12 journalers for this copy...
|
Journal Entry 1 by  lukutuoli from Tampere, Pirkanmaa Finland on Sunday, December 30, 2007
 Takakannesta:
"Yksinelävä nainen adoptoi pienen tytön Kiinasta. Pitkien hakuprosessien ja huolellisten valmisteluiden jälkeen nainen matkustaa hakemaan lapsen ja vie hänet kotiinsa. Suuret odotukset ja halu rakastaa osoittautuvat kuitenkin pian riittämättömiksi lapsen mykän katseen edessä. Mitä jos lapsi ei tulekaan syliin, jos äiti ja lapsi pelkäävät molemmat toisiaan? Mitä jos hyvät aikeet eivät riitä?
Laura Lindstedt kirjoittaa esikoisromaanissaan rohkeasti naisen halusta rakastaa lastaan ehdoitta. Sakset kuvaa pelottavan tarkasti ja arvostelematta asioita, joista ei puhuta ääneen: lapsen ja vanhemman välistä etäisyyttä, äärimmilleen kasvavaa epäonnistumisen pelkoa ja äidin mielen järkkymistä.
Sakset on järisyttävä romaani unelmasta ja todellisuudesta, joita ei saa sanoilla taltutettua. Naisen omasta elämästään laatima käsikirjoitus joutuu ensimmäistä kertaa toisen katseen lävistämäksi ja kyseenalaistamaksi. Myös naisen muistot omasta lapsuudesta kiertyvät kerrontaan. Menneisyys reväytetään auki, eikä asioiden kaunistelulle ole tilaa.
Lindstedtin taiturimainen kerronta yllättää ja koskettaa. Aistillinen kieli ja kuvailu liikuttavat tarinaa, joka avaa näkymän syvälle äidin mieleen ja kohtaamattomuuden kipeyteen. "
Löytyi joulupaketista tänä jouluna :) Luin saman tien joulunpyhinä: vaikuttavaa kerrontaa, upeaa sanankäyttöä, moniulotteinen ja täyteläinen kirja. Jostain syystä kirjan loppuessa tuli pakottava tarve lukea kirjaa alusta uudelleen, toisella kerralla löysi aivan uusia asioita. Ehkä myöhemmin luen tämän vielä kolmanteenkin kertaan...
Mielenkiintoinen esikoiskirjailija-tuttavuus, jonka kirjoittamista tulee varmaan seurattua jatkossakin.
EDIT 010108
Näkyy olevan useammalla toivelistalla. Tarjoan mahdollisuutta kotimaiseksi kirjaringiksi.
Kirjaringissä mukana (päivitetty 031108):
-kiksu (Tampere)
-rita80 (Kangasala)
-Becky77 (Pori)
-Tintti (Jyväskylä)
-chania (Kokkola)
-Louhi (Oulu)
-marja-leena (Oulu)
-ipsu (Helsinki)
-Astargatis (Helsinki)
-Silkki (Helsinki)- jää pois välistä!
-Ahava (Helsinki)
-Kipsu (Tampere)
----> takaisin lukutuolille (Tampere)
|
|
|
Journal Entry 2 by kiksu from Tampere, Pirkanmaa Finland on Thursday, January 03, 2008
Sain kirjan tänään lukutuolilta Tampereen miitissä ja linja-autossa jo vähän kotimatkalla makustelin.
|
|
|
Journal Entry 3 by kiksu from Tampere, Pirkanmaa Finland on Sunday, January 20, 2008
Tunnen itseni jotenkin ihan tyhmäksi tolloksi...nimittäin suurimman osan matkaa tuntui, etten nyt ihan ymmärrä. Lindstedtin teksti oli kyllä kaunista ja taitavaa ja taiteellista, mutta silti hieman puuduttavaa. Itse asia meni sen sijaan aika lailla ohitse. Aluksi olin toiveikas, että kyllä tämä tästä vielä valkenee, mutta vähitellen lukeminen muuttui sinnittelyksi ja pähkäilyksi jätänkö kesken vaiko en. Loppujen lopuksi kuitenkin kahlasin kirjan loppuun ja vasta parin sadan sivun jälkeen (siis lähestulkoon kirjan lopussa) minulle alkoi valjeta asioita, joiden ymmärtäminen olisi luultavasti helpottanut kirjan lukemista ja avannut kokonaisuutta. Jos en olisi odottanut tämän lukemista niin kovasti olisin varmaan luovuttanutkin. Summa summarun en pidä kirjasta, jonka jälkeen tuntee itensä pöljäksi, eikä itse kirjasta juuri muistu mitään mieleen. Ehkei tämä ollut riittävän konkreettinen minulle. Toisaalta pieni kipinä jäi josko lukisin tämän joskus uudelleen ja antaisin uuden mahdollisuuden.
