Kontakti-kirja vuodelta 1974.

Kirja kertoo yksinkertaisesti siitä, millaista murrosikä on. Kirja on kirjoitettu 1970-luvulle, mutta allekirjoitan kaiken tänä päivänä ja myös kymmenen vuotta sitten, kun olin murrosiässä.

Tämä täytyy lukea.

RELEASE NOTES:

Vapautuu porilaisten miitissä.

Sain miitissä. Kiitos arjamaaria!

Aivan uskomatonta, miten samanlaisia kasvukivut ovat yli 30 vuotta sitten olleet, joitakin pieniä muotiin ja tekniikan kehitykseen liittyviä muutoksia lukuunottamatta. Tämä kirja menee hyötykäyttöön ensi lukuvuodeksi. Kiitos arjamaaria!

Kohderyhmä (murroikäiset), jolle luin kirjaa, piti siitä kovasti. Kirjan sisältämät aihepiirit herättivät kovasti ajatuksia ja keskustelua. Nuoret innostuivat myös kertomaan omia kokemuksiaan. Kirjan luettuani paljastin sen ilmestymisvuoden, joka herätti suunnatonta ihmetystä: Onko silloin jo nuoret ajatellu ja tuntenu noin? Niinpä!

Kirja on sen verran hajoamassa liitoksistaan, että minun täytyy sitä kyllä liimailla ennen vapautusta.

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Vien kirjan Porin välimiittiin Satakunnan museoon.

Porin miitistä mukaan.

Tämä on jotenkin erilainen Kontakti-kirja kuin aiemmat lukemani, erilainen positiivisessa mielessä. Näitä asioita ovat varmasti kaikki murkkuikäiset pyöritelleet mielessään ja kerrankin joku kokosi ne yhteen kansiin.

Vien kirjan tänään Raahen miittiin. Jos kukaan ei huoli kirjaa, jätän sen Hiirenkorvan BC-hyllyyn.

Kirja näytti mielenkiintoiselta, otin Raahen BC-miitistä mukaani.

Uskomattoman samanlaisia ajatuksia. Huomasin törmääväni tuttuihin ajatuksiin, mitä itse olen miettinyt murrosiässä, osa tekstistä muistutti etäisesti omia vanhoja päiväkirjatekstejä. Tekstiä lukiessa oli miltei vaikeaa tunnistaa sitä vuodelta -74 olevaksi. Kirja oli lyhyt, mutta erittäin ajatuksia herättävä. Jotenkin sitä itse helposti unohtaa, millaista murrosikä olikaan.

Kirja jatkaa matkaansa seuraavalle lukijalle virtuaalisen yllätyspussin kautta.

Kiitos audotja, kirja on nyt 38-vuotiaan ikiteinin käsissä :)

Yhdyn edellisiin: pieni mutta vaikuttava ja aina ajankohtainen katsaus murrosikäisen elämään ja ajatuksiin. Voi miten huolia täynnä sitä voi nuori ihminen ollakaan! Ja silti, välillä teiniäkin lapsettaa: "Murrosiässä on sellasia kausia, että lapsettaa kauheesti. Haluaisi hellittävän itseään ja kohdeltavan kuin pientä lasta." No, omasta kokemuksesta voin sanoa, että kyllä nelikymppistäkin monesti vielä lapsettaa ihan mahdottomasti :D

Mulla on vielä vuosikausia siihen, kun oma lapseni on murrosiässä (nyt 2,5-vuotias), mutta yritän pitää mielessäni tämän ohjeen:

"Sen takia mä sanoisin vanhemmille, joilla on nuoria: teillä ei ole koskaan liikaa tekemistä, ettette voisi kuunnella lastanne. Keskustelkaa nuoren kanssa avoimesti ja huomatkaa: hän on varttumassa aikuiseksi, nuorta ei saa käsitellä enää kuin lasta. On puhuttava niin kuin puhuisitte ikäisellenne. Älkää koskaan kyllästykö lapsenne huoliin. Älkää koskaan väheksykö nuorenne ongelmia. Ja mikä tärkeintä. jutelkaa järkevästi ja ymmärtäväisesti hänen kanssaan. Teidän käsissänne on lastenne elämä."

Kirja lähtee eteenpäin heinäkuun arvonnan voittajalle. Isot onnittelut!

Kiitos, Annimanni! :)

Olisihan tämän voinut lukea aikaisemminkin, kun oli niin nopealukuinen. Selvitin tämän lopulta Traumahaasteeseen.

Erikoista tässä oli muuhun murrosikäkirjallisuuteen verrattuna se, että tässä käsiteltiin todella vähän, jos ollenkaan ruumiillisia muutoksia. Jotenkin sitä on jäänyt mieleen terveystiedon ja biologian tunneilta, että murrosikä on aina lähinnä vain niitä. Kirjoittaja kuvasi hyvin kaikkea sitä, mitä siinä iässä pyörii mielessä. Itsekin muistan pelänneeni mm. hulluksi tulemista ja yleensä elämässä selviämistä. Sen sijaan en muista, että minulla olisi ollut mitään pakko-oireisiin viittaavaa. Siis sellaista, että on pakko tehdä jotain, muuten tapahtuu jotain kamalaa. Ehkä tämä on vain joihinkin tiettyihin nuoriin liittyvä piirre. Jostain luin, että pakko-oireinen häiriö puhkeaa usein jo murrosiässä, jos henkilöllä on siihen taipumusta. No, mene ja tiedä, kun olen kokenut vain yhden murrosiän ja senkin omalta kannaltani.

Kirja siirtyi historian ensimmäisessä Kerava-miitissä eteenpäin. :)

Kiitos kirjasta, kierrättäjät! Kävisiköhän tämä minulle traumahaasteeseen? Harkitaan...

Miittiin tarjolle.
Lukuiloa!

Eipä kelvannut kirja miitissä kenellekään, joten vein sen kierrätyshyllyyn.
Lukuiloa löytäjälle!