Kirjan kirjoittaja Hameeda saapuu Pakistanista Hollantiin 1968. Isä on tullut aiemmin maahan ja nyt äiti ja kolme tytärtä saavat tulla mukaan. Pian alkaa väkivalta ja isä eristää lapset äidistään väittäen tätä kuolleeksi. Isän hollantilainen uusi vaimo heiluttaa myös keppiä. 13-vuotiaana Hameeda karkaa kotoa ja vuosien jälkeen äitikin löytyy Pakistanista. Täysin hollantilaistuneet sisarukset eivät enää osaa äidinkieltään ja eivät ymmärrä äidinmaataan. Menneisyyden kieltämisen jälkeen on aika selvittää välit sen kanssa ja kirjoittaa tämä kirja.

Kirja oli ajatuksia herättävä. Tällaisia tarinoita on varmasti paljon.Tämän tarinan sisarukset sentään selvisivät hengissä tulematta kunniamurhatuiksi.Välillä teksti oli pieksemisineen aikamoista sosiaalipornoa.Onneksi valoa alkoi häämöttää.Kirjan isä ei mitenkään halunnut opettaa tyttärilleen islamia ja kielsi äidinkielen puhumisen.Kotimaan kulttuuria edusti lähinnä tyttöjen täydellinen alistaminen.Ehkä tämä kirja heijastelee myös Alankomaiden maahanmuuttopolitiikan muuttumista viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana.Uudelleenlöytyneen pakistanilaisen perheen saaminen ei ollut enää 2000-luvulla yksinkertaista ja osin tämän takia tämä kirja haluttiin julkaista. Moitteetta eivät selviä maan sosiaaliviranomaisetkaan. Koulukin oli sokea tyttöjen tilanteelle.Eräs kirjan viesteistä onkin, että ihan tavallisenkin näköisissä perheissä voi olla perheväkivaltaa.

Tälle kirjalle on olemassa jatko-osa Särkynyt kehä

RELEASE NOTES:

Tykkäsin kirjasta siinä määrin että luin sen parin päivän aikana vaikka muutakin ohjelmaa oli. Todellakin ajatuksia herättävä ja silmiä avaava kirja.

Tämänkin palautusta lykkään vielä jotta puoliskokin saa kirjan lukea, mutta vapautamme toki sen jälkeen.