Postitan kirjan alkuviikosta rita80:lle. Kiitos lukutuolille ringin järjestämisestä :)
|
|
|
Journal Entry 4 by Rita80 from Kangasala, Pirkanmaa Finland on Tuesday, January 22, 2008
Kirja tuli perille!
|
|
|
Journal Entry 5 by Rita80 from Kangasala, Pirkanmaa Finland on Tuesday, February 12, 2008
Olen pitkälti samoilla linjoilla Kiksun kanssa. Minäkin taistelin itseni kanssa jatkaako kirjaa vai jättääkö kesken. Pakkohan se oli lukea kun rinkikirja oli, mutta en todellakaan nauttinut siitä. Kirja on kyllä hieno ja teksti todella taidokkaasti kirjoitettu, siinä on aivan valtavasti kaikkea. Mutta tämä vain ei ole niitä kirjoja joista minä nauttisin. Paljon meni minullakin yli hilseen ja en pystynyt ymmärtämään tekstin tajunnanvirtaa.
Kirjan kerronta hyppelee ajassa sinne tänne. Lindstedt kirjoittaa suuresti pienistä asioista, moni muu esimerkiksi kirjottaisi: "laitoin laastarin", mutta Lindstedt kuvailee kyseistä operaatiota yksityiskohtaisesti puolen sivun verran. En myös kyennyt samaistumaan kertojaan äitinä, vaikka aihe on varmasti hyvinkin todenmukainen jollekulle. Mielenkiintoinen aihe, odotin jotain aivan muuta.
Lähetän kirjan Becky77:lle tämän viikon aikana. (postitettu pe 15.2.)
|
|
|
Journal Entry 6 by Becky77 from Pori, Satakunta Finland on Wednesday, February 20, 2008
Sakset löytyi postilaatikosta eilen, kiitos rita80! Edellä on pari rinkiä mutta koitan aloittaa tätä pian.
|
|
|
Journal Entry 7 by Becky77 from Pori, Satakunta Finland on Sunday, March 23, 2008
Minulle tämä oli vaikuttava lukukokemus. Kirjan lukeminen järkytti minua paikoitellen kovastikin ja sitä pidän positiivisena ilmiönä: jos kirja ei aiheuta mitään tunteita, ei sitä kai kannata lukeakaan.
Jos olisi aikaa, varmasti lukisin Sakset heti uudelleen. Joskus se pitää joka tapauksessa tehdä.
Kirja ei silti kertonut aivan siitä mitä odotin; ajattelin että lapsesta olisi kerrottu enemmän, mutta tämän äidiksi tulleen naisen omat ajatukset ja elämä oli sen verran sekaisin ettei tilaa lapselle tuntunut olevan. Sitä hämmästelinkin koko kirjan ajan, että mistä ihmeestä nainen oli saanut päähänsä ryhtyä äidiksi?! Jotenkin hän tuntui ajattelevan että taloudellinen turvallisuus riittää, että oma elämä eheytyy ja täydellistyy; mutta lapset - ja adoptiolapset kai varsinkin - tarvitsevat niin paljon: suojelua, läheisyyttä ja keskittynyttä, kiireetöntä aikaa. Ja sitten toteuttaa se kaikki todellisuudessa, yksin, ilman merkittäviä tukiverkkoja, kuten tässä tapauksessa oli - siinä vasta urakka. Nainen oli valmistautunut kaikkiin adoptiolautakunnan kysymyksiin huolella, mutta en nytkään ymmärrä, miten lapsen tuloon voisikaan valmistautua täydellisesti etukäteen. Silti rakastamisen vaikeus yllätti.
