi juhlissa kuuluu hyviin tapoihin, että paikalle on kutsuttu prostituoituja, joiden palveluksia voi sitten tarjota kunniavieraille. Samaan aikaan Zekin äiti, eli perheen mummo, on sitä mieltä, että aviorikokseen syyllistyneet naiset pitäisi kivittää. Varmaan nämä ovat varmaan ihan yleisiä asenteita jossain päin maailmaa, mutta minusta tuntuu, etten halua lukea kirjaa tällaisesta kulttuurista. Toisaalta minusta olisi hyvä lukea juuri tällaisia kirjoja - kaikki Rihatan hahmot ovat myös sympaattisia, ja kirjasta saa mielestäni hyvän käsityksen siitä, että ihmiset ovat ihmisiä myös vaikka he eläisivät keskellä järkyttävän naisvihamielistä kulttuuria. Juuri nyt minulla ei vaan mehut riitä siihen, että olisin ymmärtäväinen.

Kirjan tyyli oli minusta välillä hieman vaikeasti hahmotettava, kun mukana on paljon henkilöitä ja vieraita käsitteitä. Samaan aikaan teksti on kyllä helppolukuista, ja ainakin minua kiinnostaisi kyllä tietää, miten tarinan henkilöille käy. Juoni vaikuttaa siis mielenkiintoiselta. En vaan pääse yli siitä, että kirja saa minut liian vihaiseksi ja masentuneeksi.

Kirja matkaa seuraavaksi Annelisille. Lukuiloa!