Lindstedt kirjoittaa sujuvasti ja mielenkiintoisesti. Takautumat kertojan lapsuuteen avasivat sukupolvien taa jatkuvan kohtaamattomuuden ja epävarmuuden maailman. Yhtä syyllistä kaikkeen tähän läheisyyden puutteeseen ja pelkoon on vaikea löytää, ja sen vuoksi Saksien kertoma tarina on entistäkin surullisempi. Ehdottomasti seuramisen arvoinen kirjailija, jään jo odottamaan seuraavaa kirjaa.
Kiitos lukutuoli tämän hienon ringin järjestämisestä! Kirja jatkaa matkaansa pääsiäispyhien jälkeen Tintille, kunhan saan osoitteensa.
|
|
|
Journal Entry 8 by Tintti from Jyväskylä, Keski-Suomi Finland on Wednesday, March 26, 2008
Kirja tuli perille. Kiitos! Alan lukea tätä hetimiten. Ainakin kansi on hieno, upeat värit!
|
|
|
Journal Entry 9 by Tintti from Jyväskylä, Keski-Suomi Finland on Friday, March 28, 2008
Lindstedtin kieli on niin hienoa ja koukeroista, että itse tarina tuntuu hukkuvan sen alle. Kielellä kikkailu menee välillä ärsyttävyyksiin asti: väänsin veitsen muovikuvun alle, lengottelin leu'un sisään - kuulostaa vähän turhan kalevalaiselta, ja ei kai kukaan oikeasti sano veistä leu'uksi? Ymmärtääkseni tuossa oli kuitenkin kyseessä tavallinen voiveitsi tai vastaava, ei mikään lappalaispuukko.
Tyylin aiheuttamista pienistä ärsytyksistä huolimatta tykkäsin kirjasta. Se oli vaikuttava, ahdistava ja järkyttävä. Aluksi inhosin päähenkilöä, mutta taustojen pikkuhiljaa paljastuessa aloin tuntea enemmänkin sääliä häntä kohtaan. Becky77:n tavoin ihmettelin, miksi nainen ylipäänsä halusi äidiksi. Ehkä hän kuvitteli lapsen paikkaavan kaikki haavat ja korjaavan suhteen naisen omaan äitiin. Ehkä hän halusi myös korostaa omaa vahvuuttaan ja yksin pärjäämistään. Minkäänlaista turvaverkkoa ei tuntunut olevan, ei edes läheisiä ystäviä, vaikka nainen kovasti haaveilikin kuinka täydelliset nimenantojuhlat hän sitten syksyllä lapselle järjestää.
Kirja herätti paljon ajatuksia, mutta en viitsi tähän kaikkea kirjoittaa, etten paljasta tarinasta liikaa. Ehdottomasti lukemisen arvoinen teos. Mielenkiinnolla odotan Lindstedin seuraavaa kirjaa.
Seuraavana vuorossa Chania. Postitan kirjan ensi viikolla.
|
|
|
Journal Entry 10 by  Chania from Kokkola, Keski-Pohjanmaa Finland on Tuesday, April 01, 2008
Kirja saapui tänään, kiitos! Edellinen rinkikirja on alkutekijöissään joten tässä menee hetki, mutta toivottavasti pääsen pian lukemaan.
|
|
|
Journal Entry 11 by Chania from Kokkola, Keski-Pohjanmaa Finland on Tuesday, April 08, 2008
Tarina oli kiinnostava, tarkkanäköinen ja ajatuksia herättävä. Aihe hyvä, tällainen lapsen rakastamisen vaikeus ei ole juurikaan tullut kirjoissa vastaan. Mikä ärsytti on hengästyttävän runsas kieli - kaunis kyllä, mutta liika on liikaa. Ja miksi päähenkilö ei voinut alusta alkaen nukkua pienen turvattoman tytön kanssa? Varmasti ajankohtainen kirja koska tuntuu että ulkomaan adoptiot lisääntyvät koko ajan eikä voi olettaa että kaikki siihen liittyvä on aina joka perheellä ruusuilla tanssimista.
Kirja lähtee Louhelle viimeistään huomenna.
|
|
|
Journal Entry 12 by Louhi from Oulu, Pohjois-Pohjanmaa Finland on Friday, April 11, 2008
Kirja tuli tänään postissa. Kiitos!
Sain juuri eilen edellisen ringin luettua.
EDIT 13.4.
Kirja on nyt luettu. Luin sen kahtena päivänä, kun en pystynyt enää jättämään sitä pitemmäksi aikaa. Seuraavaksi vien kirjan naapuriin marja-leenalle.
Kerronta oli vaikeaa, koska rajakohdat nykyisen ja menneisyyden välillä olivat välillä vaikeita hahmottaa. Välillä oli myös vaikeaa saada siitä kiinni, kuka on tämänhetkinen kertoja. Kieli oli välillä niin pikkutarkkaa ja kuvailevaa, että luin kuvailukohdat silmäillen.
Pidin kuitenkin kirjasta tosi paljon. Ymmärsin päähenkilön ratkaisut hyvin, mutta ehkä väärin, en tiedä. Itsekin voisin tehdä saman, mutta en osaa valehdella hyvin, enkä usko, että kukaan todellisuudessa pystyisi valehtelemaan itseään adoptioon. Statustaminen on kova asia yhteiskunnassa, kaikkein vaikein on saada adoptoitua, mutta omia surkeageenisiä statuksia saa tehdä muiden veronmaksajien tappioksi niin paljon kuin sielu sietää.
|
|
|
Journal Entry 13 by marja-leena from Oulu, Pohjois-Pohjanmaa Finland on Monday, April 14, 2008
Sain kirjan tänään. Luen sen mahdollisimman pian.
|
|
|
Journal Entry 14 by marja-leena from Oulu, Pohjois-Pohjanmaa Finland on Thursday, May 01, 2008
Kirja oli kieltämättä turhan synkkä ja sekava minun makuuni. Kielellisesti taitava toki. En tiedä, osaanko sanoa mitään, mitä ei olisi jo sanottu.Epäselvyydet olivat ärsyttäviä päähenkilön lapsuutta kuvaavissa kohdissa. Väliin aikasiirtymä oli epäselvä, eikä oikein tiennyt kenestä puhutaan. Päähenkilöllä oli pää täynnä traumoja,mutta minulle jäi aika epäselväksi, mikä niitä oli aiheuttanut.Aika järkyttävä tarina.Kuitenkin hän pystyi esittämään niin täysipäistä ihmistä, että sai adoptioviranomaiset hurmattua. Tai ehkä ne vain halusivat rahat pois ja tytön pois päiväkodista riisiä popsimasta. Omasta mielestäänhän hän pärjäili hyvin: toimitti rakkaimman ihmisensä hautaan ilman kenenkään apua, sitten vaan pilleriä poskeen ja täydellistä vanhemmuutta esittämään. Päähenkilöllä oli pakonomainen tarve tuntea heti jotain ihmeellistä suhteessaan lapseen. Lapsi jäi tosiaan statistiksi. Ei ollut helppoa hänelläkään.
Toimitan kirjan eteenpäin.SinER:lle.
|
|
|
Journal Entry 15 by marja-leena from Oulu, Pohjois-Pohjanmaa Finland on Friday, May 02, 2008
Kirja lähtee maanantaina postissa Ipsulle.
|
|
|
Journal Entry 16 by Ipsu from Helsinki, Uusimaa Finland on Thursday, May 15, 2008
Kiitoksia kovasti, kirja saapui jo päiviä sitten. Avasin paketin ja meinasin ihan pikkasen vaan vilkaista kirjaa ja niinhän siinä kävi, että tuli sillä istumalla luettua reilu 40 sivua, vaikka olsi pitänyt tyhjentää ostoskassit ja pistää ruoat jääkaappiin. Siinä hötäkässä sitten journalointi uhontui. Anteeksi vaan kaikille.
Jos ei yllä olevasta vielä selvinnyt :), alku vaikuttaa kovasti mielenkiintoiselta. Pelkään kuitenkin, että tarinalla on karmiva loppu. Saas nähdä...
|
|
|
Journal Entry 17 by Astargatis from Helsinki, Uusimaa Finland on Saturday, November 01, 2008
Tämä oli pudonnut postiluukustani kuluneella viikolla. Siirtyy lukujonon kärkeen.
|
|
|
Journal Entry 18 by Astargatis from Helsinki, Uusimaa Finland on Thursday, November 06, 2008
Vaikuttava kirja! Näköjään mielipiteet ovat aika lailla jakautuneet kahtia, itse pidin tästä. Rönsyilevä kieli kuvaa hienosti päähenkilön pakkomiellettä hallita omaa elämäänsä ja siitä syntyvää tarvetta tehdä kaikki asiat pikkutarkasti ja huolella. Siinä olen kyllä samoilla linjoilla, että välillä putosin kyydistä kun kerronnan aikataso vaihtui. Yhteiskunnan yksilö- ja suorituskeskeisyys ajaa naisen adoptoimaan lapsen, jotta hän pystyisi näyttämään muille olevansa vahva ja pärjäävänsä yksin. Muiden ihailu saa hänet tuntemaan itsensä tarpeeksi kokonaiseksi. Voimat loppuvat, mutta hän ei myönnä itselleen olevansa heikko. Lähipiiri ei huomaa, nainen haluaa pitää yllä mielikuvaa siitä, että kaikki on kunnossa.
Mielestäni kirjassa ahdistus ja mielenterveyden järkkyminen nousee adoptioasian ohi. Tärkeä aihe, josta on kerrottu osuvasti ja tunteisiin vetoavasti. Tältä tuntuu, kun tulee hulluksi!
|
|
|
Journal Entry 19 by Astargatis from Helsinki, Uusimaa Finland on Thursday, November 13, 2008
Silkki pyysi hyppäämään hänet ylitse, joten kirja jatkaa matkaansa Ahavalle seuraavassa miitissä.
|
|
|
Journal Entry 20 by Astargatis at Helsinki, Uusimaa Finland on Tuesday, December 09, 2008
Released 3 yrs ago (12/9/2008 UTC) at Helsinki, Uusimaa Finland CONTROLLED RELEASE NOTES:
CONTROLLED RELEASE NOTES:
Sakset lähtee mukaan tänään miittiin Ahavalle.
|
|
|
Journal Entry 21 by Ahava from Helsinki, Uusimaa Finland on Tuesday, January 13, 2009
Piiri pieni pyörhäti kohdalleni, kiitos Astargatis! Kirjaan onkin tällä kertaa keskimääräistä jännitävämpää tarttua, sillä se ympärillä on liikkunut monenlaista ilmaa. Olen kuullut sekä rajatonta suitsutusta että turhautuneita tilityksiä. Ymmärränköhän kirjailijaa yhtään paremmin asuttuani nelisen vuotta hänen naapurissaan ja harrastaessani työkseni samaa tieteenalaa kanssaan? Katsotaan; ainakin ensi rivit suorastaan räjäyttivät pään. Kiitän lukutuolia ringistä!
|
|
|
Journal Entry 22 by Ahava from Helsinki, Uusimaa Finland on Wednesday, January 14, 2009
Tempaisinkin sitten kirjan yhdessä illassa. Tämä on niitä tarinoita, jotka opettavat lukijalleen jalon itsepetoksen taitoa: luen vielä kymmenen sivua. Ja sitten vielä kymmenen. An mää luen pari sivu viel. Kyllä sitä voi herätä vähän myöhemminkin. Puoli tuntia sitä valvoo vaikka aidanseipäänä.
Toisin sanoen: tempaisin ja tempauduin. En muista, milloin viimeksi olen innostunut uudesta kotimaisesta tekstistä tällä palolla. Kokonaisuutena tarinan kompositio oli mahtava: pelkästään jako kolmeen, Paul Gauguinin Tahiti-maalauksella otsikoituihin alalukuihin antoi lukijalle ainakin kymmenen tulkintatietä. Minäkertojaa oli upea seurata mutta lopun kerrontaratkaisu tuli täydellisesti nurkan takaa.
Kuten jo aiemmissa kommenteissa mainitaan, kieli pomppaa tekstistä silmille. Se on melkein tarinan toinen kertoja. Itse yhdistin joustavan, soljuvan, toisteisen, itsensä ympärille kääntyvän kielen uuteen proosalyriikkaan, Kainuun murteeseen mutta ennen kaikkea Kantelettaren runoihin. Juuri Kantelettaren kautta romaanin teemat - äidinrakkaus, lapsen haluaminen, äitinä ja tyttärenä oleminen, synnyttäminen - syventyivät mielessäni huikeisiin mittasuhteisiin. Ikiaikaisista ongelmistahan tässä on kyse. Lindstedtin Maria, lapsensa miehettä saava itkee toisenlaiset murheet kuin Kantelettaren naiset mutta kyyneleet ovat samat.
Pidin valtavasti myös tavasta, jolla romaanin henkilöiden ruumiillisuus rakentui. Kielellisesti synnytetyt ruumiit alkoivat elää kuin omaa elämäänsä ja sanoista ynnä niiden välistä löytyi riemua, halua, kipua ja häpeää enemmän ja syvemmin kuin psykologian approbaturin tutkintovaatimuskirjallisuudesta ikinä. Muutenkin lukijana huomasin asettuvani terapeutin rooliin ja yritin vimmatusti etsiä taustaa päähenkilön ongelmille. Ja äitiin, sukupolvien ketjuunhan se palautui, sekin. Järkyttävän romaanin lopussa olo on kaikesta huolimatta kevyt. Lukija keinuu puuhevosen selässä jotain valoisampaa kohti.
Kiitos suuri lukutuolille tämän upean romaanin kierrättämisestä! Kirja jatkaa matkaansa kohti Tamperetta.
|
|
|
Journal Entry 23 by Kipsu from Tampere, Pirkanmaa Finland on Sunday, March 22, 2009
Kirja oli saapunut lomareissuni aikana, joten journalointi kesti.
Sakset on ollut toivelistallani, koska kirjan aihe on erittäin mielenkiintoinen. Kiitos minunkin puolestani lukutuolille siitä, että saan mahdollisuuden lukea tämän kirjan.
|
|
|
Journal Entry 24 by Kipsu from Tampere, Pirkanmaa Finland on Thursday, April 23, 2009
Olen aika monessa ajassa samoilla linjoilla edelllisten kirjoittajien kanssa. Itse en pitänyt kirjan turhan taiteellisesta kirjoittamistavasta, joka kirjan alussa häiritsi. Loppua kohden sisältö sai enemmän merkityksiä ja siksi ehkä kieli ja kirjoitustapa eivät enää niin paljon häirinneet.
Päähenkilö oli mielestäni jotenkin älyttömän ylimielinen ja kylmä. Vaikutti siltä, että päähenkilö piti itseään jotenkin muita parempana ihmisenä tai sitten en vain ole tottunut siihen, että minäkertojan ajatuksista kaikkein kriittisimmätkin tulevat ilmi. Kertoja taisi kuvailla kaikki ihmiset, ehkä adoptiolastaan lukuunottamatta, enemmän tai vähemmän vastenmielisinä tai rasittavina?
Kirja pitäisi varmasti lukea uudelleen, jotta varmasti huomaisi kaikki asiat. Ei mikään kovin helposti ymmärrettävä kirja. Mielenkiintoinen lukukokemus, vaikka ei ollenkaan sitä mitä odotin.
|
|
|
Journal Entry 25 by lukutuoli from Tampere, Pirkanmaa Finland on Thursday, April 23, 2009
Kirja palautui illan BC-miitissä kotiin. Kiitos kaikille rinkiin osallistuneille!
|
|
Sakset
